Maalla-kolumni: Kukkia siirtelemässä

Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki asustaa Kiljuskärjen mökkiään ja puu-Käpylän taloaan. Tämän kevään Kiljuska on siirrellyt narsissiruukkuja pakkasöiltä suojaan. Omenapuutkaan eivät olleet turvassa.

Kurjasäinen kevät on uhmannut optimistisuut­tani, ja olen joutunut myös tarkentamaan työntekoon liittyviä käsitteitäni. Kun ennen tein jotakin vaival­loista, mutta lopulta turhaksi osoittautuvaa, sanoin päivän olleen yhtä ämpärin siirtelyä. Työtä tehtiin, mutta mitään ei saatu aikaan.

Ostin maalis–huhtikuun vaihteessa tukuittain pikkunarsisseja, istutin niitä ruukkuihin ja kuvittelin, miten keltainen kukkaloisto herättää talven jäljiltä vielä ruskean puutarhan eloon ja ilahduttaa vappuun asti. Sijoittelisin ­narsissiruukkuja portaille, portin pieleen, yhden sini­seen ruukkuun istutetun paraati­paikalle puutarhapöydälle ja saviruukkuja ­sinne tänne puutarhaan silmäniloksi.

Sitten tuli parin kolmen viikon taka­talvi, jolloin nostelin koko keltaisen konkkaronkan pakkasöiksi sisään. Sitten siirsin narsissit aamupäivällä ulos. Ja sama yhä uudelleen, elämä oli yhtä kukkaruukun siirtelyä.

Kunnes nostin katseeni ylös tietokoneelta lounasaikaan ja näin lumihiutaleiden tanssivan narsissieni yllä. Joka päivä.

Lopulta minulla oli kaikesta siirtelystä huolimatta vain ruskeaksi kuivaneita kukkasia, jotka eivät ehtineet ilahduttaa sen paremmin Kiljuskaa, Meirän miestä kuin ohikulkevia naapureitakaan.

Lue myös: Maalla-kolumni: Kunnioita kummituksiasi 

Omenapuut menetettiin

Samaan aikaan laihat jänikset olivat purreet yhden hankien saartaman omenapuun kotona Käpy­lässä ja toisen mökillä Kiljuskärjessä niin putipuhtaaksi, ­että puut on kaadettava.

Optimistina olin ajatellut, että vanhat puut ovat ­kovine kuorineen turvassa ristihuulilta. Mutta nälkä on kova motivaattori.

Nopeasti sipuleista lisääntyvät narsissit eivät enää harmita yhtään, kun vertaan kukkien siirtelyn vaivaa omenapuun kasvattamiseen ja hoitamiseen. Opin, että aika ja vaiva kannattaa suunnata vuosikymmeniä kestäviin projekteihin ennemmin kuin lyhytaikaisen trendikauneuden tavoitteluun.

Narsissien siirtelyyn kuluneella ­ajalla ja vaivalla olisin ehtinyt suojata omena­puut moneen kertaan.

Uskomme, että kun jäljellä olevat vanhat omenapuumme kukkivat, Euroopassa on taas rauha.

Suunnitelmia valkoisen kukkapilven alla

Nyt käännän katseeni koskemattomaan kirsikkapuuhun ja lakkaan ajattelemasta menetettyjä omenapuita. Kohta vietämme Meirän miehen kanssa kirsikankukkajuhlaa – japanilaisittain hanamia – valkoisen kukkapilven alla kirsikkaviiniä siemaillen. Samalla Meirän mies suunnittelee ­portaita Kiljus­kärjen grillimajaan tehtävälle nukkumaparvelle, minä punamultaan mielessäni varaston päätyä sortseihin pukeutuneena.

Kirsikankukista ja väkevästä viinistä voimaantuneina uskomme, että kun jäljellä olevat vanhat omena­puumme kukkivat, Euroopassa on taas rauha.

Kesäkuussa istutamme sen kunniaksi kolme uutta omenapuuta. 

Lue myös: Maalla-kolumni: Nyt on aika sisustaa ironisesti

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 5/2022.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Maalla-kolumni: Kukkia siirtelemässä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X