Ihmiset

Maalla-kolumni: Kiljuskärjen ideanurkassa kovat kierrokset

Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki asustaa Kiljuskärjen mökkiään ja puu-Käpylän taloaan. Tänä kesänä Kiljuskan ideakierrokset ovat saaneet uutta vauhtia.

Suomalainen on luovimmillaan ­mökillä. Mökkiläiset keksivät kaikkea, jolla voi kor­vata puuttuvia kapineita, säästää rahaa ja ratkaista ongel­mia. Kuten heinäkuussa kerroin, Meirän mies on viimeksi keksinyt tehdä AIV-sammioista kannellisen hiekkalaatikon ja uima-altaan.

Kiljuska puolestaan on joutunut käyttämään kaiken luovuutensa, kun Meirän mies ei ole lainkaan kiinnostunut huussin petraami­sesta. Kermapylly näet käy itse vesives­sassa. Olen turhaan vaatinut lopputuotteen erottelemista nesteeseen ja kiinteään helpolla ja halvalla ­tavalla: asetta­malla kaksi muovisammiota sisäkkäin ja karis­tamalla väliin kuiviketta.

Kun ongelma ei ratkennut, ­kuolema astui peliin.

Kissamme menehdyttyä 19. mökki­kesänään jäljelle jäi runsaasti puupohjaisia kissanhiekkalaatikon pellettinappuloita. Ajattelin, että se ­mikä toimii kissalla, toimii myös naisihmisellä, ja ripottelin papanat ruumaan.

Jo lähes kymmenen vuotta pelletti­pussukka on kuulunut Kiljuskärjen huussin vakiovarustukseen.

Lue myös: Maalla-kolumni: Puuhailua vai hullun hommia? 

Vanhentuneille kahvipaketeille löytyi käyttöä

Saadakseni aikaan lopullisen ratkaisun ­ostin kolme kesää sitten tyyriin kompostoivan huussijärjestelmän. Se odottaa edelleen asennustaan. En ole kuulemma toimittanut uuden huussirakennuksen piirustuksia. Jos toimittaisin, pytinki olisi pystyssä tuota pikaa.

Tänä kesänä olen joutunut koventamaan kierroksia huussikeksimisessä. Painetta lisäsi kuuma kesä: haju­haitat alkoivat olla tuntuvia tiheästä tyhjennyk­sestä huolimatta. Onneksi keittiön kaappia siivotessani löysin kaksi vanhaksi mennyttä kahvipakettia. Kiikutin kahvit oitis huussille ja kopistelin porot ruumaan.

Kyllä nyt kelpaa käydä asioilla. Huumaavien tuoksujen tunnelma on kuin ykkösen raitiovaunussa, kun se kurvaa ohi Sokoksen kahvipaahtimon Helsingin Sturenkadulla rantojen miehet taka­sillallaan.

Lue myös: Maalla-kolumni: Suvun ja ystävien juuret ovat puutarhassa

Materiaali­kokeiluistani sikiäisi ehkä elikoita, jotka elävät sekä viljasta että ulosteesta

Vastaanotto ei aina ole innostunut

Useimmat uudet ideat ovat vanhojen keksintöjen parannuksia. Niin myös Kiljuskan uusimmat älynväläyk­set. Esimerkiksi vanhentuneen virolaisen talkkunan tuoksunautintaan ­voisi päästä ripottelemalla jauhoa kahvin päälle.

Kun ehdotin samaa käyttämättä jääneelle italialaiselle pizzajauholle, vastaanotto ei ollut innostunut.

Tyttären mukaan olin luomassa vielä tuntematonta ekokatastrofia. Materiaalikokeiluistani sikiäisi ehkä elikoita, joka elävät sekä viljasta että ulosteesta. Epelit eläisivät ikuisesti, kun ne hyvinä satovuosina tuhoavat viljasadon ja katokausina elävät kakassa.

Keksi tässä nyt sitten mitään mullistavaa. 

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 9/2021.