Ihmiset

Maalla-kolumni: Eroahdistuksesta naulankantaan

Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki asustaa satavuotiasta Kiljuskärjen mökkiään ja on hiljattain muuttanut puu-Käpylän kodistaan kerrostaloon.

Viime viikkoina Kiljuska ja Meirän mies ovat tun­teneet eroahdistusta. Ei, eivät meikäläiset sentään ole eronneet, vaikka muutto ­Puu-Käpy­lästä kiris­tikin hermot ja hauikset äärimmilleen, ja Kil­juska tuli huutaneeksi, että voisi täällä joku toinenkin muuttaa.

Ahdistusta on tunnettu, kun Kiljuskan on pitänyt erota lp-kokoelmastaan ja Meirän miehen luopua työkalujen kakkos- ja kolmos­kappaleista. On tosi vaikeata tulla toimeen ilman Love Recordsin koko tuotantoa ja kolmea petkelettä.

Tavaraa oli kertynyt läjäpäin, ­mutta niin kauan kuin pöytäliinat ja maljakot lymysivät komeroiden uumenissa, niitä ei huomannut lainkaan. Mutta annas olla, kun ne riivittiin esiin, tavaramäärä paisui valoon päästyään, eikä mahtunut enää minnekään.

Uudessa kerrostalokodissa kipot ja kapot alkavat onneksi olla paikoillaan. Monet esineet ovat silti vielä liikkeessä. Päällä on jälkipoltto: roskikseen ja kierrätykseen päätyy päivittäin kamaa, joka ei sovi minnekään.

Uusi koti on kuin hotelli

Ikänsä vanhassa puutalossa asuneen Kiljuskan mielestä kerrostaloasuminen muistuttaa hotel­lissa yöpymistä. Hotellihuoneet ovat mielestäni koruttomia, askeettisia ja niukkoja, jos ei suorastaan ankeita ja ahtaita. En siis voi mitenkään ymmärtää nyt niin suosittua sisustussuuntausta, jonka mukaan oma koti pitää stailata kuin se olisi ylellinen ja levollinen hotellihuone.

Kerrostalo-kodissa tuntuu kuin olisin toimettomana turistina oudossa kaupungissa.”

Meikäläisten lattiasta kattoon muovilaminaatilla peitetyt hotellihuoneet eivät todellakaan ole olleet maitokahvin värisiä, paksuilla verhoilla ja upotta­villa kokolattiamatoilla kuorrutettuja akustisia keitaita.

Jotta ei tulisi väärinkäsityksiä, kerrostalokotimme on erittäin viihtyisä, mutta minulla on ­tunne kuin asuisin hotellissa. Hotellissa on yksin, irti muista ihmisistä. Siellä pitää silti varoa, että ei häiritse tuntemattomia, jotka lymyilevät seinän takana valoverhojensa raossa tirkistelemässä. Hotellissa voi elää leppoisasti ilman velvollisuuksia, mutta asukilla ei ole ­siellä tulevaisuutta eikä lainkaan vaikutusmahdollisuuksia.

Totuttelua toimettomuuteen

Puu-Käpylän vanhojen talojen pihapiirissä olin osa yhteisöä, tunsin kaikki asukkaat monen korttelin alueelta ja saatoin ­ideoida koko ajan uudistuksia niin kotiin kuin puutarhaan. Sain suunnitella, päättää ja tehdä aivan oman mieleni mukaan. Kiitos tästä Meirän miehelle.

Toistaiseksi kerrostalokodissa tuntuu kuin olisin toimettomana turistina oudossa kaupungissa hotellikuoleman kynsissä. Olotila tarkoittaa tylsistymistä ja henkistä lamaantumista, kun ei ole mielekästä tekemistä, tärkeät omat tavarat puuttuvat ja läheiset ovat kaukana.

Onneksi on Kiljuskärjen huvila, jossa saamme ­lyödä naulan koska vain minne vain.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 8/2022.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Maalla-kolumni: Eroahdistuksesta naulankantaan

Sinun täytyy kommentoidaksesi.