Kaisu Anttonen istuu talon pirtissä

Kaisu muutti takaisin lapsuudenkotiinsa Kainuuseen – Hyrynsalmella mennään potkukelkalla kouluun ja maalaistalon pihalla tepastelee Gunnar-kukko 

Kainuulaisesta lapsuudenkodista on rakentunut nurkka kerrallaan koti ­paluumuuttaja Kaisu Anttosen perheelle. Hän toivoo, että tulevaisuudessa tila ­Hyrynsalmella toisi iloa muillekin.

Viime kesänä Kainuun perukoille Salmelan ­tilalle muutti uusi asukas, Gunnar. Kirjavassa rintapielessä välähteli sateenkaari, kun kukko tepas­teli itseriittoisena kanalaumaa paimentaen ­uudella reviirillään, Hyrynsalmen Salmijärveen rajautuvalla pihamaalla.

Talon emäntä Kaisu Anttonen huomasi yllätyksekseen olevansa pian Gunnarin ja koko kanalauman pauloissa.

”Olen eläinrakas, mutta yllätyin, kuinka kiinnyin kanoi­hin. Jokainen niistä on niin oma persoonallisuutensa.”

Kiintymys oli molemminpuolista.

Kun Kaisu lähti lastensa ja miesystävänsä Mika Kinnusen ­kanssa saunomaan naapuriin Kaisun siskon luokse, kukko seurasi perässä rantaa pitkin.

Löylyjen ajan Gunnar nukkui terassilla. Saunomisen jälkeen se palasi seurueen perässä rantaniittyjä pitkin takaisin keltaisen maalaistalon pihalle.

Syksyllä Gunnar laumoineen muutti navettaan tehtyyn kanalaan. Kesällä parvi pääsee jälleen kuopsuttelemaan ­vapaasti ulkona. Kaisu haaveilee, että ensi kesänä pihalla käyskentelee kenties myös lampaita.

Me

Kaisu Anttonen, 41, lapset Helmiina, 9, ja Pyry, 12, sekä välillä Kaisun miesystävä Mika Kinnunen, 48. Työttömänä oleva Kaisu suunnittelee yritys­toimintaa, Mika työskentelee lohikasvattamolla.

Koti

Hyrynsalmella Kainuussa sijaitseva vuonna 1946 ­rakennettu maalaistalo, joka on peruskorjattu vuonna 1977. Koko reilut 200 neliötä. Pihapiirissä on vanha navetta, leikkimökki, ­ulkorakennus sekä ­rantasauna.

Motto

”Täällä ovat juureni, ja tänne haluan lasteni juuret.”

Kanalan asukit ovat vieneet Kaisun sydämen. Eläinten vointia voi seurata puhelimesta kanalaan asennetun kameran kautta.

Kanalan asukit ovat vieneet Kaisun sydämen. Eläinten vointia voi seurata puhelimesta kanalaan asennetun kameran kautta.

Lue myös: Päivin ja Markun 1800-luvun hirsitaloa ympäröi luonnon aarreaitta – Saarennon talon paksut seinähirret lumosivat pariskunnan heti

Kaisu halusi heti lakkiaisten jälkeen kauas pois isompiin ympyröihin. Ajatus Hyrynsalmelle jäämisestä oli mahdoton.

Leivinuuni hohkaa lämpöä pirttiin. Ulkona talvi tekee ­tuloaan. Kaisu sytyttää pöydällä olevaan kynttelikköön tulen.

Hirsitalo on Kaisun lapsuudenkoti ja rakennettu sodan jälkeen vuonna 1946. Aiemman talon polttivat saksalaiset toisen maailmansodan aikana.

Salmelan paikalla niemennokassa on sijainnut muun ­muassa kanttorila. Anttosen suku muutti ­tilalle 1900-luvun taitteessa, jolloin tilaa emännöi Kaisun isoiso­äiti.

Kaisu halusi heti lakkiaisten jälkeen kauas pois. Ajatus Hyrynsalmelle jäämisestä oli mahdoton.

”Tuntui, että kotikunta oli siinä hetkessä niin nähty. Uteliaisuus veti isompiin ympyröihin ja kiire uuteen oli suuri.”

Hyrynsalmelta Kaisu muutti ensin Kajaaniin, ja sitten Ilma­joelle opiskelemaan luovaa kirjoittamista. Seuraa­vaksi tie vei Savonlinnaan artesaaniopintoihin.

Lopulta hän aloitti kulttuurituottajan opinnot ja muutti Tampereelle. Kaisu ihastui Tampereen lämminhenkiseen ilmapiiriin ja tamperelaisten välittömyyteen.

Valmistumisensa jälkeen Kaisu sai töitä Kajaanista nykytanssiryhmän tuottajana. Vaikka ikävä Etelä-Suomeen oli kova, Kajaanista tuli hetkeksi koti, sillä siellä Kaisu tapasi lastensa isän, joka oli kotoisin Etelä-Suomesta.

Pyryn ja Helmiinan synnyttyä perhe päätti toteuttaa haaveen paluusta etelään. He muuttivat töiden ­perässä Hämeen­linnaan. Jokin oli kuitenkin lasten syntymän ­myötä muuttunut.

”Muistan tunteen, kun mietin, että jos tänne kuolen, hautakumpuni on yksinäinen. Elämälläni ei ole täällä kenellekään merkitystä. Olin kotona lasten kanssa ja loppujen ­lopuksi aika yksin, vaikka löysinkin paikkakunnalta hyvän ystävän. Aloin kaivata ympärilleni yhteisöä ja turvaverkkoa”, Kaisu kertoo.

Kaisu nauttii erilaisten tunnelmien luomisesta vanhaan taloon kynttilöin, kukin ja somistaen.

Kaisu nauttii erilaisten tunnelmien luomisesta vanhaan taloon kynttilöin, kukin ja somistaen.

Lue myös: Anna ja Valtteri valitsivat sukutaloon vanhan ajan vihreän ja punaisen sävyjä: ”Meillä on ikuinen joulu” 

Ruusuiset kuvitelmat karisivat nopeasti

Muuttoauto lähti jälleen toiseen suuntaan seitsemän ­vuotta sitten. Päätös Kainuuseen palaamisesta oli helppo, sillä Hyryn­salmella asui yhä muun muassa Kaisun äiti.

Perillä vuokrakerrostalon pihalla Kaisu tunsi ­tulleensa kotiin. Paljon oli ehtinyt tapahtua 16 vuodessa Kaisun poissa­ ollessa. Muuttotappiokunnan asukasluku oli puolittunut 1980-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Parintuhannen asukkaan kunnasta palvelut ja harrastusmahdollisuudet olivat vähentyneet ja lukio lopetettu.

Peruskoulu sentään yhä on – ja hyvä sellainen. Pyry ja Helmiina voivat käydä saman koulurakennuksen tiloissa koko peruskoulunsa.

”Pieni koulu on aarre. Koulun henkilökunnan kanssa on todella mutkatonta toimia yhdessä. Tuntuu, että opettajat tekevät työtään sydämellä.”

Hyrynsalmelle paluumuuttanut Kaisu ja hänen lapset sekä miesystävä Mika.  

Kaisu, Mika ja lapset Helmiina ja Pyry viihtyvät Hyrynsalmella.

Kaisu työllistyi paluunsa jälkeen työllisyydenhoidon ohjaa­jaksi ja sitten työhönvalmentajaksi. Hänellä oli ­suuri palo vaikuttaa kotipaikkakuntansa hyvinvointiin. Hän ­uskoi, että aktiivisuudella ja mielikuvitusta käyttäen pienelläkin kylällä saadaan asioita aikaan.

Kun Kaisua pyydettiin vuonna 2017 kunnallisvaaliehdokkaaksi, hän suostui ja tuli valituksi valtuutetuksi.

Idealistiset haaveet karisivat nopeasti. Kaisu huomasi, e­ttei hän voinutkaan vaikuttaa tärkeinä pitämiinsä kotikylän yhteisiin asioihin. Poliittiset pelit ja pinnan alla kyte­neet jännitteet kääntyivät Kaisua vastaan ja vaikuttivat muun muassa hänen työhönsä kunnalla.

”En tiennyt enää, onko minulla kuukauden päästä ­töitä vai ei. Aloin ylisuorittaa työtäni. Tuntui, että olin vuoristoradassa, jossa vain yritin pitää kiinni, etten tipahda.”

Samaan aikaan Kaisu koki, että häneen kohdistui kaunaa ja vihamielisyyttä. Myös idealistinen ajatus helposta paluusta murentui.

Myös aiemmin tapahtunut avioero painoi ja Kaisu uupui.

Uupumuksesta selvittyään Kaisu päätti miettiä tarkkaan, mihin hän käyttää voimiaan ja mitä hän oikeasti haluaa.

Potkurilla kouluun

Sekarotuinen Paavo-koira alkaa haukkua pihalla. Se on tunnistanut tutun auton äänen maantieltä.

Kaisu on tuntenut hyrynsalmelaisen Mikan nuoruusvuosista lähtien, ja he ovat olleet luottouskottuja toisilleen vuosikymmenten ajan. Vaikeiden vuosien ­aikana ystävyys syveni rakkaudeksi.

Paavolle Mika on tärkeä kaveri metsäretkille. Mika metsästää syksyisin hirviporukassa oman koiransa kanssa.

Salmelan talo sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Salmijärven rannalla. Hyrynsalmen keskustaan on potkurimatka.

Salmelan talo sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Salmijärven rannalla. Hyrynsalmen keskustaan on potkurimatka.

Pian Paavo saa uuden aiheen haukkumiseen, kun piha­tielle sujahtaa 12-vuotiaan Pyryn työntämä potkuri. Kyydissä ­istuu pikkusisko Helmiina. Sopivalla kelillä reilun kilo­metrin koulumatka taittuu potkurilla.

Heti ensimmäiseksi lapset lähtevät tervehtimään kanoja navettaan. Eläimet ja luonto ovat tärkeitä koko perheelle.

Vaikka kylä on pieni, lapsille löytyy harrastuksia.

”Minulla on joka päivälle harrastus”, Helmiina kehaisee.

Hän käy muun muassa Hyrynsalmen Kisa-Siskojen tanssi­tunneilla ja soittaa pianoa Kainuun musiikkiopistossa. Opettaja kulkee 70 kilometrin päästä Kajaanista Hyryn­salmelle.

”Olen todella iloinen, ettei pelkästään kaupunkilaisilla ole mahdollisuus harrastaa musiikkia, vaan pienissä kylissäkin tarjotaan tasokasta opetusta”, Kaisu sanoo.

Pyry kulkee muun muassa partiossa ja kokki­kerhossa. Hänellä on myös kausikortti kahdenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Ukkohallan laskettelukeskukseen, jonne vanhemmat järjestävät kylän lapsille mahdollisuuksien mukaan kimppakyytejä.

Kesäisin lapset lähes asuvat kotitalon takana avautu­vassa Salmijärvessä.

”Hyvä etteivät evät kasva”, Kaisu nauraa.

Kaisullekin vesi on tärkeä elementti. Aurinkoisina kevät­talven päivinä hänestä on puhdistavaa käydä kävelyret­killä järvenjäällä.

Vaikka ympärillä on luonto ja neljä vuodenaikaa, iso osa ajasta menee kotitöihin, kuten muissakin lapsiper­heissä. Vanhassa talossa on koko ajan remontoitavaa.

Kaisun uusperheen kodissa näkyy aiempien suku­polvien elämä. Pirtin seinällä roikkuu Kaisun äidin ukin tekemiä tuohitöitä.

Kaisun uusperheen kodissa näkyy aiempien suku­polvien elämä. Pirtin seinällä roikkuu Kaisun äidin ukin tekemiä tuohitöitä.

Kyltit ovat muisto kahvilasta, jota Kaisu pyöritti eräänä kesänä. 

Kyltit ovat muisto kahvilasta, jota Kaisu pyöritti eräänä kesänä. Ajatus kahvilatoiminnasta oli pitkään tauolla muiden kiireiden takia.

Lue myös: Hirsitalon siirto Punkalaitumelta Sastamalaan oli valtava projekti – rakennusarkkitehdiltä meni tuhansia työtunteja, mutta vain kolme uutta hirttä

Juuret ovat tiukassa kotiseudulla

Usein paluu kotiseudulle kuvataan vain unelmien täyttymisenä, mutta Kaisu Anttonen on joutunut lujaan punnitsemaan juuriensa pitävyyden. Ne ovat pitäneet hänet tiukasti kiinni kotikunnassa.

”Mikäpä muukaan paikka. Täällä ovat juureni ja tänne haluan lasteni juuret.”

Kaisu lunasti lapsuudenkotinsa Salmelan itselleen nelisen ­vuotta sitten. Maaseudulta tyhjenee taloja, mutta niiden myyminen eteenpäin tai talojen jakaminen suvun kesken ei ole ­aina kivutonta.

Kaisu on ostellut vanhoja kahvikuppeja, jotka kenties pääsevät tulevaisuudessa taas käyttöön.

Kaisu on antanut yrittäjyyshaaveiden kasvaa rauhassa. Hän on ostellut vanhoja kahvikuppeja, jotka kenties pääsevät tulevaisuudessa taas käyttöön.

”Vanhojen talojen kylkiäisenä tulee usein liuta ihmisiä, joilla on omat siteensä, muistonsa ja toiveensa taloon.”

Myös Kaisu on joutunut käymään läpi kotitaloon liittyviä tunteitaan. Hän on laittanut kotitaloa omakseen hiljalleen nurkka nurkalta, ja käsitellyt samalla mennyttä ja sukunsa historiaa.

Yrittäjyys voisi kiinnostaa, ja vireillä on jo monenlaisia suunnitelmia

Perheelle on rakentunut koti, jossa näkyy aiempien suku­polvien elämä. Pirtin seinustoja kiertävät samat penkit kuin Kaisun lapsuudessa ja seinällä roikkuu äidin ukin teke­miä tuohitöitä. Salin seiniä koristaa yhä Kaisun vanhempien 1970-­luvulla valit­sema tapetti.

Kaisu saa voimaa menneistä ajoista kertovista tari­noista ja elämästä seudulla.

”Välillä tuntuu, että olen syntynyt väärälle vuosi­sadalle. Oikeasti minun olisi kuulunut elää 150 vuotta sitten”, ­hän sanoo nauraen.

Kaisun vuosi on kulunut miettiessä, mihin hän työllistyisi seuraavaksi. Yrittäjyys voisi kiinnostaa. Salmelan ­tila palveli isoisoäiti Kaisan aikana muun ­muassa kestikievarina. Kaisu haaveilee, että kenties tule­vaisuudessa ­talossa voisi olla samanhenkistä toimintaa ­tämän ajan tarpeisiin muokattuna.

Salmelan hyllyjen tasoille on alkanut jo kertyä kirpputoreilta hankittuja kukkakuvioisia kahvikuppeja.

”Tämä talo kaipaa nurkkiinsa elämää.”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 1/2021.

Avainsanat

Keskustelu

Siinä se on muuten hyvä paikka.mutta se kateellisuus.Mentiin kerran messuille Helsingin messuhalliin kyltti loisti pitkälle Kainuu maailman kateellisin kansa.Niinkuin se tässä jutussakin tuli ilmi.

Kommentoi juttua: Kaisu muutti takaisin lapsuudenkotiinsa Kainuuseen – Hyrynsalmella mennään potkukelkalla kouluun ja maalaistalon pihalla tepastelee Gunnar-kukko 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X