Elli ja Jouni toteuttivat unelmansa omasta "rakkauskeskuksesta" – kaupat kansakoulusta syntyivät korttipelin päätteeksi kuuluisan taiteilijan kanssa
Kun lapset olivat muuttaneet kotoa, Elli ja Jouni Raipela myivät omaisuutensa ja lähtivät maailmanympärimatkalle. Kun he palasivat Suomeen, piti löytää uusi koti. Se löytyi lopulta Juupajoelta Pohjois-Hämeestä vanhasta kansakoulusta. Nyt talo on paitsi Ellin ja Jounin kaunis koti myös heidän työpaikkansa, Amorinranta.
Presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg katselee kultaisista kehyksistään, kun Elli Raipela nuuhkii juuri uunista ottamaansa höyryävän kuumaa pinaattipiirakkaa. Tuttujen kesken ”Toolperi” saa myhäillä keittiön seinällä tyytyväisenä. Talossa tuoksuvat ihanat leivonnaiset tuon tuosta. Asukkaat tuntuvat muutenkin olevan vanhaan taloon sopivaa tolkun väkeä.
Lapsenlapset nimesivät muhkeaviiksisen presidentin Toolperiksi heti, kun Elli ja Jouni Raipela kuusi vuotta sitten ostivat tämän Korkeakosken vanhan kansakoulun kodikseen.
Ennen sitä rakennus oli toiminut kymmenisen vuotta taitelija Outi Heiskasen ja Tuula Karjalaisen vapaa-ajanasuntona.
Vuosisadan alussa rakennettu hirsikoulu kaipasi kätevää kunnostajaa. Lasten ääntä ei ollut talossa kuultu sen jälkeen, kun koulu lakkasi toimimasta 1970-luvulla, eikä kukaan ollut lämmittänyt kymmentä säännöllisesti niin kuin koulun oppilaat olivat tehneet.
Talo oli palvellut monenlaisissa tehtävissä, muun muassa kutomona ja kunnan varastona.
Nyt suuren salin hormi hyrisee kuumana, ja lapsetkin ovat palanneet. Ellin ja Jounin kolme lastenlasta käyvät kylässä, syövät aamupuuronsa Toolperin valvovien silmien alla.
Kaupat talosta syntyivät korttipelin päätteeksi
Pariskunta etsi sopivaa taloa pitkään. He kiertelivät katsomassa maatiloja ja vanhoja kansakouluja. Tästä talosta he tekivät kaksi tarjousta. Niiden välissä piti odottaa vuosi ennen kuin hinta laski sopivaksi.
Ensimmäisellä kerralla, kun Raipelat sovittuna aikana saapuivat katsomaan koulua, Outi Heiskanen istui salissa pelaamassa korttia assistenttinsa kanssa.
”Ei siinä meidänkään auttanut kuin ryhtyä kortille ennen kuin pääsimme kiertämään”, Jouni muistelee.
Rakennuksen ympärillä levittäytyvä maisema oli hänelle tuttu ennestään, sillä hänen mummolansa sijaitsi aikanaan kylää halkovan Tehtaanjärven toisella puolella. Jounin äiti ja enot kävivät täällä kouluakin muutaman vuoden.
”Opin uimaan vastarannalla. Isommat lapset kuskasivat meitä pienempiä maitokärryillä rantaan, ja kun olin itsekin vähän isompi, kävimme litistämässä pennejä vieressä kulkevalla junaradalla”, hän muistelee.
Reppureissulaisten uuden elämän alku
Kun kahvit on juotu ja piirakat syöty, Elli parkkeeraa valtavan pitkän salinpöydän ääreen tietokoneensa ja työpapereidensa kanssa. Tuppeensahatuista haapalankuista veistetyn pöydän ääreen mahtuu isompikin seurue, ja ikkunoista tulvii kirkasta pakkaspäivän valoa.
”En muuta täältä ikinä pois. Kaikkien vuosien jälkeen olen edelleen hyvin rakastunut tähän taloon”, Elli toteaa.
Talo on ollut molemmille uuden elämän alku. Kun neljä lasta vielä asuivat kotona, perhe jakoi 1950-luvun omakotitalon Uudenkaupungin Kalannissa. Lasten muutettua omilleen Elli ja Jouni myivät talon, huutokauppasivat koko irtaimiston ja lähtivät reput selässä maailmalle. Vuoden ajan he kiersivät Eurooppaa, Aasiaa ja Yhdysvaltoja.
Suomeen palattuaan he halusivat asettua aloilleen. Piti löytää talo ja pala maaseutua tolkullisen etäisyyden päästä ympäri Suomea asuvista lapsista.
”Aloimme katsella isoja taloja, koska Ellillä on aina ollut linnanrouvahaaveita”, Jouni kiusoittelee.
”Kyllä, aivan nuoresta olen haaveillut isosta talosta. Vanhasta päiväkirjastani löysin piirtämäni kuvan, jossa pitkän rakennuksen etupihalla oli kolme porstuaa. No, tässä niitä on neljä.”
Korkeakosken koulussa haaveet ja todellisuus kohtasivat. Rakennus on suuri, mutta rakenteeltaan sellainen, että toisesta päädystä näkee toiseen asti.
Talon takaa järvenrantaan asti levittäytyy suuri piha. Juupajoen palvelut, kauppa, kirjasto ja terveysasema löytyvät silti vain parinsadan metrin päästä. Naapureita asuu samassa pihapiirissä, ja Tampereelle, Ellin työpaikalle, pyyhältää junalla 40 minuutissa.
”Silti täällä on aivan hiljaista. Edes hiiret eivät rapise”, Elli kuulostelee.
Pihalla komeilee viimeisen päälle remontoitu rantasauna ja eksoottinen mongolialainen jurtta, jonka Elli tilasi Kurussa asuvalta irlantilaiselta jurttamestarilta Steve Gourlaylta. Jurtassa on nautinnollista istuskella ja nukkua.
Vaikka koti tarjoaa ihanaa rauhaa, Elli ja Jouni järjestävät vilkkaina ja sosiaalisina ihmisinä tarvittaessa vipinää ympärilleen. Kumpikin rakastaa juhlien ja tapahtumien ideoimista ja järjestämistä. Talon pihalla onkin pidetty monenmoisia kekkereitä.
”Täyttäessämme 50 vuotta pidimme keskiaikaiset juhlat, jossa takapihalla kymmeniä kiloja painava varraspossu pyöri grillissä, vaikka emme lihaa juuri itse syökään.”
Kahvila ja parisuhdetapahtumia
Ympäri maailmaa saapuvat airbnb-majoittujat tuovat oman värinsä vanhan kansakoulun elämään. Heitä varten talossa on yksi huone keittiönurkkauksineen.
Jo kaksi kesää pariskunta on käyttänyt osan kesälomastaan isännöimällä Amorinrannan kesäkahvilaa. Viime heinäkuussa kotitekoisia kakkuja, pullia, leipiä, vohveleita ja keittoja kävi nauttimassa yli 1 600 ohikulkijaa. Kesäkahvila uimarantoineen on houkutellut kävijöitä muihinkin Juupajoen nähtävyyksiin, kenkämuseoon ja Juupajoen rotkoon.
Talossa tehdään myös varsinaista leipätyötä. Pariskunta tapasi toisensa aikanaan Tampereella opiskellessaan sairaanhoitajiksi, ja sittemmin kumpikin on kouluttautunut psykoterapeutiksi.
Seksuaali-, pari- ja perheterapiaa tarjoava Elli ottaa asiakkaita vastaan rakennuksen toiseen päätyyn remontoidussa tilassa, jota kutsutaan vaakahuoneeksi siitä syystä, että siellä on Jounin kirpputorilta löytämä vanha muhkea vaaka.
Jouni hurauttaa päivittäin 35 kilometrin päähän Mänttään töihinsä palvelukodin johtajaksi.
Yhdessä suunnitellaan, että talossa sopisi järjestämään myös parisuhdetapahtumia.
Lapset pitivät talon nimeä naurettavana
”Talolle ja yritykselle mietittiin nimeä pitkään. Lopulta päädyimme Amorinrantaan. Halusimme nimeen sanan ranta, sillä sellainenhan meillä on. Toisekseen pitkästä parisuhteestamme ei koskaan ole puuttunut rakkautta, vaikka myötä- ja vastamäkiä on 35 vuoteen mahtunutkin.”
”Lapset pitivät nimeä aivan naurettavana, mutta totesivat lopulta, ettei sitä kymmenen vuoden päästä enää kukaan ihmettele”, Elli sanoo.
Ideoita on koko ajan kytemässä. Kylänväen voisi saada liikkeelle talviaikaankin.
”Tämä olisi täydellinen ympäristö kummitusiltamille, jotka voisi pitää kynttilänvalossa. Täällä maalla on oikeasti pimeää, ja tähtitaivas näkyy kirkkaana”, Jouni tuumaa.
Kummitus onkin Ellin mielestä ainoa, mitä lähes täydellistä talosta puuttuu. Nyt sellaista haetaan palvelukseen kuusivuotiaan lapsenlapsen Reinon ulko-oveen liimaamalla ilmoituksella: ”Kiltikumtuslapsilejaaiukuse!”
Asumisprojekti on pysyvää keskeneräisyyttä
Vaikka yhä harvemmin Jouni tai Elli haluaa lähteä mihinkään Amorinrannasta. Luonnossa liikkuva pariskunta retkeilee Helvetinjärven kansallispuistossa tai Isosuolla. Talvella hiihtoladulle pääsee aivan talon nurkalta, ja kesällä kajakilla meloo vesistöjä pitkin merelle asti.
Juupajokelaiset ovat molempien mielestä mukavaa väkeä. Niinkin mukavaa, että kun Elli eräänä päivänä avasi ulko-oven, rappusille oli ilmestynyt kaksi isoa pitsipeittoa. Tuosta noin vain, eikä lahjoittajasta ollut ainuttakaan vihjettä.
Vanha rakennus ja sen ympäristö ruokkivat myös asukkaittensa luovuutta.
Eräänä talvi-iltana saunanlauteilla pariskunta sai pehmeiden löylyjen lisäksi makoisat naurut. Elli kertoo puoliääneen ihmetelleensä, miten hän saattoi olla sairaanhoitajakoulun työharjoittelussa niin tumpelo, vaikka muutoin on kovinkin näppärä. Jouni pyysi mainitsemaan edes yhden asian, jossa Elli olisi näppärä.
”Ei tullut siinä yhtään mieleen”, Elli myöntää.
”Yli 30 vuoden yhdessäolon ajan Elli on ollut ajatuksissaan ja puheessaan näppärä ja laajakirjoinen, mutta käytännön näppäryydessä on kehittämistä”, Jouni nauraa.
Nyt Ellin yöpöydällä lepää ihmismielen koukeroita käsittelevien kirjojen lisäksi Panu Kailan kulttikirja Talotohtori. Jos siitä alkaisi hänen matkansa myös käsillä tekemisen näppäryyteen.
Vanha kansakoulu on ainakin siitä pätevä elinympäristö, että puuhaa riittää. Eikä se todennäköisesti tule valmiiksi koskaan. Raipelat kutsuvatkin elämäntapaansa asumisprojektiksi.
”Tällainen asuminen on ihan oma juttunsa. Keskeneräisyyttä pitää oppia sietämään. Se on nimittäin pysyvää”, Jouni sanoo. m
”En muuta täältä ikinä pois. Kaikkien vuosien jälkeen olen edelleen hyvin rakastunut tähän taloon.”
”Aloimme katsella isoja taloja, sillä Ellillä on aina ollut linnanrouvahaaveita.”
Kun Elli eräänä päivänä avasi oven, rappusille oli ilmestynyt kaksi pitsipeittoa kesäkahvilaan, eikä lahjoittajasta ollut mitään vihjettä.
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 2/2019.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Elli ja Jouni toteuttivat unelmansa omasta "rakkauskeskuksesta" – kaupat kansakoulusta syntyivät korttipelin päätteeksi kuuluisan taiteilijan kanssa
Jutussa on yksi virhe! ”Lasten ääntä ei ollut talossa kuultu sen jälkeen, kun koulu lakkasi toimimasta 1970-luvulla,” ei pidä paikkaansa.
Kun Korkeakosken ala-astetta remontoitiin 90-luvulla, olimme evakossa meidän luokan kanssa tässä rakennuksessa.
Koskelainen puhuu totta. Ja meidän luokka oli viereisessä rakennuksessa, jossa nykyään toimii Juupaja Ky. Itsekin olin jälki-istunnossa tuossa Amorinrannassa vuonna 1993.