Maalla-kolumni: Jos seinilläni ryijyt ois
Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki asustaa Kiljuskärjen mökkiään ja pohtii muuttoaan Käpylän puutalosta kerrostaloon. Nyt Riitta on joutunut uuden vimman valtaan.
Kuten Maalla-lehden lukijat tietävät, Kiljuskalla on tapana joutua vimmaan. Maalausvimmaan, perinneruusuvimmaan, valaisinvimmaan ja niin edelleen. Yleensä vimma päätyy Meirän miehen peräkärryyn ja sieltä verstaalle.
Tällä kertaa Kiljuskalle oli aivan uutta, että myös kerrostalossa asuessa voi joutua vimman valtaan. Olin kuvitellut, että vimmat johtuvat vanhoista taloista, koska niitä pitää koko ajan vaalia ja kohentaa. Meirän mies ei kuulemma yllättynyt lainkaan, hänen kokemuksensa mukaan Kiljuska voi joutua vimman valtaan ihan missä vain ja vimmansa lähtee kierroksille kuin Porschen sähkömalli Taycan ikään.
Viimeisin vimma alkoi hyvin viattomasti – niin kuin vimmat aina tekevät.
Lue myös: Järjestä kodin jokainen huone toimivaksi – ammattijärjestäjä ratkaisee 7 tilan yleiset ongelmat
Huonejärjetys uusiksi
Kaikki sai alkunsa edesmenneen Kerttu-tädin Musta tulppaani -ryijystä. Seinävaate oli ollut Kiljuskärjessä kaapin päällä käärössä 15 vuotta, kunnes eräänä päivänä Kiljuska rymsteerasi huvilan huoneet ja vintin uuteen uskoon – Meirän miehen piti raijata ylimääräiset sängyt kaatopaikalle ja kokkoon.
Ison makuuhuoneen sijaan taloon tulisi ensimmäistä kertaa olohuone, sillä aiemmin olimme oleskelleet lasikuistilla. Kaikki muut tilat olivat olleet täynnä petipaikkoja.
Kun korona vei suuren osan kesävieraista, oli aika muuttaa mökkeilyn konseptia piirun verran privaatimpaan suuntaan. Kiljuska ja Meirän mies alkaisivat oleilla – jos ei suorastaan lekotella – olohuoneessa välillä ihan vain kahdestaan.
Raatamisesta retkottamiseen, mikä vallankumouksellinen vapaa-ajanviettokonsepti, ajattelin.
Unohdettu käärö yllättää
Rymsteerauksessa katseeni osui ryijykääröön ja ryhdyin sovittelemaan insinööri A. W. Raition 1930-luvulla suunnittelemia Mustia tulppaaneja Kiljuskärjen tulevan olohuoneen seinälle. Eipä aikaakaan, kun Meirän miehen porakone jo pöristeli ryijyn kannattimen seinään kiinni. Koko mökki muuttui ryijyn myötä entistä pehmeämmäksi ja kuin arvokkaammaksi, tunnelma kohotetummaksi.
Vanha ryijy näytti, miten se kuuluu paraatipaikalle kuin Arabian piippuleimatut ruusukupit emännänkaappiin ja höyläpenkki verstaaseen.
Tästä se sitten taas lähti. Kiljuska on nyt liittynyt internetin ryijyryhmään, tilannut kirjastosta läjäpäin ryijykirjoja, haalinut tyttärelle jo kaksi seinävaatetta ja tavoitellut itselleen vielä useampia netin tarjouskauppakilpailuissa.
Tänä iltanakin Meirän miehen on luovuttava saunanlämmitysaikeistaan ja lähdettävä jahtaamaan Kiljuskan kanssa Terttu Tomeron suunnittelemaa turkoosisävyistä Katiska-ryijyä, joka pehmeillä nukillaan taikoo – niin uskon – kerrostaloasunnosta satavuotiaan hirsikartanon.
Enää on pohdittava, millaisia ihmeitä kaappikellot voisivat saada aikaan.
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 9/2022.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Maalla-kolumni: Jos seinilläni ryijyt ois