Tarinat

Elämänlangan emäntä Sanna Ohvo auttaa eläimiä: "Tehtäväni on etsiä niille hyvä koti loppuelämäksi"

Sanna Ohvo, 32, hoitaa hylättyjä eläimiä kotitilallaan Äänekoskella. Jos kukaan ei huoli ikäloppua vuohta tai pikkiriikkistä kissanpoikaa, hän pitää sen itse.

Sekarotuisen Sohvi-koiran katse 12 vuotta sitten Tallinnan satamassa oli ratkaiseva hetki Sanna Ohvolle.

Sanna oli saapunut Tallinnaan nähtyään suomalaisen, hylättyjä eläimiä pelastavan järjestön ilmoituksen, jossa kerrottiin kotia kaipaavista virolaisista koirista. Sanna päätti toimia, ja eläinjärjestön ihmiset lupasivat tuoda koiran satamaan. Kun Sanna ja Sohvi kohtasivat terminaalin ihmisvilinässä, Sohvi katsoa napitti Sannaa.

Laivalla koira tärisi pelosta. Sanna nosti sen syliinsä, rauhoitteli. Välillä Sohvi rohkaistui ja heilutti häntää varovasti.

Ankan munia
Sanna käyttää ankanmunia leivontaan ja ruoanlaittoon.

Vuosien ajan Sanna haaveili tekevänsä kotonaan työtä, jossa hän auttaisi eläimiä. Tänään haave on toteutunut. Sannan asuu ja työskentelee tilalla, jonka hän on nimennyt Elämänlangaksi. Siellä hylätyt ja löydetyt eläimet saavat uuden mahdollisuuden.

Sijaiskoti hylätyille eläimille

Sanna rakasti eläimiä jo lapsena. Koti oli Keski-Suomessa Suolahden pikkukaupungissa, mutta Sanna päätti, että aikuisena hän asuu maalla eläinten keskellä.

Sannan ja hänen puolisonsa Jussi Ohvon ensimmäinen yhteinen koti oli kerrostalossa, mutta molemmat kaipasivat maalle. He etsivät taloa, jossa olisi tilaa eläimille. Jussille olisi riittänyt omakotitalokin, mutta kun myyntiin tuli tila Ääneskosken Liimattalassa, pari ei empinyt. Päätalon lisäksi tilaan kuului iso navetta.

Kun Sanna valmistui eläintenhoitajaksi, tilalla asui Virosta pelastetun Sohvi-koiran lisäksi toinen koira, Fifi, ja kaneja. Pian Sanna otti navettaan lampaita, ja myöhemmin sinne tuli myös vuohia, kanoja ja ankkoja.

Navettarakennukseen on remontoitu vuosien varrella tilat eläinhoitolalle, lampaille ja löytöeläimille. Omien eläinten lisäksi tilalle otetaan Viitasaaren kaupungin löytöeläimiä: kissoja ja koiria.

Lisäksi yksityisiltä ihmisiltä tulee pitovaikeuksien vuoksi Sannan hoiviin kaneja, kanoja, lampaita, vuohia ja marsuja. Kerran Sannalle on tarjottu hevostakin, mutta se ei mahdu navettaan.

Sannan työ on pitää eläinhoitolaa ja sijoittaa apua tarvitsevat eläimet navettaan kunnes niille löytyy uusi koti. Jussi puolestaan vastaa tilan rakentamis- ja kunnossapitotöistä sen, minkä oman insinööritoimistonsa pyörittämiseltä ennättää.

Lapset Iina, 8, ja Nooa, 5, auttavat tilan pienissä askareissa. Nooa esimerkiksi kerää joka aamu kanojen ja ankkojen munat. Yksivuotias kuopus Mei kasvaa hyvää vauhtia sisarusten avuksi.

Hyvä koti loppuelämäksi

Sanna pyrkii löytämään hylätyille eläimille kodin Facebookin kautta, ja useimmat eläimet vain vierailevat Elämänlangan tilalla. Ennen uuteen kotiin muuttamista ne hoidetaan, madotetaan ja rokotetaan. Aikuiset kissat sterilisoidaan tai kastroidaan.

Aina sopivan kodin löytyminen ei onnistu. Silloin eläimet jäävät tilalle pysyvästi. Näin kävi esimerkiksi Iines-vuohelle, joka päätyi Sannalle pitovaikeuksien vuoksi. Kukaan ei huolinut ikäloppua vuohta, joten Sanna otti sen omakseen.

Sanna ja lammas
Sannan rapsutukset kelpaavat aina nelivuotiaalle Tuutikille.

Koiria tulee Sannan hoitoon harvakseltaan, ja yleensä niille löytyy koti melko nopeasti. Kodittomia kissoja taas on niin paljon – kuutisenkymmentä vuodessa – että niille ei aina löydy ottajia.

Pienin tilalle tullut, Pauli-Vaapukaksi ristitty löytökissanpentu painoi tilalle tullessaan vain 113 grammaa, yhden lankakerän verran. Vaapukka oli löytynyt vanhan aitan alta, jonne villikissaemo oli synnyttänyt sen.

Sanna käy toisinaan itse etsimässä kissoja.

”Joskus pelastan kissanpoikia aittojen alta otsalampun valossa ja palaan kotiin auto täynnä kodittomia. Tehtäväni on etsiä niille hyvä koti loppuelämäksi. Aina yhden pienen päästessä rakastavaan paikkaan lämmin tunne läikähtää sisälläni.”

Lampaiden kuhinaa navetassa

Maalla työt alkavat jo aamuvarhaisella, samoihin aikoihin, kun eräästä sikalasta Sannan hoiviin tullut Kippu-kissa palailee hiirijahdista navetan lämpöön.

Sanna tarjoilee ruoan vaihtuvalle määrälle eläimiä. Hamstereista huolen pitävät lapset Nooa ja Iina, kuopus Mei on vielä vapaa hoitovuorosta. Lapset odottavat jännittyneinä pian syntyviä hamstereiden poikasia.

Navettaan saapuessaan Sanna vilkaisee ympärilleen.

”Aamuisin näen yhdellä katseella, onko eläimillä kaikki hyvin. Minun tehtäväni on huolehtia jokaisesta täällä olevasta niin hyvin kuin pystyn”, Sanna sanoo.

Navetalla oleminen on parasta mitä Sanna tietää. Siellä ei pysty olemaan huonolla tuulella. Kun istahtaa lammasporukan keskelle, niiden touhut alkavat väkisinkin hymyilyttää. Sanna kokee saavansa eläimiltä paljon.

”Niillä jokaisella on oma tapansa näyttää kiintymyksensä. Yksi kehrää, toinen seuraa ja kolmas tökkii turvallaan saadakseen huomiota. On vaikea olla nauramatta, kun kymmenen lammasta tulee viereen hönkimään.”

Lampaiden tehtävä on tuottaa villaa. Paras aika keritsemiselle on syyskylmien koittaessa, koska silloin villa saadaan kerättyä puhtaana. Villa lähetetään kehräämöön, josta se palaa lankana takaisin tilalle. Lankaa ei värjätä, vaan se saa olla juuri sen värinen kuin sitä kantanut lammaskin.

Keväisin navettaan syntyy karitsoja, jotka muuttavat uusiin koteihin kasvettuaan riittävästi.

Sanna ja lampaat pellolla
Sannan lampaista saatava lanka on usein harmaata. Se syntyy yhdistelemällä vaaleaa, harmaata ja ruskeaa villaa.

Lampaat ovat tilan lemmikkejä. Niistä ei saada tuloja, mutta Sannan mielestä lampaat yksinkertaisesti kuuluvat navettaan.

”Juuri nyt kaulaani lämmittää kaulahuivi, jonka äitini on neulonut omien lampaiden villasta. Pesemättömästä villasta kehrätty lanka tuoksuu yhä tutulle, meidän lammasporukalle.”

Sanna heinäkasa sylissä
Sanna toivoo, että ihmiset miettisivät eläimen tarpeita ennen kuin hankkivat lemmikin. Eläimet kaipaavat hellyyttä ja huolenpitoa vuoden jokaisena päivänä.

Kesäisin lampaille kerätään kerppuja lähipajuista kuivattavaksi talvea varten. Joulukuusellekin löytyy navetasta kierrättäjät, sillä se kalutaan lampolassa hetkessä parempiin suihin.

”Jouluna navetan tunnelma on lämmin. Rahiseva radio soittaa joulumusiikkia, ja eläimet herkuttelevat kuka milläkin.”

Lampaille haetaan kuusenoksia, kerppuja, leipää ja omenia. Piparikin saattaa sujahtaa suuhun juhlan kunniaksi.

Rapsutuksia hengähdystauolla

Navettatöiden jälkeen Sanna istahtaa sisällä sohvalle, missä rapsutuksia odottaa kehräävä kaksikko: villikissan pentu Killikki ja kuuro, sydänvikainen Kikkuri. Jo vanhuksen ikään varttunut Fifi-koira liittyy mieluusti mukaan hellittävien joukkoon.

Sannan Virosta hakema Sohvi-koirakin on yhä elossa. Se on harmaantunut vuosien varrella, ja se seuraa Sannaa kaikkialle.

Ikkunoista avautuva näkymä usvaisten peltojen ylle on Sannan mielenmaisema. Juuri sellaisesta hän haaveili jo lapsena.

”Tilalla vierailleista kodittomista eläimistä suurin osa on löytänyt lämpimän sylin. Kaikki tämä sai alkunsa kodittomasta Sohvista, jonka katsetta en voinut unohtaa.”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 9/16.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Elämänlangan emäntä Sanna Ohvo auttaa eläimiä: "Tehtäväni on etsiä niille hyvä koti loppuelämäksi"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.