Tarinat

Lappilainen Kieringin kylä on köyhä mutta onnellinen: ”Täällä on ollut aina hyvä asua”

Lappilaisen Kieringin kylän ajateltiin olevan jo menetetty tapaus: asukkaat lähtivät Ruotsiin, talot lahosivat ja jäljelle jääneet sinnittelivät minimitoimeentulolla. Mutta sitten kyläläiset päättivät laittaa stopin näivettymiselle.

Jos kylästä on lähimpään isoon taajamaan 65 kilometriä ja se on tilastojen valossa yksi Suomen köyhimmistä, minkälaista arvelisit siellä olevan?

Et ehkä tällaista:

Iloinen puheensorina täyttää pienen kyläkaupan kahvilanurkkauksen, kun moottorikelkkahaalareihin pukeutuneet kyläläiset odottavat television hiihtokisojen alkua. Kassajonossa asiakkaat vaihtavat kuulumisia leipätaikinan kohoamisesta ja päivän politiikasta. Kassa tervehtii jokaista kauppaan tulijaa tuttavallisesti.

Kauppa on suloisen kotikutoinen: kyltit on kirjoitettu käsin, ja valikoimassa on kaikkea tarpeellista mutta ei mitään ylimääräistä.

Kierinki on 120 asukkaan lappilaiskylä.
Kieringin kauppa ja kahvila on kylän kohtauspaikka. Talvella sinne tullaan moottorikelkalla. Tiskin takana hääräävä Minne Vierelä on kaupan monitoiminainen. Hän palvelee asiakkaat ja valmistaa lounaat ja pikkupurtavat.

Tulee tunne, että olemme osuneet ensiyrittämällä lappilaisen Kieringin kylän sydämeen.

Kolmen hengen kassajonossa seisova Airi Kangas vahvistaa huomion.

”Tämä kauppa on meille älyttömän tärkeä. Täällä näkee aina tuttuja, joiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumiset”, Airi sanoo kaurahiutaleita ja maitoa ostoskorissaan.

Kieringin asukkaiden keskimääräinen vuosiansio on noin 15 000 euroa. Se on huikeat 50 000 euroa vähemmän kuin Suomen rikkaimmalla alueella Espoon Westendissä. Kieringin luvuilla sijoittuu häntäpäähän suomalaisten paikkakuntien vaurauskisassa.

Kauppa ei siis välttämättä käy kuin häkä, mutta täällä on jotain, mitä ei joka paikasta löydy: puhdas luonto, joka tarjoaa sekä elämyksiä että luksusta ruokapöytään. Kala, liha, marjat ja sienet vaihtavat Kieringissä omistajaa ilman euroja.

”Me elämme aika pitkälti vaihto- ja keräilytaloudessa. Kaikki käyvät metsällä ja kalassa, ja jos joku on saanut hyvän pilkkisaaliin, niin siitä riittää kyllä muillekin”, Airi kuvailee.

Kuulostaa siltä, että Kierigissä osataan nauttia elämästä köyhyydestä huolimatta.

Kierinki on 120 asukkaan lappilaiskylä.
Kylä on nähnyt elämää. Oikealla olevassa vajassa alkoi 1900-luvun alussa Marttiinin puukkotehtaan tarina.

Väki palaa takaisin kotiin

Airi, kuten monet Kieringin uusista asukkaista, on paluumuuttaja. Hän asui 13 vuotta Norjassa kanadalaisen miehensä kanssa, mutta palasi joitain vuosia sitten yksin kotikonnuilleen – aluksi mökkeilemään, mutta sittemmin pysyvästi. Toissavuonna hän valmistui Inarista käsityöartesaaniksi ja käy nyt töissä 65 kilometrin päässä Sodankylässä koulunkäyntiavustajana.

Kun Airi muutti Kierinkiin, kylässä oli useampia Ruotsiin lähtijöiden jäljiltä tyhjäksi jääneitä taloja, joita saattoi ostaa halvalla ja kunnostaa itselleen mieleiseksi.

Airi osti oman talonsa lisäksi toisen, hieman haastavamman projektin: 1700-luvun pikkuruisen savupirtin, jossa kylän vaatturi Tilda oli asunut 1970-luvulle asti suuren perheensä kanssa. Talon mukana tuli paljon Tildan arvokasta esineistöä käsitöistä ompelutarvikkeisiin.

Kierinki on 120 asukkaan lappilaiskylä.
Airi Kankaan omistama Tildan tupa on kylän vanhimpia rakennuksia. 1700-luvun vanhassa savupirtissä pääsee nyt aikamatkalle käsityöläishistoriaan.

”Tämä juuri on Kieringissä kiehtovaa. Historia on edelleen aidosti läsnä, mutta siinä rinnalla voi elää modernia elämää. Aion tehdä Tildan Tuvasta käsityöläismuseon. Kierinki on aina ollut tunnettu taitavista käsityöläisistä.”

Remonttihommissa Airilla on nyt apua omasta takaa. Toinen paluumuuttaja Esko Kangas tuli nimittäin korjaamaan Airin uuden talon lattiaa vuonna 2012 ja jäi niin sanotusti sille tielle.

Ja kappas, siellä Eskokin istuu kahvilan pöydässä kahvikuppi edessään ja kelkkahaalari päällä.

 

”Asuin kuusi vuotta Helsingissä ja sitten kolme vuotta Inarissa. Väsyin ainaiseen kiireeseen ja reissaamiseen. Täällä Kieringissä ihmisen on hyvä olla. Luonto on ympärillä, ja ihmiset ovat reiluja. Jos hätä tulee, niin apua löytää varmasti”, kirvesmiehenä työskentelevä viisikymppinen Esko perustelee.

Esko löysi Kieringistä rakkauden lisäksi työtä kyläkaupan laajennustöissä, eikä järvistä lopu kala, joten mikäpä täällä on miehen elellessä.

Teija ja Paavo laittoivat toimeksi

Ulkoa kuuluu useamman moottorikelkan pörähdys. Kahvilan pöydät ovat lähes tyhjentyneet ja ikkunasta näkee kelkkaletkan etenevän kohti metsää.

”Menivät merkkaamaan kelkkareittiä”, joku myymälän puolelta tietää.

Ensi viikonloppuna Kierinkiin odotetaan kymmeniä ellei satoja kelkkailijoita ympäri Suomea kokoontumisajoihin. Tapahtuma on yksi kylän puuhaihmisten aikaansaannoksia. Viisi vuotta sitten järjestettiin myös niin isot maalaismarkkinat, että linja-autoja tuli Etelä-Suomesta asti. Kesäisin Kieringin maitolaiturilla järjestetään Suomen pienimmät teatterifestivaalit.

Näkyvin – ja eniten arkea sulostuttanut – aikaansaannos on tämä kauppa, viralliselta nimeltään Kieringin kauppa ja kahvila.

Kaupasta on kiittäminen puuhaihmisistä puuhakkainta, niin ikään paluumuuttaja Teija Raaterovaa, ja hänen entistä miestään Paavo Holopaista. Tiimi on jatkanut yhdessä liiketoimintaa erosta huolimatta. Yhdessä he ovat luvanneet kertoa siitä, miten Kieringistä kuoriutui edustuskelpoinen kylä 1970-luvulta alkaneen näivettymisen jälkeen.

Kaukana ei nimittäin ollut sekään vaihtoehto, että hyttyset olisivat estäneet koko hienon projektin toteutumisen.

”Kun ensimmäisen kerran ajelimme tänne mökkeilemään, Paavo oli sitä mieltä, ettei ikinä enää juhannuksen ja syyskuun välissä”, Teija nauraa.

”En ollut tottunut sellaiseen sääskimäärään”, Saariselän alueella uransa tehnyt Paavo myöntää.

Kierinki on 120 asukkaan lappilaiskylä.
Pitkään matkailualalla toiminut Paavo Holopainen näki Kieringin potentiaalin ja laittoi tuulemaan.

Totta kai pariskunta palasi Kierinkiin uudestaan. Paavokin ihastui ajan kanssa kylää ympäröivän luonnon kauneuteen ja rauhaan. Yhdessä he katselivat hieman apeana vanhoja rakennuksia, jotka rapistuivat vuosi vuodelta. Risukko peitti näkymät, ja pihat kasvoivat heinää.

”Miksei kukaan tee noille mitään?” pari mietti ohi kulkiessaan.

Paavolta se idea lopulta tuli: tehdään sitten itse.

Jo seuraavana vuonna Teija ja Paavo olivat ostaneet Hietalan tilan ja suunnittelivat siihen mittavaa remonttia. Yhdessä kyläseuran kanssa alettiin pohtia, miten Kierinkiin saataisiin lisää eloa. Ehkä turistejakin.

Siitä alkoi Kieringin uusi nousu.

Ihan hulluja suunnitelmia!

Kierinki on kylä, jonne ei eksy ohikulkumatkalla. Tänne pitää ajaa ihan tarkoituksella, ja navigaattorin opastamana.

Syrjäinen sijainti oli onni Lapin sodan aikaan, kun saksalaiset polttivat suuren osan Lappia vetäytyessään pohjoisen kautta. Kierinki ja muutama muu kylä Sodankylän tienoilla säilyivät koskemattomina.

Teija ja Paavo uskoivat, että kylän ainutlaatuinen tunnelma kiinnostaisi myös matkailijoita. He muuttivat Hietalan tilan matkailukäyttöön. Nyt komea keltainen päärakennus ja sitä ympäröivät piharakennukset on palautettu niille kuuluvaan arvoonsa. Muitakin kylän taloja ja pihapiirejä on kunnostettu niin ahkerasti, että viime kesänä vasaran kalke oli kuulunut myöhälle iltaan.

Tänä talvena Teijan ja Paavon matkailutoiminta laajentui pienimuotoisella hotellilla. Navetan heinäladossa on tanssittu karaoketansseja ja pidetty runomatineoita.

Kierinki on 120 asukkaan lappilaiskylä.
Teija Raaterova halusi palauttaa Hietalan tilan entiseen loistoonsa. Vanhojen hirsiseinien suojissa järjestetään nyt erilaisia juhlia ja tilaisuuksia.

Majoitustoiminnan lisäksi Teija ja Paavo hankkivat komeaa ylämaankarjaa. Satapäinen lehmälauma tervehtii nyt kylään tulijoita hieman ennen kaupalle kääntyvää tietä.

Kaupan pyörittämisestä heillä ei ollut mitään kokemusta, mutta sattuman kautta hommaan löytyi avuksi myymäläpäällikkö Jaana Parkkonen. Kylässä oli aikoinaan ollut kolmekin kauppaa, mutta ne kaikki olivat lopettaneet jo vuosia sitten. Teija ja Paavo saivat uuden kaupan pystyyn ennätysajassa.

”Kun järjestimme kyläläisille tiedotustilaisuuden suunnitelmistamme, 79 ihmistä pyöritteli salissa silmiään. Mutta me uskoimme sinnikkäästi kylän tulevaisuuteen”, Teija kertoo.

Kun kaupan yhteyteen saatiin vielä bensa-asema, Teijan ja Paavon näkemys virkeästä kylästä alkoi olla valmis.

”Kauppahan ei tuota juuri mitään, mutta kyllä kylässä sellainen pitää olla. Ennen kaikkea paikallisia mutta myös turisteja varten”, Paavo sanoo ponnekkaasti.

Samaa mieltä ovat kaupan puolella kuljeskelevat asiakkaat. Ulla-Maija Martin-Keinotie pukee sanoiksi monen muun kierinkiläisen tunteen:

”Pitkään ajattelin, että tällä kylällä ei ole tulevaisuutta. Kun näin mitä täällä alkoi Teijan ja Paavon ansiosta tapahtua, alkoi omakin mielenkiinto paikkaa kohtaan herätä. He saivat pelastettua kylän.”

Kierinki on 120 asukkaan lappilaiskylä.
Ylämäänkarja viihtyy ulkona paukkupakkasissakin. Aiemmin Kieringin kylällä on ollut useampiakin maatiloja.

Toivo haluaa pysyä kotona

Iltapäivä etenee verkkaisesti Kieringin kylänraitilla. Hiljaisuuden rikkoo koirien haukkukonsertti. Kun yksi aloittaa, toiset seuraavat perässä. Jossain pärähtää moottorikelkka.

Mäenpään talossa kilometrin päässä kyläkaupalta 92-vuotias Toivo Kangas istuu vakiopaikallaan ikkunan vieressä ja katselee televisiosta hiihtokilpailuja kuulokkeet korvillaan.

Toivo on onnellinen mies. Syksyllä hänen kuntonsa romahti ja hän joutui olemaan pitkään sairaalassa. Pelkona oli, että hän jäisi sille tielle. Mutta Toivo pääsi takaisin kotiin Kierinkiin, taloon, jonka hän rakensi omin käsin vuonna 1948 ja jossa hän näki yhdentoista lapsensa varttuvan.

Kierinki on 120 asukkaan lappilaiskylä.
Yhdeksänkymppinen Toivo Kangas haluaa elää Kieringissä elämänsä loppuun asti.

Toivo on nähnyt Kieringin kukoistuksen ja näivettymisen. Viime vuosien hyvä pöhinä on tuntunut mukavalta. Vielä ennen sairastumistaan Toivo potkutteli päivittäin kyläkaupalle tuttavien kanssa ”raataamaan” eli juttelemaan.

Hän muistaa hyvin ajat, jolloin kyläkauppa oli kuin sosiaalitoimisto. Vanha kauppias ”Reeti” myi tarvittaessa velaksi ja toi tähänkin taloon ikkunat ja ovet, vaikka Toivolla ei ollut sillä hetkellä varaa maksaa.

Tuntuu mukavalta, että yhteisöllisyyden tunne on palaamassa.

”Täällä on ollut aina hyvä asua. Täältä on löytynyt leipä, joskus leveäkin. Palvelutalossa Sodankylässä olisi kavereita, mutta en minä täältä omin jaloin lähde”, Toivo sanoo.

Jos Toivoa jokin harmittaa niin se, että hän ei enää pysty ajamaan moottorikelkkaa.

Ilman moottorikelkkaa lappilainen on nimittäin kuin saaristolainen ilman venettä. Kelkka löytyy jokaisen talon pihasta. Sillä käydään naapurissa kahvilla, kaupassa ostoksilla ja lähijärvellä pilkillä.

Kierinki on 120 asukkaan lappilaiskylä.
Kuka sanoi, että pienessä kylässä ei muka riittäisi asiakkaita kyläkauppaan?

”Tämä se on katsos elämää”

Niin, pilkki. Se on täällä talviharrastus numero yksi. Miskisjärven jäällä on kuulemma nytkin väkeä. Siispä sinne!

Järvenrannasta pölähtää riekkoparvi, kun kävelemme kelkanjälkiä pitkin jäälle. Ja kas, täällähän ovat kaikki: Teija uuden kumppaninsa Ari Mikkolan kanssa, Airi Eskonsa kanssa, Kari Raaterova, Veikko Vaara, Jorma Kangas ja Pekka Hakola, jonka mökkirannassa päivää vietetään.

Moottorikäyttöinen jääkaira laulaa kilpaa Arin koirien haukun ja – Eskon spontaanin runonlausunnan kanssa!

Kaloja ei näy, mutta tunnelma on hilpeä.

”Näin meidän viikonloput tuppaavat kulumaan”, lahden yli ystävänsä Outi Kankaan kanssa paikalle kahlannut Sari Raaterova naurahtaa.

Kierinki on 120 asukkaan lappilaiskylä.

Ari osoittaa rannoilla näkyviä pieniä mökkejä. Jokaisella on omansa, vaikka talokin on vain lyhyen kelkkamatkan päässä.

”Mökki pitää olla. Ja kelkka. Tämä se on katsos elämää”, Ari lausuu vakavana ja karauttaa omallaan pienen kierroksen malliksi.

Täällä erämaajärven hiljaisuudessa, kun ympärillä avautuu silmänkantamattomiin polkematonta lunta ja tiheää metsää, lause on helppo ymmärtää. Olo tuntuu ihmeellisen vapaalta.

Tekee mieli jäädä jatkamaan hypnoottista pilkkireikään tuijottelua, mutta kylmä kipristää jalkoja ja kotimatka painaa päälle.

Kierinki on 120 asukkaan lappilaiskylä.
Moottorikelkkailevat Airo ja Esko Kangas sekä Sissi-koira tietävät, että talvioloissa Lapissa pärjää, kun varusteet ovat kohdillaan.

Kun lähdön aika alkaa koittaa, kysyn läsnäolijoilta kellonaikaa. Mutta ei kukaan tietenkään tiedä.

Aikaa on, se on varmaa.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 4/17.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Lappilainen Kieringin kylä on köyhä mutta onnellinen: ”Täällä on ollut aina hyvä asua”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.