Miksi rupikonna on myrkyllinen? 5 faktaa kiehtovasta sammakkoeläimestä
Keväällä voi osua seuraamaan kiihkeää näytelmää, josta ei puutu ääntä eikä polsketta. Rupikonnat kokoontuvat soidinpaikoilleen huhti-toukokuussa.
1. Rupikonna voi kasvaa yli kymmensenttiseksi
Kookas rupikonna lämmittelee auringonläikässä keskellä niittypolkua. Vielä hieman kohmeinen konna on vasta herännyt talvihorroksesta. Se on matkalla soidinvesille.
Lue lisää: Vesialtaaseen muutti sammakko
Luonnossakulkija hätkähtää helposti kohdatessaan tanakan, nystyröiden peittämän konnan. Naaras voi olla lähes kymmenen sentin ja koiras kahdeksan sentin mittainen. Häiritty konna yrittää näyttää vielä todellista kokoaan suuremmalta laskemalla päänsä alas ja ruumiinsa ylös jalkojen varaan.
Maailmassa konnia on yli 500 lajia, joista suurin, Keski- ja Etelä-Amerikassa ja Australiassa elävä agakonna on saavuttanut 38 sentin mitan ja 2,6 kilon painon.
Lue lisää: 5 hämmentävää faktaa hämähäkistä
2. Lyhyet takajalat erottavat rupikonnan sammakosta
Rupikonna elää yleisenä maamme etelä- ja keskiosissa, mutta harvalukuisena sitä tapaa napapiirille asti. Rupikonna viihtyy monenlaisissa ympäristöissä. Sen voi tavata metsässä, puutarhoissa, niityillä ja myös kulttuuriympäristöissä. Konnia löytää myös saaristosta ja rannikolta, sillä ne pystyvät elämään jopa murtovedessä.
Vaikka moni pitää rupikonnaa iljettävänä ja jopa pelottavana, läheltä katsoen se on varsin sympaattisen ja omanarvontuntoisen näköinen eläin.
Lue lisää: Ekopappi: Luontoon kuuluu myös pahuus
Rupikonnan silmät ovat kauniin kullankeltaiset, ja niissä on vaakasuora silmäterä. Iho on kuiva, eikä lainkaan limainen. Konna etenee arvokkaasti kävellen, ei loikkien, sillä sen takajalat ovat lyhyemmät kuin sammakolla.
Konnan kohdatessaan sitä kannattaakin tutkia tarkasti, sillä kutuajan ulkopuolella rauhoitettua eläintä ei yleensä valoisan aikaan näe.
3. Rupikonna suuntaa soitimelle synnyinlammelle
Vaihtolämpöinen rupikonna viettää talven horroksessa kompostikasoissa, maakoloissa sekä vedessä. Huhti-toukokuussa konna suuntaa soidinvesilleen, aina samalle paikalle, jossa se itse on syntynyt, joskus pitkänkin matkan päähän.
Soidinlammelle tai -järvelle saattaa kerääntyä kymmeniä, satoja, jopa tuhansia konnia. Koiraat saapuvat pari päivää ennen naaraita ja aloittavat äänekkään kvark kvark kvark -huutokonsertin.
Kurnutuksellaan rupikonnat houkuttelevat paikalle naaraita, mutta ääntely kutsuu myös muita koiraita soitimelle. Kurnutus on valtaisaa ja polske sen mukaista.
Koiraat pyrkivät naaraiden selkään ja kiihkoissaan tarraavat toisiin koiraisiinkin. Ahdisteltu koiras päästää varoitusäänen, mistä ahdistelija huomaa erehtyneensä.
4. Rupikonnan kutu on nauhaa
Rupikonna laskee munansa 3–6 metriä pitkiksi nauhoiksi. Vesikasveihin kiinnittyvä kutu eroaa selvästi sammakon kutulautoista. Poikaset kuoriutuvat viikon parin kuluttua. Niiden kehitys on samankaltainen kuin sammakoilla.
Ensimmäisenä kesänään poikaset kasvavat 2–3 sentin mittaisiksi ja saavuttavat sukukypsyyden 3–4 vuoden iässä. Rupikonna saattaa elää jopa kymmenvuotiaaksi. Terraariossa rupikonnan tiedetään eläneen 54 vuotta
5. Rupikonna puolustautuu myrkyllä
Paikkauskollinen rupikonna viettää päivät reviirillään varjoisassa kolossaan. Illalla se lähtee vakiopolulleen ravintoa etsimään. Erittäin tarkalla lähinäöllään konna löytää saalista lähes pimeässäkin.
Saalistaessa hitaasta liikkeestä on hyötyä. Se lähestyy saalistaan huomaamatta kielenmitan päähän ja sinkauttaa salamannopeasti tahmaisen kielensä kiinni muurahaiseen, toukkaan, hämähäkkiin tai matoon.
Rupikonnan iho ja silmän takana olevat korvallisrauhaset erittävät myrkkyä, jolla konna puolustautuu saalistajilta. Konnia uhkaavat silti siilit, näätäeläimet, käärmeet ja petolinnut.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Miksi rupikonna on myrkyllinen? 5 faktaa kiehtovasta sammakkoeläimestä