Ihmiset

Maalla-kolumni: Hapanta hampaan- ja laudankolossa

Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki asustaa Kiljuskärjen mökkiään ja puu-Käpylän taloaan. 

Ennen luulin, että jättiterasseja ei sovi rakentaa vanhan talon eteen kahdesta syystä: a) koska terassit ovat mauttomia, b) koska niitä ei ole ennenkään ollut. Tänä vuonna minulle selvisi totuus, miksi vanhoja taloja ja piharakennuksia ei pitäisi ympäröidä terassein.

Kiljuskalla ja Meirän miehellä on neljä puuterassia, joiden terassilautojen välit ovat nyt turvoksissa koivujen urpumöhnästä. Urpuja on tänä vuonna tullut niin paljon, että umpeen muurautuneissa raoissa kasvaa pieniä koivuja.

Urpuja on ollut ilma sakeanaan kuukausikaupalla, ja pieniä ruskeita rippusia on myös ränneissä, pyykissä, puutarhahuonekaluissa, kukissa ja erityisesti persiljan kiharissa lehdissä. Joka ikinen kasvi, tavara ja hämähäkin seitti, jota ei koko ajan liikuteta, on täynnä urpuja.

Lue myös: Maalla-kolumni: Raatamalla rennoksi

Möhnätyötä riittää

Urpusössön poistoon terassilaudoitusten väleistä ei ole työkalua. On koitettu ruuvimeisseliä, rautalankaa, hellankoukkua ja vaikka mitä. Lopputulema on, että konttaat ja kaavit möhnää sentti kerrallaan pois.

Naisten möhnätyö on sellaista, jonka helpottamiseksi ei keksitä robotti- tai geeniteknologiaa

Möhnän poisto on tyypillistä naisten työtä: ikävää, näkymätöntä mutta tarpeellista, jota ilman terassit puskittuvat, sitten autioituvat ja lopulta raunioittavat koko talon kuten prinsessa Ruususen linnalle kävi. Sadussa puhutaan ruusuista, mutta sadut – no ne ovat satuja.

Olen vakuuttunut, että prinsessa uinui koivupöheikön keskellä.

Naisten möhnätyö on myös sellaista, jonka helpottamiseksi ei keksitä robotti- tai geeniteknologiaa. Kontatkoot, kuten Kiljuskat ovat vuosituhansia tehneet. Meiränmiehet ajelevat nurmikkoa ajoleikkurilla ja katkaisevat leppäpöheiköt raivaussahalla.

Lue myös: Maalla-kolumni: Puuhailua vai hullun hommia? 

Ei puuterasseja, kiitos

Terassirakojen kanssa samaan sarjaan kuuluvat ritilämalliset varaston laudoitukset. Syksyn lehdet, talven lumet, kevään siitepölyt ja ne penteleen joka vuodenajan urvut lentävät vaakatasossa varastoon sisään. Varastoon, jossa tavaroiden oli tarkoitus olla suojassa säältä.

Neuvoni on, että vanhan talon ulkorakennusten seinät on parasta laudoittaa ja raot rimoittaa napakasti. Ikkuna asennetaan valoa varten. Ei avoimia vaakarimoja, kiitos.

Eikä puuterasseja! On syynsä sillä, että ennen vanhaan puutarhahuonekalut sijoitettiin nurmikolle ja rappusille johti sorapolku. Missään ei näkynyt tanssilavan kokoisia laudoitettuja terasseja.

Minäkin haluaisin tehdä kuulaana syysviikonloppuna jotakin muuta kuin larpata suuhygienistiä, joka kaapii hammaskiveä – kaiveluni kohteena on vain XXL-kokoiset terassilaudoituksen raot, jotka ovat täynnä mätää möhnää.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 10/2021.