Kummituksia, romahdus, ryöstökaivauksia… Tiesitkö tämän Raaseporin linnan historiasta?

Keskiaikainen Raaseporin linna autioitui ja nukkui Ruususen unta 300 vuotta. Siksi linnan keskiaikaisena säilynyt ympäristö on kiehtova käyntikohde.

Raaseporin keski­aikaisen linnan ikkunasta aukeaa upea maisema. 650-vuotiasta kivilinnaa ympäröivät nurmikentät, heinää kasvavat pellot, metsäiset mäennyppylät ja rehevät niityt.

Lue myös: Suomen suloisimmat puutalokaupungit: vieraile historiallisissa rannikkokaupungeissamme

Länsiuusi­maalaisen maaseudun rauhaa rikkovat vain linnan ympärillä kaartavien naakkojen napakat kutsuhuudot.

On helppo kuvitella, että vielä muutama vuosisata sitten näiden aukeiden paikalla lainehti meri ja kumpareet olivat sitä täplittäviä saaria.

Raaseporin linna on tutkijoille arvokas

Tällaista maisemaako tuore linnanherra Lauri Akselinpoika Tott tuijotti marraskuussa 1468, kun hän odotti rakastaan Katariina Jönsintytär Viffertiä ja poikaansa saapuvaksi purjelaivalla Tukholmasta Raaseporiin?

”Raaseporin linnasta avautuva näkymä on säilynyt hyvin samankaltaisena kuin keskiajalla, sillä linnan ympärille ei koskaan rakentunut modernia kaupunkia, kuten Turussa ja Hämeenlinnassa. Siksi linnan ympäristö on tutkimusmielessä mittaamattoman arvokas”, kertoo projektipäällikkö Aino von Boehm Metsähallituksesta. Rauniolinna siirtyi muutama vuosi sitten Museovirastolta Metsähallituksen alaisuuteen.

Lue myös: Tunnetko Hämeenlinnan Aulangon? Puisto on miljonäärin mahtava perintö

Raaseporin linna on ollut matkailukohde vuodesta 1893, jolloin ensimmäinen restaurointi valmistui.

Toista yhtä koskematonta keskiaikaista asutusaluetta Suomessa ei ole. Linnan lähellä, linnanmalmin alueella, joka oli aikoinaan vilkas kauppakeskus ja hansakaupunki Tallinnan kilpailija, on viime vuosina tehty arkeologista tutkimusta, joka on valottanut keskiaikaista elämää Suomessa.

Siksi oli suuri menetys, kun viime syksynä paljastui, että alueella oli tehty luvattomia kaivauksia. Maahan oli kaivettu lähes 300 kuoppaa ja niistä todennäköisesti nostettu keskiaikaisia metalliesineitä.

Raaseporin linnan kiviseinät ovat metrien paksuisia

Kun Ruotsin kuningas 1370-luvulla päätti rakentaa hallinto- ja puolustuskeskuksen Raaseporin Snappertunaan, päätöksessä painoi hyvä sijainti sisäsaaristossa, silokallioisella saarella suojaisen lahden perällä.

Lahteen johtava salmi oli kapea ja syvyyttä lahdessa oli vain pari metriä, joten suurten laivojen oli pysähdyttävä merisatamaan noin kilometrin päähän linnasta, nykyisen Raaseporinjoen suulle. Joki on jäänne vuosisatojen aikana vetäytyneestä merestä.

”Linnan käyttöaikana lähialueilla tuskin oli metsää, sillä puuta tarvittiin valtavat määrät rakentamiseen ja polttopuuksi. Ympäristön pito avoimena oli myös turvallisuuskysymys. Vihollisen ei haluttu lymyilevän metsän suojissa”, Aino von Boehm kertoo.

Raaseporin linnalla on kesäisin paljon tapahtumia. Heinäkuun keskiaikamarkkinoilla on myös turnajaiset. Kuva on vuoden 2015 Sotahuuto-tapahtumasta.

Muutkin rakennusmateriaalit saatiin lähiympäristöstä. Moreenikivet, joista useita metrejä paksut kiviseinät rakennettiin, kerättiin linnan ympäristöstä parin kilometrin säteeltä. Ne muurattiin yhteen kalkkilaastilla.

Vuosien saatossa vaatimatonta linnaketta laajennettiin. Komeimmillaan siinä oli kolme kerrosta ja kuusikerroksinen pyöreä torni.

Raaseporin linnan muinaiskasvit ovat yhä elossa

Tottin aikaan Raaseporin linna oli Viipurin ja Turun linnojen jälkeen tärkeimpiä Ruotsin vallan keskuksia Suomessa. Linnasta käsin hallinnoitiin koko läntistä Uuttamaata, kerättiin veroja ja valvottiin Itämeren kauppaa.

Lue myös: Nämä ovat Suomen 10 suosituinta matkakohdetta Instagramissa

Linnan talouskeskukseksi perustettiin kilometrin päähän ajan tavan mukaan latokartano, jonka mailla viljeltiin ja kasvatettiin karjaa.

Keskiajalla saapuneista viljelykasveista, muinaistulokkaista, linnan alueella tavataan edelleen muun muassa palsternakkaa, pukinpartaa, apilaa ja humalaa, josta tehtiin asukkaita ravitsevaa olutta linnan panimossa.

Rohtokasveina käytettyjä tummaatulikukka, keltamoa ja heinäratamoa voi yhä nähdä esilinnojen kedoilla.

Lue myös: Maisema kehystää maalaispuutarhan

Vuoden 1540 tilikirjojen mukaan latokartanossa oli 110 nautaa, 82 lammasta, 43 sikaa, 14 hanhea ja 3 työhevosta.

”Karjaa oli paljon. Todennäköisesti kaikki laiduntamiseen kelpaava alue hyödynnettiin. Maisema on keskiajalla oikeastaan täysin ihmisen muokkaama”, Aino von Boehm sanoo.

Edelleen alueen maankäyttö on hyvin samanlaista. Latokartano jatkoi linnan autioitumisen jälkeen Raaseporin kuninkaankartanona, ja hallitsi linnaa ja sen maita Snappertunan kirkonkylää lukuun ottamatta.

Maa-alue säilyi yhtenäisenä vuoteen 1949 asti, jolloin opetusministeriö siirsi raunioalueen muinaistieteellisen toimikunnan hallintaan.

Unohtunut rauniolinna heräsi

Vuosien saatossa merenlahti linnan ympärillä madaltui ja kapeni, kun maa kohosi pyrkiessään vanhalle paikalleen jääkauden jälkeen, ja linnan puolustuksellinen merkitys väheni.

Vuonna 1553 Kustaa Vaasa siirsi hallintokeskuksen Helsinkiin, mutta Raaseporin linnaa käytettiin vielä senkin jälkeen, kunnes sen olutkellari vuonna 1558 romahti ja rakennus hylättiin.

1800-luvun lopun raunioromantikkoja odotti Raaseporissa viidakkolinna, jonka rakenteita vesi ja villiintynyt kasvusto olivat vaurioittaneet pahasti.

Kuuset kurkottelivat romahtaneiden seinien takaa yli kymmenen metrin korkeuteen, ja niiden alla oli useiden metrien korkuinen maa-aineksen ja sortuneen materiaalin kerros.

Naakat viihtyvät hyviä pesäpaikkoja tarjoavilla raunioilla. Linnan koloissa viihtyvät myös eri lepakkolajit, kuten korvayökkö.

Kun rauniolinnaa vuonna 1890 alettiin ensimmäisen kerran restauroida, sen sisällä olevaa maa-ainesta levitettiin linnan ympäristön luontoon. Se köyhdytti alueen aiemmin hyvin monipuolista kasvilajistoa.

Esimerkiksi eteläisen esilinnan paahteisella rinteellä, tiili- ja laastimurskan seassa, ovat pitäneet pintansa vain kaikkein vahvimmat muinaistulokkaat tummatulikukka ja palsternakka.

Retkelle linnan keskiajan maisemiin

Nykypäivän matkailija löytää Raaseporista moneen otteeseen restauroitujen linnanraunioiden lisäksi muun muassa luonnossa risteileviä polkuja. Metsähallitus on yrittänyt palauttaa esiin perinteistä maisemaa.

Metsittyneitä ja umpeen kasvaneita alueita on raivattu, vesakoita kaadettu ja esilinnoista poistettu nopeasti leviäviä vieraslajeja, kuten kurtturuusua, jotta rauniot saataisiin suojeltua ja maisemaa avarrettua.

Kesällä jalolehtipuiden metsittämään Tallisaareen, linnan sisäänkäynnin edessä olleelle entiselle saarelle, avataan uusi opastettu polku.

”Sen tarkoituksena on havainnostaa paremmin suuntaa, josta linnaan keski-ajalla kuljettiin.”

Metsähallitus on vuokrannut linnan yrittäjille, joiden on tarkoitus kehittää linnan toimintaa.

Alkuvuodesta työnsä aloittanut snappertunalaispariskunta Ilta Hämäläinen ja Thony Wickström suunnittelevat kesäksi linnalle monenlaisia tapahtumia juhannusjuhlista keskiaikamarkkinoihin.

Myös he haluavat tuoda esiin Raaseporin linnan alueen luontoa. Toukokuussa linnalla järjestetään luontopäivä, ja pitkin kesää siellä voi osallistua luontoretkiin, joilla tutustutaan esimerkiksi villiyrtteihin, muun muassa keskiaikaisiin rohtokasveihin, ja perehdytään alueen linnustoon.

Metsähallitus haluaisi aluelle myös lisää laidunnusta, sillä lampaat huoltavat tehokkaasti perinnemaisemaa ja auttavat arvokkaan kasvillisuuden säilyttämisessä.

Toistaiseksi laidunnusta on ollut pelloilla sekä linnan ympäristön kahdella perinnebiotoopilla, joiden niityille on vuosisatojen laidunnuksen myötä muodostunut rikas lajisto. Niityillä kasvaa muun muassa kevätesikkoa ja jäkkiä.

Myös arkeologiset kaivaukset jatkuvat, sillä linnan ympäristössä on tutkimusmateriaalia vielä kymmeniksi vuosiksi.

Raaseporin linnassa kummittelee

Entä Katariina, pääsikö hän koskaan rakkaansa luo?

Lue myös: Helsingin kummitukset

Linnanherra Tott sai perheensä sijaan ottaa vastaan yhden aikakautensa suurimmista suru-uutisista. Katariinaa kuljettanut rahtilaiva ajautui myrskyssä karille ja upposi nopeasti vieden mukanaan arvokkaan lastin ja kaikki laivan parisataa matkustajaa.

”Kun sää on samanlainen kuin tuona kohtalokkaana yönä, ja Raaseporinjoella nousee usva, usvan seassa saattaa nähdä naisen ja pienen pojan vaeltamassa. Ne ovat Katariina ja hänen poikansa, jotka ovat vihdoin päässeet Raaseporiin”, kertoo Dan Idman, joka on opastanut matkailijoita linnassa toistakymmentä vuotta.

Keskustelu

Kommentoi juttua: Kummituksia, romahdus, ryöstökaivauksia… Tiesitkö tämän Raaseporin linnan historiasta?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X