Maalla

Maalla-kolumni: Kanervaa kaivaten

Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki kuulostelee millaisia vieroitusoireita muutto Käpylän puutalosta kerrostaloon on tuonut. Nyt joulun alla on ikävä ulkovaloja ja kanervia.

Kiljuskalla on ollut koko syksyn outoja oireita sydä­men tienoilla. Olen tuntenut jo pari kuukautta pakot­tavaa halua ostaa kellokanervia. Niitä saisi jopa näinä inflaa­tion aikoina viisi kappaletta kympillä.

Mutta kun ei ole enää vanhan puutalon kuistia, ­minne asetella kanervaruukut kynttilälyhtyjen viereen. Kil­juska ei ole voinut ripustaa Meirän miehen kanssa edes ulkovaloja kirsikkapuuhun.

Olen kärsinyt rankoista vieroitusoireista, kun en ole päässyt istuttamaan kukkasipuleita, en kääntämään lehtikompostia, levittämään havuja perennapenkkien suojaksi, enkä kumoamaan sadevesitynnyreitä talveksi. Meirän mieskään ei ole saanut tyhjentää rännejä ja ulkovesiletkua, eikä kuljettaa polttopuita Kiljuskärjestä Käpylään peräkärrytolkulla.

Elämää vai korvike-elämää

Elämä ilman puu-Käpylän vanhaa ­taloa on ollut tyhjää.

Rönttövaatteet on heitetty roskiin, ja tukka pitänyt kammata ennen Vickanin lenkittämistä. Olemme joutuneet ilmoittautumaan kaupunginosakävelyille, piipahtelemaan museoissa ja särpimään merenrantakahviloissa cappuccinoa.

Kaupunkilaisen elämä on puutaloasukkaan näkö­kulmasta helppoa korvike-elämää ilman syvempää tarkoitusta.

Vanhassa talossa asuminen on shirokaja naturan – lavean luonteen juttu.

Mutta lapsemme riemuitsevat tästä uudesta elämänvaiheesta, jossa olemme vapautuneet turhasta rojusta ja tilasta. Varmaan pelkäsivät, että joutuvat kohta raivaamaan jäämistöämme. Ovat nimittäin sivusta seuranneet, miten olemme Meirän miehen kanssa jo vuosia tyhjentäneet sukulaisten pestyjä jugurttipurkkeja tursuavia haciendoja.

Olemme samalla oppineet kantapään kautta, että omasta pöksästä on helpompi päästä eroon kuin itsepäisten vanhusten taloista.

Lue myös: Maalla-kolumni: Perintöjä hölväämässä

Joulu tulee puitteista riippumatta

Kiljuskan mielestä kerrostaloasumisessa jaetaan pelkkää niukkuutta: ei ole omaa ulko-ovea, ei saunaa, ei parkkipaikkaa ja kaiken huippuna on vain yksi vessa ja suihku. Vanhassa talossa asuminen sen sijaan on shirokaja naturan – lavean luonteen juttu. Kaikkea on kosolti: tilaa ja vapautta elää kuten haluaa, toki myös ikuisia remontteja ja huikeita sähkölaskuja.

Pelkään silti, että käpristyn nui­vaksi ihmiseksi, kun kanervien kehystämä ulko-­ovi ei olekaan aina auki. Meille ei enää piipahdella, sillä sisäänpääsy kaupunkilinnoitukseen vaatii lukuisia tekstiviestejä ja summerisoittoja alaovelta.

Ja miten muka voi viettää oikeaa joulua, jos ei asu vanhassa talossa?

Tänä vuonna jouluongelma on ratkaistu. Kiljuska vuokrasi kokonaisen talon Lapista kolmeksi viikoksi ja aikoo hiihtoretkien jälkeen istua Meirän miehen kanssa kuistin kylpytynnyrissä tähtitaivasta katsellen.

Joulupukki kyllä löytää meidät vaikka paljusta. 

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 11/2022.

Lue myös: Joulu kuin Strömsössä! Näin vietät tunnelmallisen ja stressittömän juhlan Lee Esselströmin vinkeillä

Kommentoi

Kommentoi juttua: Maalla-kolumni: Kanervaa kaivaten

Sinun täytyy kommentoidaksesi.