Sisustus

Jouko ja Kalle Pilkkakankaan haave toteutui – hirsinen rautatieläistalo löytyi sattumusten kautta

Jouko ja Kalle Pilkkakangas haaveilivat pitkään vanhasta talosta maaseudun rauhassa. Hirsinen kaksoisvahtitupa löytyi onnellisten sattumusten kautta. Ja kuten rautatieläistalolle sopii, tarinaan liittyy 1950-luvun legendaarinen kiskoauto.

Kun Muonion asukas Kalle ja Tampereella kortteeria pitänyt Jouko kohtasivat kahdeksan vuotta sitten, alkoi tapahtumien sarja, jonka ansiosta isännät istuvat nyt upeassa hirsitalossa savolaisesssa Kalvitsan kylässä.

Kalle oli viettänyt lomansa monta vuotta Lapissa vaeltelemassa ja vaikuttunut siellä luonnon rauhasta ja leppoisasta elämäntyylistä. Kun Muoniosta, Olostunturin kupeesta löytyi 2000-luvun alussa oma mökki, Kalle muutti pohjoiseen ja aloitti hotellivirkailijaopinnot Lapin ammatti-instituutissa.

Keski-Suomessa kasvanut Jouko taas oli kauppaopiston käytyään muuttanut Tampereelle töiden perässä.

Miesten tiet kohtasivat 11.10.2008 Helsingin yössä.

”Kalle oli tullut VR:n työhaastatteluun ja psykologisiin testeihin. Minä olin pääkaupungissa viettämässä iltaa ystävien kanssa. Kaupungilla huomasimme toisemme, vaihdoimme katseita ja siitä se alkoi”, Jouko muistelee.

Ensimmäiset vuodet pariskunta asui aivan Tampereen ytimessä ja nautti kaupungin huveista. Vähitellen molempien mielissä alkoi orastaa kaipuu maaseudun rauhaan. Alkoi uuden kodin etsintä.

Ihan heti ei unelmien paikka kuitenkaan löytynyt. Tarvittiin parille eräs hyvin tärkeä merkkipäivä.

Jouko ja vanha radio
Musiikki on Joukolle mieluinen harrastus. Vanhaa radiota kuunnellaan päivittäin. Vanhoja saksalaisia schlagereita soittava Radio Paloma on kummankin lempikanava. Radion vieressä on todiste siitä, että kaiutinkin voi olla kaunis.

Se oikea löytyy

Viitisen vuotta sitten Jouko ja Kalle järjestivät ystävilleen suuret juhlat, joissa juhlittiin sekä Kallen 50-vuotispäivää että Joukon ja Kallen parisuhteen rekisteröimistä. Juhlaväkeä kuljetettiin parin vuokraamalla lättähattujunalla. Idea erikoiseen kulkuvälineeseen oli tullut Kallelta, joka oli tehnyt museojunassa konduktöörin töitä.

Koska Kalle on kotoisin Savosta, oli luontevaa järjestää juhlat siellä. Lättähattu lähti vieraineen liikkeelle Jyväskylästä, lounas syötiin Venetmäen asemalla. Vieraat kävivät kääntymässä lättähatulla Pieksämäen asemalla, josta palasivat takaisin Venetmäelle täytekakkukahveille. Sieltä matka jatkui takaisin Jyväskylään.

Juhlissa olivat paikalla Venetmäen aseman omistajat, jotka omistavat nykyään Kalvitsan aseman. Heidän kanssaan Jouko ja Kalle tulivat puhuneeksi talohaaveistaan. Muutama viikko juhlien jälkeen aseman omistajat ottivat yhteyttä. Aseman naapurissa sijaitseva kaksoisvahtitupa piharakennuksineen oli tullut myyntiin, mahtaisiko se kiinnostaa Kallea ja Joukoa?

Miehet lähtivät oitis katsomaan taloa – ja jo eteisessä he tiesivät, että tämä olisi heidän kotinsa.

”Talosta oli pidetty hyvää huolta, joten suurta remonttitarvetta ei ollut. Aloimme heti hieroa kauppaa”, Kalle kertoo.

Kalvitsan hirsitalo, Jouko ja Kalle
Kaunis pihapiiri rakennuksineen toi jo ensivisiitillä miehille tunteen, että nyt oli tultu kotiin. Etualalla vasemmalla päätalo, oikealla aittarakennukset, taaimmaisena saunatupa.

Alkuhuumassa tosin pääsi unohtumaan eräs pikkuseikka. Työmatkaa Kalvitsasta tulisi kummallekin 300 kilometriä. Hetken miehet tuumivat asiaa, mutta päättivät kuitenkin luottaa siihen, että asiat lutviutuisivat.

Hirsituvan keittiö
Vaaleat kalusteet tuovat vastapainoa tummille hirsiseinille. Lieden roiskesuojana toimivat sinkkipellit löytyivät aitan vintiltä.

Ja niin kävi. Jouko sai järjestettyä työpaikallaan siirron Mikkeliin, ja Kallen asemapaikka konduktöörinä on Jyväskylässä. Uuteen kotiin miehet muuttivat vuodenvaihteessa 2014.

Varovaista pintaremonttia

Pientä parantelua uusi koti tarvitsi. Kaikki katot uusittiin, Museovirastosta saatujen ohjeiden mukaan, kuten suojelukohteelle sopi. Kallen kummipoika, joka on sähkömies, asensi taloon pintavetoina uudet sähköjohdot ja uusi pistorasiat. Tämä sopii paremmin talon henkeen.

Taloon tehtiin myös kunnon keittiö, edellinen kun oli koostunut vain pienestä hellasta ja tiskialtaasta. Sen toteutti mittatilaustyönä haukivuorelaisen Ilkka Väisäsen asennusliike.

Kaksoisvahtituvalla on kiinnostava tarina. 1800-luvulla alkoi Suomen ratojen rakentaminen ja rautatieliikenne. Kouvolasta Mikkelin kautta Kuopioon suuntautuva rautatie – joka edelleen kulkee kaksoisvahtituvan editse – tunnetaan Savon-radan nimellä. Sen rakentamiseen osallistui enimmillään jopa kymmenentuhatta miestä. Asemarakennukset, vahtituvat ja ulkorakennukset tehtiin Savon-radan varrelle samanlaisen arkkitehtuurin mukaan.

Juhlavia yksityiskohtia sisustuksessa
Siellä täällä on juhlavia yksityiskohtia, kuten makuuhuoneen kipinäsuojus. Vanhassa karttapallossa näkyy vielä Suur-Suomi.

Kalvitsan asemalle rakennettiin kahdeksan eri rakennusta: asemarakennus, ulkorakennus, tavaramakasiini, yhteinen pesu- ja leivintupa saunoineen sekä kaksoisvahtitupa ulkorakennuksineen.

Kaksoisvahtitupa oli alun perin neljän huoneen ”pikkutalo”, jota laajennettiin 1900-luvun alussa suuremmaksi, samaan aikaan talo sai myös koristeelliset ikkunat kujan puolelle. Myöhemmin talo jaettiin kahdeksi eri huoneistoksi.

Jossain vaiheessa talon kaksi erillistä asuntoa on liitetty yhdeksi. Edellinen omistaja oli säilyttänyt talon alkuperäisen ilmeen, upeat hirsiseinät ovat näkyvissä joka huoneessa. Mitään ei ollut pilattu, ja tästä Jouko ja Kalle ovat kiitollisia.

Kotiutuminen oli helppoa

Kalvitsan kylä on pienestä koostaan huolimatta aktiivinen. Kylätoimikunta järjestää monenlaista toimintaa museojunatapahtumista piparinpaistajaisiin ja lavatansseihin. Asukkaina on monenlaisia perheitä, ilmapiiri on avoin ja luonteva. Jouko ja Kalle ovat solahtaneet vaivattomasti kyläyhteisöön, Jouko toimii tätä nykyä jopa kylätoimikunnan puheenjohtajana.

 

Mannerheim-huone
Mannerheim-huoneen 1800-luvun saksalaislamppu oli Joukon yllätyslahja Kallelle.

Kodin sisustamisesta vastaa pääosin Kalle, jolle tämä on mieluisinta. Jouko toki iloitsee kauniista lopputuloksesta ja kodikkuudesta. Hän toimii perheen pääkokkina ja leipurina. Kalle käy myös mielellään kirpputoreilla ja antiikkiliikkeissä. Yhteinen suosikkikauppa on ehdottomasti Wanha Wiljami Tampereella.

”Olemme hankkineet sieltä lähes kaikki huonekalut tähän kotiin.

Ohjenuorana hankinnoille on ollut talon hengen kuunteleminen. Täällä on yhdistelty sekä 1700- että 1900-lukua, tärkeintä on, että tyylit eivät sodi keskenään. Hankimme sellaisia huonekaluja, jotka meille ovat mieluisia ja tärkeitä”, Kalle sanoo.

Tässä on onnistuttu hyvin. Kokonaisuus on yhtäaikaa miehekkään mahtipontinen ja flirttailevan kevytmielinen ja iloinen. Raskaat, aidot kristallikruunut tuovat vanhanaikaista juhlavuutta, vaaleat pinnat keveyttä. Huonekalujen punainen samettiverhoilu lisää juuri sopivan annoksen lämmintä värikkyyttä.

Yksi Joukon tekemä mieluisa hankinta on niin kutsutun Mannerheim-huoneen näyttävä kattolamppu.

”Olimme tuomassa viimeisiä muuttokuormia pois Tampereelta, kun päätin mennä käymään Wanhassa Wiljamissa. Näin siellä upean lampun, johon tiesin Kallen ihastuvan. Ostin lampu, mutta se ei mahtunut kyytiin. Pyysin kauppiasta piilottamaan sen siksi aikaa, kunnes hän tulisi tuomaan meille huonekalukuormaa. Kallelle piti sanoa, että joku kukkahattutäti oli ostanut lampun hyvään kotiin. Kallen ilme oli näkemisen arvoinen, kun kauppias toikin lampun meille suuressa kangaspussissa”, Jouko muistelee.

Kallen ammatti konduktöörinä ja kodin historialliset yhteydet rautateihin ovat tuoneet mukanaan myös paljon juniin liittyvää rekvisiittaa. Esineitä on löytynyt vanhojen tavaroiden kaupoista, kirpputoreilta – ja naapurista.

Konduktöörin lakit hyllyllä
Tätä huonetta kutsutaan Kallen suvun mustaksi salongiksi. Sen hyllylle on kerätty konduktöörin lakkeja eri vuosikymmeniltä.

”Saimme lähinaapurilta kaksi junalamppua, jotka nyt ovat Joukon työhuoneessa. Tarina kertoo, että pojat olisivat kauan sitten napanneet ne Haukivuoren asemalla hiljaa liikkuneesta veturista”, Kalle kertoo.

Arkisia iloja

Vaikka Jouko voikin tehdä osan työstään etätyönä kotoa käsin, kummatkin ovat töiden takia pois kotoa pitkiä päiviä, Kalle vuorotyön takia myös öitä. Vapaahetket kodin rauhassa tuntuvatkin siksi erityisen arvokkailta.

”Kun olemme vapaalla, nukumme paljon ja vain fiilistelemme. Täällä on niin rauhallista, mieli ja sielu lepäävät. Sauna lämpiää kotona ollessa joka päivä. Televisiota katsomme todella harvoin, tuleen tuijottelemme sitäkin ahkerammin”, pari kertoo.

Maalla asumisen ansiosta myös suhteet läheisiin ovat tiivistyneet.

”Tässä kodissa meillä on ollut aikaa myös sukulaisille. Yhteydenpito on tiiviimpää, joten heistä on tullut läheisempiä. Täällä on ollut aikaa jopa katsella perhealbumeja ihan uudella innolla. Elämäntahti on hidastunut myönteisellä tavalla”, Jouko ja Kalle kertovat.

Kesällä uusia iloja tarjoaa piha.

”Ensimmäinen kevät täällä oli uskomaton. Talon aikaisemmin omistanut vanha rouva oli vielä voimissaan ollessaan ollut varsinainen viherpeukalo ja se näkyi kaikkialla. Ensin lammen ympäristö täyttyi upeista narsisseista, sen jälkeen heinittynyt puutarha nosti esiin toinen toistaan hienompia kukkasia”, Kalle kertoo.

Tuleviin projekteihin kuuluu puutarhan loiston palauttaminen ja kasvimaan perustaminen.

Kahvin nautiskelua ja tulen kohentelua
Harvinaista arkiherkkua – molemmat yhtäaikaa kotosalla. Kokkolasta kotoisin oleva 1800-luvun puolivälin kaappi on joskus ollut viilikaappina, nyt siinä säilytetään vaatteita. Pönttöuunin päällä voi keittää ruokaa. Tämä mahdollisuus on tärkeä sähkökatkojen varalta.

Eläimiä pitäisi saada

Tällaiseen taloon kuuluvat myös eläimet, miehet miettivät. Kissa ja koira nyt ainakin, mutta kanatkin olisivat mieluisia ja hevoselle olisi tallissa jo paikkakin.

”Haluaisimme jotenkin hyödyntää tilavia piharakennuksia. Olemme reissanneet jonkin verran moottoripyörällä Euroopassa. Tästä on syntynyt idea pitää saunatuvassa aamiaismajoitusta. Voisimme suunnata toimintamme erityisesti motoristeille, onhan meillä omakohtaista kokemusta juuri heidän toiveistaan”, miehet suunnittelevat.

Kun työelämä jossain vaiheessa jää taakse, on enemmän aikaa nauttia leppoisasta kotielämästä. Vaikka töiden takia onkin nyt hankittu kakkoskoti Jyväskylästä, Kalvitsan-koti on aina tärkein.

”Meissä molemmissa asuu pieni maalaispoika, siksi kai voimme täällä niin hyvin. Jos välillä kaipaamme kaupungin humuun ja viihteeseen, ne ovat vain automatkan päässä. Täällä on kaikki, mitä tarvitsemme.”

Saunatupa ja karhuntalja
Saunatuvassa on tilaa vaikka useammalle yövieraalle, on siellä pidetty menestyksellisesti jopa taidenäyttelykin. Isäntien mielestä tämä olisi oivallinen tila aamiaismajoitukselle. Vaikuttava karhuntalja on Oulun metsästysmessuilta, pitsipeitto on Joukon mummon virkkaama.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 1/17.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Jouko ja Kalle Pilkkakankaan haave toteutui – hirsinen rautatieläistalo löytyi sattumusten kautta

Maalla viihtyvä

Mielenkiintoinen artikkeli. Milloin lehti jossa se on, on ilmestynyt?

Maalla viihtyvä

Vastaan itse, että tieto löytyi 🙂 Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 1/17.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.