Luonto Tilaajille

Miten lumoavia otoksia! Valokuvaaja Heikki Willamo on ikuistanut kotipihallaan vierailevia lintuja ja eläimiä

Kun vuodenkierto kallistuu lopuilleen, luonto hiljenee. Vai hiljeneekö sittenkään? Valokuvaaja, kirjailija Heikki Willamo on seurannut talven lähestymistä pihapiirissään.

Asumme Karjalohjalla, vanhassa kansakoulussa, jota ympäröi hehtaarin tontti. Tontilla on muutamia piharakennuksia, kasvihuone ja kasvimaa, vanhoja omena- ja luumupuita, pari keto- ja niittylaikkua, syreenipensaita sekä puolen hehtaarin metsä.

Lukuisat pöntöt, hyönteishotellit, kukkaniityt, sieltä täältä esiin putkahtelevat perennat ja hallittu hoitamattomuus takaavat pihapiiriin runsaan ja vaihtelevan elämän: perhosia, kimalaisia ja muita pölyttäjiä, lintuja ja nisäkkäitä vain osan mainitakseni.

Kesällä piha kuhisee elämää, nyt on hiljaisempaa. Vuodenkierto on kallistunut lopuilleen. Hyönteiset ovat vaipuneet talvilepoon, muuttolinnut ovat menneet, myös viimeiset rastaat puhdistettuaan marjoista punaisina hehkuneet pihapihlajat.

Tiaiset häärivät syyskiireissään, orava vilahtaa käpykuusessa ja rusakko tai valkohäntäkauris poikkeaa joskus pihassa päivännäöllä. Ilmassa on talven odotusta.

Puukiipijä viihtyy pihan vanhoissa puissa, joiden rosoisen kaarnan rakosista se löytää ravinnokseen talvehtivia hämähäkkejä sekä hyönteisiä, niiden koteloita ja munia. Kuva: Heikki Willamo
Puukiipijä viihtyy pihan vanhoissa puissa, joiden rosoisen kaarnan rakosista se löytää ravinnokseen talvehtivia hämähäkkejä sekä hyönteisiä, niiden koteloita ja munia. Kuva: Heikki Willamo
Viherpeipolla on  siemensyöjän järeä nokka. Kuva: Heikki Willamo
Viherpeipolla on siemensyöjän järeä nokka. Kuva: Heikki Willamo
Pyrstötiaiset ovat pihan epäsäännöllisiä ruokavieraita.   Kuva: Heikki Willamo
Pyrstötiaiset ovat pihan epäsäännöllisiä ruokavieraita. Kuva: Heikki Willamo

Pakkaspäivinä lintujen ruokintapaikalla käy melkoinen kuhina. Sen seuraaminen on mainiota ajanvietettä.

Talviruokinta auttaa taantuneita lajeja

On hyvä hetki puhdistaa pihapöntöt ja aloittaa lintujen talviruokinta. Ruokinnan mielekkyydestä ja vaikutuksesta linnustoomme on viime aikoina keskusteltu, ja varmasti sillä joitain haittavaikutuksia on.

Riittävän myöhään aloitettuna ja siistinä pidettynä talviruokinta kuitenkin auttaa joitain taantuneita lajeja sekä lisää kiinnostusta ja myönteistä suhtautumista luontoon. Pakkaspäivinä ruokintapaikalla käy melkoinen kuhina, jonka seuraaminen on mainiota ajanvietettä.

Omalla piharuokinnallamme käy säännöllisesti viitisentoista lintulajia, erikoisimpana uhanalainen ­valkoselkätikka. Lintujen hyörinä houkuttelee paikalle tietenkin myös petoja. Varpushaukka tekee joskus yllätyshyökkäyksen tiais- tai keltasirkkuparveen, piskuinen varpuspöllö puolestaan vaanii niin pihan metsähiiriä kuin lintujakin.

Pedot etsiytyvät sinne, missä ravintoa on tarjolla, joten ruokintapaikka palvelee myös niitä.

Uhanalainen valkoselkätikka on ollut ruokintapaikan päivittäinen kävijä jo parin talven ajan.  Kuva: Heikki Willamo
Uhanalainen valkoselkätikka on ollut ruokintapaikan päivittäinen kävijä jo parin talven ajan. Kuva: Heikki Willamo
Varpuspöllö käy pakkasten saavuttua verottamassa pihan pikku­nisäkkäitä ja -lintuja. Se varastoi ylimääräiset saaliit kottaraispönttöön ja turvautuu niihin, kun saalistusonni pettää. Kuva: Heikki Willamo
Varpuspöllö käy pakkasten saavuttua verottamassa pihan pikku­nisäkkäitä ja -lintuja. Se varastoi ylimääräiset saaliit kottaraispönttöön ja turvautuu niihin, kun saalistusonni pettää. Kuva: Heikki Willamo
Tikli on pihan uusia  tulokkaita. Kuva: Heikki Willamo
Tikli on pihan uusia tulokkaita. Kuva: Heikki Willamo

Lue myös: Mitä eroa on talitintillä ja sinitiaisella? Näin tunnistat lintulaudan eloisat tiaiset

Yötaivaalla tapahtuu

Pimeän haukatessa yhä suuremman osan vuorokaudesta korostuvat yöntaivaan tapahtumat kuin itsestään. Asumme taajamien pahimman valosaasteen ulkopuolella, ja kuu luo niin pihaan kuin sisällekin hienoa varjojen leikkiä.

Kuuttomina öinä pihapuiden ylle syttyy Otava osana Ison karhun tähtikuviota, taivaan halkaisevalta linnunradalta löytyvät lounaaseen lentävä Joutsen sekä helposti tunnistettava Kassiopeia.

Revontulten esiintyminen on nykyään jopa iltauutisten aihe. Hyvän ennusteen jälkeen kannattaa käydä kurkkimassa pohjoiselle taivaalle, kunnon revontulinäytelmän katsominen on huikea kokemus.

Yön revontulinäytelmä on huipentunut koronaan.  Se syntyy keskitaivaalle ja näyttää lähettävän säteitään joka suuntaan. Kuva: Heikki Willamo
Yön revontulinäytelmä on huipentunut koronaan. Se syntyy keskitaivaalle ja näyttää lähettävän säteitään joka suuntaan. Kuva: Heikki Willamo

Jäljet lumessa kertovat kulkijoista

Vaikka viihdyn marraskuun pysähtyneessä hämärässä, odotan innolla ensilumen satamista. Ilmaston lämmetessä se on viipynyt yhä pitempään, mutta peittäessään maan lumi aloittaa vuodenkierron seuraavan jakson. Se pyyhkii pöydän puhtaaksi uutta kattausta varten, syntyy jälkikirjoitusta.

Jäljet kertovat pimeän kätkemästä elämästä, jänisten, kettujen ja lumikoiden öisistä puuhista pihassamme.

Myös ilves on jättänyt käyntikorttinsa pihapolulle, eräänä aamuna emon ja pennun pyöreät tassunpainamat kulkivat postilaatikolta miltei ovellemme. 

Lue myös: Apua, orava kurkisti sisään! Oravalla uskottiin ennen olevan taikavoimia – 5 kiinnostavaa faktaa pörröhännästä

 Pihassa asustavat oravat hyödyntävät ruokintapaikan antimia siinä missä linnutkin. Kuva: Heikki Willamo
Pihassa asustavat oravat hyödyntävät ruokintapaikan antimia siinä missä linnutkin. Kuva: Heikki Willamo
Metsähiiret käyvät lintulaudan alla syömässä pudonneita siemeniä. Ne liikkuvat enimmäkseen pimeän turvin. Kuva: Heikki Willamo
Metsähiiret käyvät lintulaudan alla syömässä pudonneita siemeniä. Ne liikkuvat enimmäkseen pimeän turvin. Kuva: Heikki Willamo

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 11/2021.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Miten lumoavia otoksia! Valokuvaaja Heikki Willamo on ikuistanut kotipihallaan vierailevia lintuja ja eläimiä

Sinun täytyy kommentoidaksesi.