Luonto

Bongaa revontulet! Näin onnistut todistamaan taivaan näytelmää

Revontulien tanssi taivaalla on unohtumaton elämys. Lue, miten ja missä revontulia kannattaa etsiä.

Revontulet syntyvät, kun aurinko syöksee avaruuteen paitsi valoa myös plasmaa eli varattuja hiukkasia. Kun nämä hiukkaset saapuvat maan ilmakehään, ne vuorovaikuttavat maan magneettikentän kanssa.

Lue lisää: Revontulivahti valvoo yöt turistien puolesta

Valitse aukea paikka

Varsinainen revontulivyöhyke sijaitsee Lapissa maapallon magneettisten napojen lähellä.

Etelä-Suomessa voi myös nähdä revontulia, mutta silloin kannattaa olla tietoinen avaruussään tilasta.

Jos auringosta lähtee hiukkasia myrskynä, revontulia on todennäköisempää nähdä.

Valitse aukea paikka, revontulet voivat näkyä useiden satojen kilometrien päähän.

Revontulet ovat kirkkaimmillaan puoliltaöin

Etelässä revontulet ovat hieman todennäköisempiä kevät- ja syyspäiväntasauksen aikoihin.

Syys- ja kevätkuukausina maapallon magneettikenttä on sellaisessa asennossa suhteessa aurinkotuuleen, että revontulia näkyy paremmin. Kesälläkin revontulia esiintyy, mutta koska yöt ovat niin valoisia, niitä ei pysty näkemään.

Lähde ulos pimeällä, auringon laskun ja nousun välisenä aikana. Paras kellonaika on 22-02, ja kaikista todennäköisin aika on magneettisen keskiyön aikoihin 23.30. Silloin Suomen alue on juuri kirkkaita revontulia synnyttävien tapahtumien alapuolella.

Revontulet liittyvät auringonpilkkuihin 

Revontulia näkyy enemmän silloin, kun aurinko on aktiivinen. Kun aurinkopilkkustruktuurit purkautuvat, avaruuteen singahtaa paljon plasmaa eli varattuja hiukkasia.

Auringon magneettinen aktiivisuus vaihtelee keskimäärin noin 11 vuoden jaksoissa. Jakson aikana auringonpilkkujen määrä kasvaa, saavuttaa maksiminsa, vähenee ja saavuttaa miniminsä. Edellinen maksimi oli vuonna 2014.

Aurinko ei kuitenkaan toimi täysin ennustettavasti, ja minimi tai maksimi voidaan todeta vasta jälkikäteen tilastoista. Lisäksi revontulia voi näkyä myös auringonpilkkujakson minimin aikaan.

Lue lisää: Matkailija Rovaniemi 24h. Koe Lappi uusin silmin

Selkeä taivas on otollisin 

Lähde bongausretkelle, mikäli taivas on selkeä. Pilvet ja kaupunkien valosaaste, jopa kuun kirkkaus, vaikeuttavat revontulien näkemistä. Sen sijaan pakkanen ei lisää revontulien todennäköisyyttä.

Oleellista on avaruussää eli auringon aktiivisuus. Seuraa avaruussäätä Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.

Bongarin kannalta tärkeä seikka ovat oikeat varusteet: Pukeudu sään mukaisesti ja lämpimästi, sillä yleensä revontulia joutuu odottelemaan pitkään.

Bongaa eriväriset revontulet

Aurinkotuulen mukana ilmakehään syöksyy erilaisia määriä ja eri nopeuksilla varattuja hiukkasia. Värit revontulissa muodostuvat happi- ja typpiatomien ja molekyylien vireystiloista.

Yleisin väri on vihreä. Se syntyy elektronien vapauttamista happiatomeista. Se saattaa näyttää joskus keltaiselta tai valkoiselta. Syynä usein vähäinen kirkkaus, jolloin ihmissilmä ei erota väriä vaan vain muodot.

Punainen syntyy myös virittyneistä happiatomeista.

Ionisoituneista typpimolekyyleistä syntyy sinistä valoa. Aikaisin illalla tai myöhään aamulla voi todennäköisemmin havaita revontulia, joiden yläreunassa on sinistä. Aurinko valaisee ilmakehää revontulien esiintymiskorkeudella ja ionisoi siellä typpimolekyylejä.

Tunnista kaari, korona tai spiraali

Sama revontuli voidaan luokitella eri tavoin eri suunnista. Muotoon vaikuttavat katselupaikan sijainti ja revontulen syntypaikka.

Revontulikaari on muodoista yleisin, se ulottuu itäisestä horisontista läntiseen. Se voi liikkua, tai kaaria voi olla useita samaan aikaan.

Revontulivyö on kuin kaari, jossa on erilaisia poimuja ja liikettä. Revontulen alareuna on tällöin monitasoinen.

Revontuliverhosta puhutaan, kun revontulivyötä tai säteistä kaarta katsoo sivusuunnasta. Tasaisen valon sijasta näkymä on verhomainen, ja siinä erottuu selkeitä säteitä.

Korona eli revontulikruunu syntyy, kun säteinen revontulimuoto, kaari tai vyö, siirtyy suoraan revontulibongarin yläpuolelle.

Spiraali on vyömäinen revontuli, joka kiertyy spiraaliksi. Muoto johtuu ylöspäin suuntautuvista sähkövirroista.

Länteen etenevä hyöky on spiraalia muistuttava ja nopeasti liikkuva revontulimuoto. Tapahtuman jälkeen seuraa yleensä kauniita revontulia.

Revontuliyön rauhallisena aikana esiintyy revontulipilareita.

Sykkivä läiskä- tai juovamainen revontuli on merkki siitä, että purkauksen voimakkain vaihe on menossa ohi. Sykkivien revontulien salaisuus paljastui vasta tänä vuonna: japanilaiset tutkijat onnistuivat mittaamaan satelliitilla, että sykkeen taustalla ovat lähiavaruuden sähkömagneettiset aallot.

Lue lisää: Luontokuvaaja Tea Karvinen vaihtoi Helsinginkiireen Lapin rauhaan

Katso kohti pohjoista

Saamelaisessa uskomuksessa revontulet olivat ihmisen kaltaisia olentoja, jotka saattoivat vihastua. Revontulten roihutessa oli turvallisinta kävellä katse alas luotuna.

Nykyisin onneksi ymmärrämme, että katse kannattaa kohottaa taivaalle ja suunnata se pohjoiseen horisonttiin.

Lähteet: Avaruusfyysikko Minna Palmroth, fyysikko-kuvaaja Jouni Jussila ja tietokirjailija Markus Hotakainen: Revontulibongarin opas (Into). Risto Pulkkinen ja Stina Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja (Gaudeamus).