Hirsitalon siirto Punkalaitumelta Sastamalaan oli valtava projekti – rakennusarkkitehdiltä meni tuhansia työtunteja, mutta vain kolme uutta hirttä
Hirsitalon siirto on iso urakka. Rakennusarkkitehti Timo Savolan omin käsin Punkalaitumelta siirtämässä hirsitalossa riittää tilaa keräilijän rakennusprojekteille, kokoelmille ja perinteisille työkaluille. Uutta sastamalaisessa talossa ei ole mikään.
Hirsitalon siirto, miten siihen päädyttiin? Valmistuttuaan rakennusarkkitehdiksi Timo Savola oli työskennellyt Saksassa, Sveitsissä ja Helsingissä. Mutta isot kaupungit eivät tuntuneet olevan häntä varten.
Niinpä kun perhe alkoi 1990-luvun lopulla kasvaa ja tarvitsi tilaa, Timo Savola alkoi etsiä perheelle mieluisaa kesäpaikkaa. Tammikuussa 1997 kohtalo astui äidin serkun Matti Passin muodossa peliin. Sukulaismies pyysi Timoa mukaansa katsomaan Punkalaitumelle kummitustaloa, jonka voisi ehkä siirtää sopivaan paikkaan.
”Sain ostettua talon, joka ei ollut myytävänä. Samalla tekniikalla hankin myös tontin”, Timo Savola sanoo.
Toisen, jo edesmenneen sukulaismiehen, Kustaa Passin, rakennuttama vanha maalaistalo oli jäänyt 1970-luvulla vanhan parin kuoltua asumattomaksi. Talon tytär Inkeri oli muuttanut Loimaalle ison talon emännäksi, ja talon ainoa poika Jaakko oli kaatunut talvisodassa nuorena luutnanttina.
Käynti tuotti tulosta: Timo Savola osti hirsitalon siirrettäväksi suoraan talon tyttäreltä, yli 80-vuotiaalta Inkeri Naulalta. Hirret olivat hyväkuntoiset, sillä katto oli ollut kunnossa, eikä talossa ollut vesijohtoja. Graniittiperusta oli myös pysynyt suorassa.
Hirsitalon siirto huvilatontille Sastamalaan
Kaikki kesänsä Sastamalan Karkussa viettäneellä Timo Savolalla oli hyvä tuntuma huviloistaan tunnettuun seutuun – hänen äitinsäkin asuu vain 500 metrin päässä vanhassa kotitalossa.
Näin hirsikehikon tuore omistaja osasi ryhtyä hieromaan kauppoja Riippilänjärven rannassa sijaitsevasta 1,5 hehtaarin tontista.
Mahdollisimman luonnonmukaisesti olen rakentanut ja käyttänyt kierrätys- ja luonnonmateriaaleja. Seinissä on pinkopahvit ja paperitapetit, ala- ja välipohjan eristeenä purua ja kutterinlastua.
Vuosisadan vaihteessa koukeroisesti nikkaroitu jugendhuvila Rumeli oli palanut vuonna 1952, ja tontti oli sen jälkeen kasvanut umpeen läpipääsemättömäksi tiheiköksi.
Tämäkin kauppa onnistui kuin ihmeen kaupalla vuonna 1999, ja työt alkoivat tontin raivauksella ja järvinäköalan avaamisella. Huvilan portinpielen vanhat tammet ja muut arvokasvit toki säilytettiin.
Hirsitalon siirto vaati tuhansia työtunteja
Timo Savola teki itse kaikki rakennustyöt, joskin muurauksen, laatoituksen sekä putki- ja sähkötyöt hän antoi ammattilaisten tehtäväksi. Avuksi tulivat myös Timon isä ja setä, jotka olivat kaikessa mukana. Lisäksi pidettiin talkoita. Hirsitalon siirto ja talon pystytys vaativat tuhansia tunteja työtä.
Mutta vain kolme uutta hirttä tarvittiin.
”Rautakaupan materiaaleja ei ole käytetty. Mahdollisimman luonnonmukaisesti olen rakentanut ja käyttänyt kierrätys- ja luonnonmateriaaleja. Seinissä on pinkopahvit ja paperitapetit, ala- ja välipohjan eristeenä purua ja kutterinlastua.”
Rumeli-nimen arvellaan tarkoittavan turkkilaista linnoitusta.
Rakennusarkkitehti ajatteli myös kauneusarvoja.
”Tällä seudulla maalaistalot ovat pitkiä ja kapeita kuin linja-autot. Halusin entiselle huvilatontille huvilatunnelmaa ja hankin lasikuistin koristeelliset ikkunat Yli-Härmän pappilasta. Myös ulkoverhoilu on huvilatyylinen, eikä sellainen kuin maalaistalossa.”
Tupaa hallitseva suuri uuni on paikkakunnalle tyypillinen neljätolppainen versio jalkarättien kuivauslankoineen kaikkineen. Muurari koversi kaarevat osat Koskenkorva-pullolla, ja tulipesän suuluukut isäntä löysi kirpputorilta.
Huolella ja ajatuksella tehdystä talosta piti tulla tamperelaisperheen huvila, mutta siitä tulikin vakituinen asunto vuonna 2004.
”En pystyisi asumaan kerrostalossa. Periaatteenani on ollut, että en muuta asumaan katuvalon alle, enkä alle kymmenen tuhannen neliön tontille. Viihdyn kotona ja puuhailemassa. Kaikki aika, minkä olen poissa tietokoneen ja television äärestä, on hyvää aikaa”, Timo Savola sanoo.
Projekteja riittää
Vuonna 2003 Timo Savola alkoi rakentaa kolmelle tyttärelleen leikkimökkiä. Työn tuoksinassa projekti karkasi käsistä.
”Leikkimökki perustettiin kuin talo peruskallioon asti. Huvilamalliseen mökkiin mahtuu täysimittainen sänky poikittain ja lisäksi on parvi, jossa voi nukkua.”
Myös siirretyssä 1700-luvun aitassa mahtui ennen nukkumaan, mutta nyt aitta on täynnä tavaraa. Siellä taitaa olla ainakin 4–5 kaakeliuunin aihiot.
Kunttakattoisen, hulppeankokoisen rantasaunan Timo Savola teki poikkeuksellisesti uusista, oman metsän hirsistä. Rakennuksen ikkunat ovat kuitenkin peräisin Vammalassa puretusta talosta, ja sisällä saunan laudepuissa on toukkien syömät koristeet.
Pihassa on jo tehtynä perustukset pienemmälle saunalle. Tämän Timo Savola aikoo toteuttaa haapapölkyistä savella muuraten.
Järven puolelle Timo suunnittelee rakentavansa terassin, kuistin tai niiden yhdistelmän. Sieltä on hienoa katsella järvelle ja bongata silloin tällöin vaikkapa korppi tai jopa harvinainen haikara.
Kalastamaan hän ei joka kesä ehdi, vaikka Riippilänjärvestä saisi isoja haukia ja kuhia.
”Ostin kyllä viime kesänä verkon, mutta se olikin kelluvaa sorttia ja löytyi mykkyrässä vastarannalta. Hyvää ja halpaa ei saa samalla rahalla.”
Hirsitalon siirto ja projekti teki Timosta romuholistin
Talon myötä Timo Savolasta sukeutui keräilijä, mitä hän itsekin ihmettelee. Hän kutsuu itseään romuholistiksi, joka ei voi kulkea käyttökelpoisen tai kunnostettavan esineen ohi.
”Suvussani kukaan ei ole koskaan kerännyt mitään, minä kerään kaikkien edestä. Uutena en ole taloon ostanut juuri mitään”, hän sanoo.
Pihapiirissä on neljä vanhaa traktoria ja autoja muna-Volvosta Audi Quattroon – joka on Timon mielestä ainoa oikea Audi. Kokoelmaan kuuluu myös maailman rumin auto, kuuden hengen tila-auto Renault Prairie.
”En ymmärrä myydä mitään, en osaa”, Timo Savola valittaa.
Talon edessä on Punkalaitumelta päärakennuksen tontilta siirretty punamullattu vanha aitta ja toisella puolella sijaitsee Eräjärveltä tuotu hirsinen puuliiteri.
Sisältä löytyy kymmenittäin keittiölasipurkkeja, lelu- ja kellokokoelmat sekä vanhoihin taloihin liittyvä täpötäysi kirjahylly. Myös huonekalut ovat entisöityjä, sillä kätevä isäntä on käynyt Sastamala-opistossa huonekalujen verhoilukurssin.
”Koska täällä Karkussa toimii yksi Suomen parhaista kellosepänliikkeistä, Ville ja Toni Pietilän konservointipuoti, olen minäkin joutunut sekaantumaan vanhoihin kelloihin”, Timo Savola naurahtaa.
”Nykyään minun täytyy jo nukkua. Nuorempana, kun taloprojekti oli kuumimmillaan, jaksoin painaa 20 tuntia vuorokaudessa, ei tarvinnut paljon silmiä ummistaa.”
Avioero vei Timo Savolan ehtymättömältä tuntuvan puhdin pois pariksi vuodeksi.
”Pidin taukoa rakentamisesta ja puuhailusta pari vuotta ja kalastelin.”
Lue myös Anna.fi: Miten järjestää keittiön kaapit järkevästi?
Lämmitys puupelleteillä ja kaktusharrastus
Omaa yritystä jo parikymmentä vuotta pyörittänyt Timo Savola pitää vielä arkkitehtuuritoimistoa Tampereella, jonne on vain puolen tunnin ajomatka. Mutta hyvin usein hän tekee työnsä kotona isossa työhuoneessaan.
”Suunnittelen sekä asuntoja että teollisuusrakennuksia ja myös hirsitalojen remonttisuunnitelmia”, hän sanoo.
Timo Savola on tehnyt kirjan seudun vanhoista hirsitaloista.
”Keräsin paikkakunnan taloista ja maisemista valokuvia lähes 30 vuotta, lopulta hain pankkilainan ja tein kirjan kuvistani.”
Hän sanoo olevansa viherpipertäjä, jota eivät ulkomaanmatkat, eikä etenkään lentäminen enää kiinnosta. Talo lämpiää puupelleteillä, joita kuluu 10 000 kiloa vuodessa.
Toivottavasti minun ei tarvitse muuttaa. Toivon, että tämä talo on elämäni päätepysäkki.
Sähkölasku on vain tuhat euroa vuodessa, vaikka talossa riittää valaistavia ja lämmitettäviä kuutioita.
Nyt talon isäntä on innostunut viherkasveista. Ruukkuja on vuodessa kertynyt jo toistasataa. Hän tökkää multaan myös appelsiinin ja greipin siemenet ja katsoo, mitä tapahtuu.
”Nyt on jo 20 greipin tainta!”
Viherkasviharrastukseen on löytynyt oma linja.
”Olen siirtynyt piikkipuolelle. Ihmiset tietävät tämän ja tuovat minulle kaktuksia.”
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 7/2020.
Myös nämä jutut saattaisivat kiinnostaa sinua:
Kommentoi
Kommentoi juttua: Hirsitalon siirto Punkalaitumelta Sastamalaan oli valtava projekti – rakennusarkkitehdiltä meni tuhansia työtunteja, mutta vain kolme uutta hirttä
Jaa, ettei rautakauppatavaraa !? Mistä tiilet, muurilaastit, sähköt, kaakelit ja vessanpöntöt sun muut mahtavat olla peräisin? Vaikka olisivat kierrätettyjäkin. Muuten kyllä upea talo.