Mikaela Holmberg ja Ville Ketonen

Entisestä suojeluskuntalosta pihapiirineen tuli Mikaelan ja Villen  idylli – siellä asutaan kuin maalla kerrostalojen kyljessä

Mikaelan ja Villen vanhan suojeluskuntatalon pihapiirissä eletään kuin maalla, vaikka tien toisella puolen nousevat kerrostalot.

Käänny, hyvä mies, kannoillasi!

Kaikki Ville Ketosen korjausrakentamisen päälle ymmärtävät ystävät olivat sitä mieltä, ­että yli 20 vuotta tyhjillään ollut suojeluskuntatalo ei ole ostamisen väärtti, ei edes korjauskelpoinen.

Villellä oli kuitenkin eri tahtotila, eivätkä asiantuntija-arviot kääntäneet hänen päätään.

Vaikka valtavan kokoinen rakennus oli rapistunut ja täynnä ­romua, kiireinen yrittäjä näki paikassa potentiaa­lia. Tunnelma oli kuin maalla – siitä huolimatta, että Hämeen­linnan keskustaan oli matkaa vain muutama kilometri ja naapurista siinsi pari kerrostaloa.

Myös Villen avopuoliso Mikaela Holmberg arvostaa järven rannalla sijaitsevaa kotia. Hän muutti Leimulaan seitsemisen vuotta sitten.

”Ihastuin tähän paikkaan heti. Minua eivät haittaa edes talossa juoksevat hiiret – onhan meillä kissoja.”

Ville Ketonen ja Mikaela Holmberg. 

Ville Ketonen ja Mikaela Holmberg.

Lue myös: Hirsiseiniä, kitschiä ja poptaidetta: keräilijöiden kodissa tyylit sekoittuvat iloisesti  

Talon kyljessä oleva iso terassi rakennettiin vasta muutama vuosi sitten. Sen viereen nousi viime kesänä kissoille oma ulkotarha.

Talon kyljessä oleva iso terassi rakennettiin vasta muutama vuosi sitten. Sen viereen nousi viime kesänä kissoille oma ulkotarha.

Kotiintulo tuntuu aina terapeuttiselta

Aiemmin sekä Mikaela että Ville olivat eläneet huole­tonta kerrostalo- ja rivitaloelämää. Hyppy ison pihan ympä­röimään taloon on ollut suuri, varsinkin kun kunnosta­mista ja eläinten hoitamista riittää.

Aitauksessaan lemmikkivuohet Serla, Embo ja Lahja loikkivat ketterästi kierrätyslavapinolta toiselle ja kanalan edustalla jyviä nokkii joukko kanoja. Sisällä on viiden kissa­kodista pelastetun kissan ja akvaariokalojen valtakunta.

Vaikka vuohet ovat pelkästään pariskunnan lemmikkejä, ne ovat rekisteröityjä tuotantoeläimiä. Karkailu tontilta loppui, kun eläimille tehtiin entistä korkeampi aitaus kierrätys­lavoista.

Vaikka vuohet ovat pelkästään pariskunnan lemmikkejä, ne ovat rekisteröityjä tuotantoeläimiä. Karkailu tontilta loppui, kun eläimille tehtiin entistä korkeampi aitaus kierrätys­lavoista.

”Joskus paikan ylläpito voi nostaa stressitasoa, ­mutta yleensä kotiintulo tuntuu tosi terapeuttiselta. Täällä olemme kuin omassa maailmassamme, melkein piilopaikassa”, Mikaela kuvailee.

Tosin, koska koti sijaitsee taajama-alueella, eläimet, varsinkin vuohet, herättävät naapurustossa uteliaisuutta.

Mikaela nauraa, kuinka muinoin bongasi Facebookin karkuriryhmästä kuvan tiellä tepastelevista vuohistaan, ja ilmoituksen: ”Kenen lampaita mahtavat olla?” Tuossa vaiheessa karkailevat vuohet olivat jo palanneet itse koti­pihaan.

Ville puhuu siitä, kuinka monta tarvetta koti täyttää.

”Voimme kesämökeillä omalla pihallamme. Puuhaa on niin paljon, että emme tarvitse ajanvietteeksi myöskään ­venettä tai moottoripyörää.”

Tulisija tekee terassista tunnelmallisen ulkotakkahuoneen ja lämmittää mukavasti viileinä iltoina.

Tulisija tekee terassista tunnelmallisen ulkotakkahuoneen ja lämmittää mukavasti viileinä iltoina.

Mikaela tekee joka kesä piirakan kesän ensimmäisistä raparpereista. Raparperimehun vuoro tulee myöhemmin. Villen hankkimia patsaita löytyy eri puolilta pihaa.

Mikaela tekee joka kesä piirakan kesän ensimmäisistä raparpereista. Raparperimehun vuoro tulee myöhemmin. Villen hankkimia patsaita löytyy eri puolilta pihaa.

Lue myös: Perhe rakensi saareen unelmien huvilan – Carina tekee nyt etätöitä rouheassa kakkoskodissa

Hitaita aamuja, taidetta ja terapiaa

Aamuisin Ville jää vielä nukkumaan, kun aamuvirkku ­Mikaela suuntaa ensimmäiseksi vuohelaan ja kanalaan. Kahvit hän keittää vasta, kun kaikki eläimet on hoidettu.

”Nautin hitaista aamuista hiljaisessa talossa ennen ­junaan hyppäämistä ja töitten aloittamista”, Mikaela sanoo.

Mikaela työskentelee Vallila Interiorin inhouse-kuvaajana, ja hänen työpaikkansa sijaitsee Helsingissä. Aiemmin pitkään yrittäjänä työskennelleellä, kansainvälisesti palkitulla Fine Art -muotokuvaajalla on myös oma valokuvausstudio kodin yhteydessä.

”Yllättävää kyllä siirtyminen palkkatyöhön on parantanut elämänlaatuani ja tuonut sisäisen rauhan, sadan kilo­metrin työmatkasta huolimatta. Minulle jää nyt uudella ­tavalla aikaa harrastaa ja opiskella”, Mikaela kertoo.

Mikaela nauttii hitaista aamuista hiljaisessa talossa ennen ­töitten aloittamista.

Mikaela nauttii hitaista aamuista hiljaisessa talossa ennen ­töitten aloittamista.

Hän joogaa sekä maalaa abstrakteja töitä vastapai­noksi valokuviensa realismille. Lisäksi hän on aloittanut henkisen valmennuksen ja ratkaisukeskeisen lyhyttera­pian opinnot.

”Ehkä taidetta ja terapiaa yhdistämällä minulle syntyy tule­vaisuudessa uusi urapolku.”

Villen työkiireet ovat toistaiseksi hellittäneet, kun koronan takia useimmat konsertit ja festivaalit on peruttu. Villen Local Crew -yritys vastaa erilaisten yleisötapahtu­mien turvallisuudesta.

Nyt hänellä on aikaa paneutua toiseen intohimoonsa keskiaikaharrastukseen. Ville on vuosittain Hämeenlinnassa järjestettävän Hämeen Keskiaikafestivaalin johtaja, ja hän pyörittää myös keskiaikaharrastajille suunnattua verkkokauppaa.

Villellä on koronan vuoksi aikaa keskittyä keskiaikaharrastajille suunnatun verkkokaupan pyörittämiseen.

Villellä on koronan vuoksi aikaa keskittyä keskiaikaharrastajille suunnatun verkkokaupan pyörittämiseen.

”Meille molemmille työ on ollut pitkään elämäntapa, ja vapaa-aika ja työnteko ovat menneet limittäin ja lomittain. Korona on muuttanut elämäämme, ja viihdymme tosi paljon kotona. Hengailemme terassillamme, kokkaamme ja puuhailemme ulkona aina kun sää sallii. Puutarhakin on paremmassa kunnossa kuin vuosiin.”

 Ville on Leimulan grillimestari. Kesäisin kokataan lähes aina ulkona.

Ville on Leimulan grillimestari. Kesäisin kokataan lähes aina ulkona.

Rehevä pihapiiri on suojaisa ja idyllinen. Vanhasta kaivosta saadaan juomavettä eläimille sekä kasteluvettä puutarhaan.

Rehevä pihapiiri on suojaisa ja idyllinen. Vanhasta kaivosta saadaan juomavettä eläimille sekä kasteluvettä puutarhaan.

Juhlasali ja Mannerheim-sviitti

Kulttuurihistoriallinen rakennus on päälle päin kuin ennen­kin. Kokonaispinta-alaltaan 700 neliömetriin kokoisen Leimulan hirsinen tukiranka on kestänyt aikaa hyvin, mutta sisä­tiloissa remonttiin on käytetty lukemattomia työtunteja. Esimerkiksi lattioista vain ruokailuhuoneen lattia oli siinä kunnossa, että se voitiin säilyttää. Myös eteisaula ja yläkerran portaikko on laitettu kokonaan uusiksi.

Mikaela ja Ville pitävät runsaasta ja monenkirjavasta sisustuksesta. Siihen kuuluvat olennaisena osana kirppislöydöt, perintötavarat sekä huonekasvit.

Mikaela ja Ville pitävät runsaasta ja monenkirjavasta sisustuksesta. Siihen kuuluvat olennaisena osana kirppislöydöt, perintötavarat sekä huonekasvit.

”300 neliön kokoinen juhlasali esiintymislavoineen sai jäädä paikoilleen, samoin kaikki pönttöuunit”, Ville kertoo.

Sisältä ja tontilta löytynyttä tavarapaljoutta raivatessaan Ville myös tutki, ei vain hutkinut. Hän halusi säilyttää esimerkiksi juhlasalista löytyneitä näytelmälavas­teita ­sekä ­salissa käytössä olleet, kullatuilla laatoilla numeroidut puiset tuolit.

”Yllätyin, että sisällissodan aikaan taloa hevostallinaan pitäneiden saksalaisten jäljiltä löytyi vain yksi kolikko”, sota­historiasta kiinnostunut Ville sanoo.

Ville rakensi pääsisäänkäynnin yhteyteen valoisan lasikuistin. Kuistin kissanluukusta kissat pääsevät tarhaansa ulkoilemaan.

Ville rakensi pääsisäänkäynnin yhteyteen valoisan lasikuistin. Kuistin kissanluukusta kissat pääsevät tarhaansa ulkoilemaan.

Villen ystäväpiiri toimi talkooapuna remontin ensivaiheissa, jotta lämmitys ja saniteettitilat saatiin nopeasti kuntoon. Sen jälkeen remonttia on tehty vaihe vaiheelta, sillä ”eihän koti edes voi olla koskaan valmis”, kuten mies ­asian ilmaisee.

Ystävät ovat pariskunnalle tärkeitä, ja suureen taloon mahtuu enemmänkin vieraita. Pihasaunassa ja paljussa viihdytään joukolla, ja juhlasaliin on tuotu äänentoistolaitteet ja valot yhteisiä juhlia varten.

Yläkerran vierashuone on nimetty Mannerheim-svii­tiksi ja sisustettu teeman mukaisesti.

Pihasaunan löylyissä ja paljussa viihdytään erityisesti silloin, kun kylässä on ystäviä.

Pihasaunan löylyissä ja paljussa viihdytään erityisesti silloin, kun kylässä on ystäviä.

Lue myös: Pariskunta remontoi vanhan talon lähes aivastusta pidätellen: ”Purimme sen runkoon asti hiljalleen, jotta katto ei romahtaisi”

Historian havinaa ja talon henki

Mikaelan ja Villen korviin kantautuu edelleen heille uusia talon historiaan liittyviä tarinoita.

”Vastikään kuulin, kun ohikävelevät mummot puhuivat, kuinka he olivat käyneet tansseissa täällä”, Mikaela kertoo.

Muutama vuosi sitten pariskunta sai yhteydenoton suojeluskuntatalossa asuneelta talonmiehen pojalta.

”Meidän keittiömme ja ruokailuhuoneemme olivat alun perin talonmiehen perheen asunto. Itsenäistymisen jälkeen täällä on toiminut muun muassa alakoulu, ja 1960-­luvulla juhlasalissa esiintyi suuria tähtiä, kuten Olavi Virta.”

Nykyiset keittiö ja olohuone ovat olleet suojeluskuntatalon talonmiehen asunto. Mikaela ja Ville ovat tehneet remonttia valtavassa talossa vaihe vaiheelta. Lautalattia on vanha. Keittiöön valittiin laattalattia, jonka alla on asuinmukavuutta lisäävä lattialämmitys.

Nykyiset keittiö ja olohuone ovat olleet suojeluskuntatalon talonmiehen asunto. Mikaela ja Ville ovat tehneet remonttia valtavassa talossa vaihe vaiheelta. Lautalattia on vanha. Keittiöön valittiin laattalattia, jonka alla on asuinmukavuutta lisäävä lattialämmitys.

Nykyinen vuohela- ja kanalarakennus oli muinoin suojeluskuntatalon yleinen puucee, josta muistona oli pitkä rivistö istuinreikiä.

Pariskunta nauttii talonsa hengestä. Leimulan sisustus kertoo estetiikan tajusta ja Mikaelan rakkaudesta taiteeseen, käsityöhön, historiaan ja luontoon. Kirppislöytöjä, sukuperintöjä sekä arvohuoneluja on sijoiteltu rinta rinnan.

”Kun muutin tänne, sain aika vapaat kädet ja temmellyskentän sisustaa, sillä Ville arvostaa makuani. Vähitellen kaikki huonekalut muuttivat järjestystä”, Mikaela sanoo.

”Meille molemmille historia ja esimerkiksi tuoksut ovat tärkeitä asioita. Emme halua, että ihan joka nurkka on ­sliipattu.”

Mikaela on tuonut sisustukseen rakastamiaan barokin tummanpuhuvaa sävymaailmaa, maalaustaiteen muotokuvien tyyntä tunnelmaa ja luonnon moninaisia muotoja.

Mikaela on tuonut sisustukseen rakastamiaan barokin tummanpuhuvaa sävymaailmaa, maalaustaiteen muotokuvien tyyntä tunnelmaa ja luonnon moninaisia muotoja.

Mikaelan valokuvia Instagramissa: @holmberg­­_mikaela

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 3/2021.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Entisestä suojeluskuntalosta pihapiirineen tuli Mikaelan ja Villen  idylli – siellä asutaan kuin maalla kerrostalojen kyljessä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X