Sisustus

Lapsiperhe sai upean historiallisen huvilan lainaksi – näin fiksusti talon omistajat perustelevat anteliaisuuttaan

Satavuotias Tarulan talo lumosi ensin Saloheimon pariskunnan, joka halusi kunnostaa sen kesäpaikakseen. Nyt historiallisesta ympäristöstä huolehtii heidän ystäväperheensä, joka sai mansardikattoisen idyllin käyttöönsä ylläpitoa vastaan.

Pyykki liehuu iloisesti narulla mansardikattoisen talon pihamaalla. Lasten lelut odottavat hujan hajan nurmikolla uimaan lähteneitä leikkijöitä.

Lue myös: Kolmekymppiset Riikka ja Samuli tekivät elämänmuutoksen: muuttivat Helsingistä Joensuuhun ja remontoivat rappiokartanon

On heinäkuu, ja Reetta Rannan ja Thatcher Minesin perhe on jo täysin kotiutunut Asikkalan Urajärvellä sijaitsevaan Tarulaan. Vieraaksi on saapunut myös Reetan sisko Riikka lapsineen.

Ensimmäisen kerran helsinkiläisperhe kävi huvilalla vasta toukokuussa.

”Ihaninta oli, kun näin lakanat narulla. Täällä oli heti hyvä tunnelma”, Reetta kertoo.

Tarulan omistajat Sarita ja Juho Saloheimo alkoivat talvella etsiä isäntää talolle, jota he olivat yhdessä kunnostaneet edelliset ­kuusi ­vuotta.

Onneksi tuttavapiiristä löytyi mökkeilystä haaveillut Reetta, jolla oli ennestään koke­musta vanhoista taloista. Ranta-Minesin perhe sai talon käyttöönsä ylläpitoa vastaan.

Tarulan lainaussopimukseen kuuluvat normaalit talon työt kuten nurmikon niittäminen, kukkien kastelu, marjojen kerääminen ja viileällä ilmalla lämmittäminen.

Lue myös: It-alalla työskentelevä Suvi, 39, elää omavaraistaloudessa mökissä, johon ei tule edes vettä: ”Ensimmäinen teurastus oli aikamoinen tapahtuma”

Tärkeintä on pitää talo asuttuna, jotta jyrsijät tai muut kutsumattomat vieraat eivät löydä sinne.

”Tässä vaiheessa meillä ei ole aikaa rakentaa tai kunnostaa omaa, joten tämä mahdollisuus sopii meille hienosti”, Reetta sanoo.

Moni perikunta panttaa talojaan

Saloheimoilta on useasti kysytty, miten he raaskivat luopua talosta, johon he ihastuivat, ja jota ovat rakkaudella kunnostaneet.

”Käännän asian toisin päin: miten raaskisimme olla antamatta käyttöön vanhaa taloa, joka on nyt kunnossa. Moni perikunta panttaa talojaan niin kauan, ettei niitä enää voi pelastaa”, Sarita sanoo.

Vähältä piti Tarulankin kanssa, sillä satavuotiaan rakennuksen yläkertaan sananmukaisesti oli ehtinyt sataa ”lunta tupaan”. ­Mutta hirsitalo oli hapekas, ja Saloheimoja edeltävä omistaja oli korjannut katon.

Ostaessaan Tarulan 2012 Saloheimot tiesivät, mihin ryhtyivät, sillä heillä oli tuolloin takana jo viisi vanhojen talojen kunnostusprojektia.

Nyt niitä on jo seitsemän, mikä on yksi syy kesäpaikan lainaamiseen ystäville.

Rälssitila muuttui huvilaksi

Viisitoista vuotta Tarulassa asunut Asser oli menehtynyt vuonna 2011, mutta hänen ystävänsä ehti tutustuttaa uudet omistajat talon tapoihin. Hänkään ei tosin tuntenut vanhan Ylisen Viipurintien varrella sijaitsevan tilan historiaa ennen nykyistä päärakennusta.

”Sen verran tiedämme, että tämä on ollut jo Ruotsin vallan aikaan itsenäinen tila, jossa on majoitettu ja ruokittu ohi kulkevaa Ylistä Viipurintietä liikkuneita matkalaisia. Jossain vaiheessa talossa on asunut myös kylän postimies”, Sarita kertoo.

Toisin kuin Tarula, suuri osa muista Urajärven kylän taloista on ollut läheisen Urajärven kartanon muonamiesten tai mäkitupalaisten taloja.

Kyläläiset tiesivät kertoa, että Tarulassa on viljelty maata 1950-luvun lopulle asti, jolloin naapuritila osti ympäröivät pellot. 1960-­luvulle asti talossa asuttiin vakituisesti, ja sen jälkeen se oli kesäpaikkana.

Saloheimot ovat tutkineet talon menneisyyttä remontin ohessa, sillä heidän ideansa on ollut tehdä siitä mahdollisimman alkuperäisen oloinen. Mansardikattoisen päärakennuksen mahdollinen rakennusvuosi, 1913, löytyi salin seinän pahvien alle jätetyistä sanomalehdistä. Talosta ja kylänraitista sen ympärillä on olemassa myös joitain vanhoja valokuvia.

Vaikka katto oli korjattu, yläkerran lahot päädyt ja ikkunat oli pakko rakentaa uudestaan. Vintille rakennettiin uusi portaikko. Alakerran lattialankut nostettiin ylös eristämistä varten. Keittiö sai aikakauteen sopivat uudet kaapit. Paljon kului myös maalia ja tapettia.

Korjaajat halusivat säilyttää kaiken kauniin ja käyttökelpoisen, kuten vanhat huonekalut. Asserin rakentama koulupöytä ja vanha pirtinpöytä ovat paikoillaan. Myös kokoelma kukkopillejä jäi esille.

Vanhoista komeroista syntyi kerrossänky, jonka ovien takana lapset mielellään myös leikkivät.

Talossa on myös Saritan mukanaan tuomia perittyjä ja lainattuja huonekaluja. Reetan ja Thatcherin perheelle valmiit kalusteet kelpaavat hyvin, sillä hekin arvostavat tavaroita, joilla on historia.

Pihasauna tarjoaa vanhan ajan löylyt

Päärakennuksen lisäksi kunnostusta ­vaati ­aitta, joka piti tukea uudestaan kivijalan ­päälle. Juho Saloheimo rakensi sinne saunan, jota ei uskoisi uudeksi. Hämyinen kylpy­tila näyttää perinteiseltä pihasaunalta, ­jonka kertalämmitteinen aitokiuas tarjoaa mainiot löylyt.

Pihasaunan lisäksi Ranta-Minesin perheen suosikkipaikka on puilla lämpiävä palju, johon Thatcher rakensi ensi töikseen kannen, jotta pienin, Paju, ei ole vaarassa.

Samasta syystä Reetta ja Thatcher ovat iloisia siitä, ettei uimaranta ole aivan talon vieressä, vaan parin kilometrin päässä Urajärven rannalla.

Vanhassa talossa riittää periaatteessa loputtomasti kunnostettavaa, mutta nyt siitä voi rauhassa nauttia.

Lopputulos on ilahduttanut myös muita kuin talonväkeä. Saritan mukaan kyläläiset kävivät kiittämässä heitä maisemateosta, kun keskeisellä paikalla seisova rakennus näytti jälleen asutulta.

Luonto tulee pihaan

Tarulan piha ja kylänraitti tarjoavat Reetalle luontokokemuksia, joita hän etsii myös työssään Metsien kätkemä -televisiosarjan toimittajana. Hänellä onkin tapana aloittaa päivä käve­lyllä Pietu-koiran kanssa tiellä peltojen keskellä.

Kiintopisteeksi on muodostunut suuri ­mänty, jota Reetta pitää entisaikojen pitämyspuuna tai tienviittana.

Eläimiäkin pihapiirissä liikkuu. Lähes päivittäin perhettä ilahduttaa jättikokoinen rusakko ja lähipelloilla vieraileva kurkipari, josta paikalliset lintuharrastajat ovat kertoneet lisää.

Kyläläisiin Reetta perheineen on tutustunut uimarannalla ja hankkiessaan lämmitys­puita. Samalla hän on päässyt kuulemaan kylä­läisten muistoja Tarulasta. Joku onkin lapsena pelännyt autiotaloa. Läheisen Urajärven kartanomuseon tarinat kiehtovat nekin.

Välillä mukana lenkeillä kulkevat myös pojat, joista etenkin pienin nauttii retkistä täysillä.

”Paju laittaa päähänsä talosta löytyneen lierihatun ja laulaa Tarulaan, Tarulaan”, ­Reetta ­nauraa.

Kesäaikaan suuri osa päivistä kuluu pihalla, jossa hyvällä säällä myös syödään. Jos Reetta tekee töitä, hän istuu tietokoneen ääressä pihan kurkiveistoksen vieressä.

Lapset etsivät metallinpaljastimella vanhoja hevosenkenkiä ja muita aarteita.

Tarula sijaitsee vain puolentoista tunnin päässä Helsingistä. Vaikka perhe hankkikin mökkireissuja varten kesäauton, he iloitsevat mahdollisuudesta kulkea bussi-taittopyöräyhdistelmällä maalle.

”Sekin on hienoa, että isä ja yksi siskoistani asuvat lähellä Asikkalassa”, Reetta sanoo.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 6/19. Haluatko lukea lisää ihania tarinoita maalaiselämästä ja inspiroitua kauniista maalaiskodeista? Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla!