Kolme sukupolvea juhlii joulua Ridalin kartanossa – muutto samaan pihapiiriin oli haaveiden täyttymys
Moni unelma toteutui, kun kolme sukupolvea asettui asumaan yhdessä vanhan kartanon pihapiiriin. Jouluna perhe kokoontuu saliin nauttimaan jouluateriasta ja vanhan talon tunnelmasta.
Joskus jälkeenpäin tajuaa, että asioilla on ollut tarkoitus tapahtua.
Espoolaisten Pirkko ja Markku Sylbergin matka kesämökille Vaasaan taittui vuosia valtatie 25:tä pitkin. Nummelan kohdalla Pirkko huomasi katselevansa aina samoja vanhoja punaisia talleja. Häntä kiinnosti, mitä niiden takana järven rannalla mahtaisi olla.
Sitten Pirkko näki unen, jossa hän sai kultaiset avaimet valkoiseen taloon, mutta ei ymmärtänyt, että mökkimatkan varrella olevat punaiset aitat ja tallit sekä uni liittyivät toisiinsa.
Lue myös: Näin Tertin kartanossa valmistaudutaan jouluun
Melkein saman katon alle
Oli vuosi 2014, kun Pirkon ja Markun aikuiset tyttäret Julia Kaihola ja Jenni Sylberg-Kujanpää alkoivat miettiä, olisiko heidän mahdollista ostaa iso maatila, johon sekä he perheineen että heidän vanhempansa voisivat yhdessä muuttaa.
”Asuimme eri puolilla pääkaupunkiseutua ja aikaa yhdessäololle jäi vähän. Mietimme, miten voisimme paremmin huolehtia ikääntyvistä vanhemmistamme”, Julia muistelee.
Myös molempien ammatit liittyivät toisiinsa. Jenni työskenteli kondiittorina ja Julia niin ikään ravintola-alalla. Yhteisestä yrityksestä oli puhuttu jo aikaisemminkin, mutta idea alkoi yhtäkkiä kirkastua talohankkeen siivittämänä.
Ajatus alkoi tuntua entistä kiehtovammalta, ja niinpä tyttäret ehdottivat vanhemmilleen yhteisen paikan etsintää. Löytyisikö lähistöltä maatila tai pihapiiri, jonne olisi mahdollista rakentaa kodit kolmelle perheelle?
”Mieheni Matti ilmoitti, että aivan saman katon alle hän ei appivanhempien kanssa muuttaisi, samaan pihapiiriin kyllä. Mutta muuten Jennin kanssa hämmästyimme, kuinka helposti puolisomme lämpenivät ajatukselle”, Julia naurahtaa.
Sopivaa paikkaa ei ollut helppo löytää, sillä vaatimuksia oli monenlaisia. Tilalla piti olla riittävästi tilaa kolmelle perheelle sekä mahdollisesti myös yritystä varten. Lisäksi kukaan ei halunnut muuttaa kovin kauas pääkaupunkiseudulta.
Lopulta vain muutaman kuukauden kuluttua etsintöjen alkamisesta tuttu kiinteistövälittäjä vinkkasi, että nyt myyntiin olisi tulossa heille täydellinen kohde.
Ridalin kartano sijaitsi vain kilometrin päässä Nummelan keskustasta ja reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Lisäksi pihapiirissä oli rakennuksia yrityksen tiloiksi sekä erillinen pehtoorin talo.
Paikka oli sama, jota Pirkko oli mökkimatkalla katsellut auton ikkunasta. Punaisen tallirakennuksen takaa paljastui valkoinen talo, jonka avaimia hän oli unessa pidellyt.
Hullun hommaa
Julian ja Jennin isä Markku suhtautui vanhan talon ostoon enemmän järjellä kuin tunteella.
Museoviraston osittain suojeleman kohteen hankkiminen tuntui hänestä aivan mahdottomalta ajatukselta. Remonttimäärä hirvitti. Päärakennus näytti harmaalta ja ränsistyneeltä, ja se oli ollut viimeiset vuotensa kesäasuntona. Pehtoorin taloa asuttivat vuokralaiset.
”Isä ilmoitti, ettei suostu laittamaan rahojaan loputtomaan remonttiin. Hän alkoi sulaa ostoajatukselle vasta, kun kuuli, että edellinen omistaja oli jo tehnyt taloissa kaikki isommat remontit. Sisään voisi muuttaa vaikka heti.” Jenni muistelee, kuinka astuessaan nykyiseen Pirkon ja Markun olohuoneeseen hän tunsi sisimmässään läikähdyksen.
”Minusta tuntui voimakkaasti siltä, että olin tullut kotiin.”
Ensi käynnistä alkoi puolen vuoden piina. Ei ollut helppo tehtävä myydä kolmea asuntoa yhtä aikaa ja pyöritellä tarjouksia.
”Haaveilin päivittäin siitä, että pääsisin kokkaamaan unelmakeittiööni. Se oli elämäni intensiivisin jakso, ja kaikkien päämäärä oli vain saada Ridal meille”, Jenni kertoo.
Sitten kaupat vihdoinkin tehtiin ja kartano sai uudet omistajat syksyllä 2015.
Takaisin vanhempien silmien alle
Julian perhe muutti pehtoorin taloon ja Jenni perheineen sekä Pirkko ja Markku asettuivat Ridalin päärakennukseen.
”Jo ensimmäisellä näytöllä talon alakerrassa sijaitseva isännän työhuone teki minuun vaikutuksen. Se oli täynnä rattaita ja muita tavaroita, mutta tiesin, että jos tänne muutamme, haluan sen keittiökseni. Ikkunasta on ihanat näkymät kartanon pihalle”, Pirkko muistelee.
Jennin perhe muutti päärakennuksen yläkertaan. Lisäksi kartanon vanha, tunnelmallinen keittiö leivinuuneineen on hänen valtakuntaansa.
”Ensimmäiseen kahteen viikkoon en tainnut poistua kotoa ollenkaan, kuljin vain ympäriinsä ja ihastelin kaikkea. Tulien laittamisessa leivinuuniin on edelleenkin jotain yhtä juhlallista kuin ensimmäisellä kerralla”, Jenni myöntää.
Kolmen sukupolven yhteen muutto sujui yllättävän kivuttomasti. Jennin ja Julian lapset kulkevat jo tottuneesti kahden talon väliä.
”Ennen lapset leikkivät 80 neliön rivitaloasunnon takapihalla. Kun ensimmäisen kerran päästin täällä lapset ulos leikkimään, olin ihan että apua, mistä ikkunasta he näkyvät”, Jenni nauraa.
Takaisin vanhempien luo muuttaminen mietitytti etenkin Juliaa, joka oli perheineen kotiutunut toiselle paikkakunnalle.
”Mietin millaista olisi palata takaisin vanhempien valvovan silmän alle, mutta sitten tajusin, että oma roolinikin oli jo muuttunut äitiyden myötä. Tärkeintä olikin se, että saimme kaikki meille rakkaat ihmiset lähelle”, Julia muistelee.
Vaihdantataloutta ja hienosäätöä
Yhteiset pelisäännöt pitävät rauhan maassa. Jo ennen muuttoa sovittiin jokaisen perheen yksityisyyden kunnioittamisesta. Lapset tietävät, että silloin kun mummin ja papan siiven ovi on kiinni, sisään ei voi noin vain rynnätä.
Kullakin perheellä on oma rauhansa, vaikka kartanon päärakennuksessa Jennin perhe sekä Pirkko ja Markku jakavatkin osin yhteisiä alakerran tiloja.
”Vaikka olemme tietysti paljon tekemisissä, teemme kuitenkin esimerkiksi omat ruoat. Tosin naapurikeittiöstä on helppo piipahtaa hakemaan vaikka maitoa”, Jenni kertoo.
Myös talkkarivuoroista on sovittu yhdessä.
Muutto kaupunkiasunnoista vanhaan kartanoon oli alkuun opettelua ja ihmettelyä. Ensimmäisenä talvena talo pääsi kylmäksi.
”Olimme pukeutuneet kuin Michelin-ukot, hengitys höyrysi, kun yritimme selvittää, miksi sähköt olivat katkenneet. Lämmitin puuhellalla ruokaa, kun isä tutki sähkökaappia”, Jenni muistelee.
Talon metkujen opettelu vei oman aikansa. Putket ehtivät jäätyä useammankin kerran ennen kuin uudet asukkaat oppivat lämmityksen hienosäädön, mikä on jokaisessa vanhassa talossa omanlaisensa.
Maltilla remppaa
Edellisen omistajan isojen peruskorjausten jälkeen Ridalissa on tehty remonttia enää maltillisesti, ja sekin vanhaa vaalien.
Kartano on kokenut niin monta remonttia, että nyt sen uudet asukkaat haluavat kunnioittaa talon historiaa ja kaikkea sitä, mitä vanhasta on jäljellä.
Esimerkiksi Pirkon ja Markun keittiöremontin yhteydessä, kun putkia vedettiin lattian alle, päästiin ihastelemaan vanhoja paksuja lattialankkuja. Lankuissa oli vielä alkuperäiset puutapit paikoillaan. Oli valtava onni, että vanhat lattialankut olivat säilyneet talon kaikissa aikaisemmissa remonteissa.
Pientä parannusta on tekeillä koko ajan ja kartano tiluksineen on monien hauskojen ideoiden mahdollistaja. Viimeisin harrastemielessä kunnostettu kohde on vanha maitohuone traktoritallin päässä.
”Päätimme Jennin kanssa eräänä kesäisenä päivänä kunnostaa huoneen pieneksi myymäläksi ja pop up -tilaksi. Onpa huone muuttunut eräisiin juhliin salakapakaksikin”, Julia kertoo.
Seuraavaksi suunnitteilla on vanhan mankeliaitan remontti.
”Kunnostuksen kohteita on niin monta, että välillä on hankala priorisoida tärkeysjärjestystä. Usein etusijalle menevät kuitenkin asuintiloihin vaikuttavat remontit.”
”Emme halua pyyhkiä vanhaa pois. Elämisen jäljet ja rikkinäiset kohdat saavat näkyä ja kertoa tarinoita siitä, millaista täällä on ollut jo kauan ennen meitä”, Markku sanoo.
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 11/2019.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kolme sukupolvea juhlii joulua Ridalin kartanossa – muutto samaan pihapiiriin oli haaveiden täyttymys