Kalevi osti kartanon kysymättä vaimoltaan – kaupat tehtiin uimahallin porealtaassa: "Ihan tähän en ollut varautunut"
Porilainen Kalevi Mäkinen osti Tuorin kartanon kysymättä vaimonsa Sirkka-Liisan mielipidettä. Ensijärkytyksen jälkeen pariskunta on löytänyt rennon tavan yhdistää asuminen ja yrittäminen historiallisessa kiinteistössä.
Toukarin kylä on pieni ja idyllinen, vaikka sijaitseekin vain muutaman kilometrin päässä Porin keskustasta. Tähän maalaismaisemaan ei heti osaisi kuvitella sadunomaisen upeaa kartano-miljöötä leijonapatsaineen, suihkulähteineen ja muotopuutarhoineen.
Sirkka-Liisa ja Kalevi Mäkinen ovat asuneet Tuorin kartanossa nelisen vuotta. Yli satavuotias kartano on paitsi heidän kotinsa myös juhlien pitopaikka, jossa on kunnioittaen vaalittu vanhaa.
Sirkka-Liisa on jo mukautunut elämään kartanonrouvana, vaikka hänen pitikin myydä hostelliyrityksensä ja totutella ajatukseen kartanossa asumisesta.
”Mieheni osti kartanon ystävältään neljä vuotta sitten kysymättä minulta mitään! Tiesin kyllä, että Kalevi oli aina ihastellut tätä paikkaa ja pitänyt tätä unelmanaan. Mutta ihan tähän en ollut varautunut.”
Kaupat Tuorin kartanosta tehtiin uimahallissa
Kaupoista sovittiin uimahallin porealtaassa. Juttu kääntyi Tuorin kartanoon, kun kartanon omistaja kysyi äkkiä Kalevilta, että ostaisitko sinä paikan.
Siinä miehet kättelivät toisiaan ja Sirkka-Liisa mietti, että onko tämä totta.
Lue myös: Tällaista on on lapsiperheen arki 550-neliöisessä Vares-kartanossa
”Kalevi oli käynyt katsomassa ystävänsä remonttipuuhia täällä. Kiinteistö oli tullut hänelle tutuksi. Mieheni vitsaili, että hän haluaisi ostaa tämän. Ystävä ei ollut innokas myymään, ja Kalevi jätti unelmansa muhimaan.”
Samaan aikaan Sirkka-Liisa pyöritti hostellia 1930-luvulla rakennetussa puutalossa lähellä Porin keskustaa. Kalevi kunnosti hostellin tiloja.
Tuorin kartanolla on hurja historia
”Tunnemme hyvin paikan historian. Otto Walli rakennutti kartanon piirtämisensä luonnosten pohjalta vuonna 1909. Punatauti vei pian Oton ja leski Ida-Sofia päätyi uuteen liittoon niin ikään leskeksi jääneen opettaja Julius Lehmuksen kanssa. Kun Ida-Sofia kuoli vuonna 1939, hänen Simon-poikansa lähetti Juliuksen matkoihinsa,” Kalevi ja Sirkka-Liisa kertovat.
Juhlimisesta pitänyt Simon eli vauhdikasta elämää ja kuoli vuonna 1955 vain 42-vuotiaana. Simonin leski Helmi asui kartanon toista puolta 10 vuotta yksin.
Kartanon toinen puoli oli myyty ja riitojen vuoksi tyhjillään 50 vuotta. Lopulta porilainen liikemies osti talon molemmat päädyt ja alkoi kunnostaa paikkoja.
”Tänne oli tehty kaikki nykyaikaiset remontit toki vanhaa vaalien. Meidän ei tarvinnut kuin kalustaa tilat. Saimme onneksi ostaa edelliseltä omistajalta paljon huonekaluja. Hän myös auttoi meitä etsimään kartanoon sopivia kalusteita antiikkiliikkeistä ja huutokaupoista.”
Uniikki koti on myös juhlapaikka
”Välillä tulee mietittyä, että on onnekas, kun saa katsella ympärillään tällaista kauneutta. Haluamme pitää paikoista hyvää huolta, jotta kartanon elämä jatkuisi.”
Työmäärä on kyllä valtava. Siivottavaa riittää ja puutarhanhoito ei lopu milloinkaan. Oman osansa tuovat tietysti lukuisat piharakennukset, joita on pidettävä kunnossa.
”Mieheni tekee itse kaiken minkä voi. Tällaisessa paikassa taito tulee tarpeeseen.”
Pariskunta asuu itse kartanossa, mutta he vuokraavat tiloja erilaisiin tapahtumiin ja juhliin. Kartanossa järjestetään esimerkiksi mysteeri-illallisia ja konsertteja, milloin mitäkin. Toinen puoli kartanosta on täysin yksityisessä käytössä, mikä auttaa hahmottamaan omaa aikaa.
”Kalevi on saunaintoilija ja pihaltamme löytyykin monta erilaista saunaa. On höyrysaunaa, savusaunaa ja perinteistä saunaa. Nyt valmistumassa on valtava savusauna.”
Toinen kerros on täysin rakentamatta. Lisätilaa sieltä saisi, mutta pariskunta ei tarvitse sitä.
Yläkerrasta pääsee vaikuttavaan tornihuoneeseen.
”Aina on tekemistä, mutta me teemme kaiken mielellämme. On ihana saada tehdä töitä kotona. Jos haluamme täysin irti kaikesta, suuntaamme lastenlasten luo.”
Tavallinen päivä kartanossa on touhukas
”Heräämme kuuden–seitsemän aikaan ja sytytämme tulen keittiön uuniin. Aamukahvin äärellä hujahtaa yleensä tunti, kun mietimme yhdessä tulevan päivän kulkua.”
Kalevi käy ruokkimassa kanat ja vuohet, Sirkka-Liisa saattaa lähteä noutamaan päivän tilaisuuden ruokia, koristella salin kaikessa rauhassa ennen juhlia ja varmistua siitä, että kaikki on takuulla ajoissa paikoillaan.
”Toukari on meille täydellinen paikka asua! Porin keskustaan ajaa vajaassa kymmenessä minuutissa ja toiseen suuntaan lähtiessä vastaan tulee meri. Toukari on monelle porilaiselle vielä outo tuttavuus, eikä kartanokaan ole suurelle joukolle tuttu. Sijainti maalaismaisemassa ja kaupungin läheisyys ovat kiva yhdistelmä.”
”Kaikista hienointa taitaa olla, että voimme pitää omia juhlia tässä kauniissa ympäristössä. On kiva kutsua ystäviä kylään, sillä tilaa riittää.”
”Onhan tässä meille kahdelle hurjasti tilaa, mutta juuri siksi avaamme ovia muillekin.”
Artikkeli on julkaistu Maalla-lehdessä 10/19. Haluatko lukea lisää ihania tarinoita maalaiselämästä ja inspiroitua kauniista maalaiskodeista? Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla!
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kalevi osti kartanon kysymättä vaimoltaan – kaupat tehtiin uimahallin porealtaassa: "Ihan tähän en ollut varautunut"