Maalla-kolumni: Otuksia ja ötököitä vastustamassa

Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki asustaa Kiljuskärjen mökkiään ja puu-Käpylän kotiaan. Nyt mietitään keinoja otusten ja ötököiden häätämiseksi. 

Taistelu Kiljuskärjen mökin lasikuistin ­alla majailevaa otusperhettä vastaan oli jo kestänyt muutamia vuosia, kunnes Kiljuska keksi viime ­kesänä suihkutella luonnonkiviperustaan Meirän miehen Axet ja muut eltaantuneet myrkyt.

Ilmeisesti otukset vain pitivät hetken kiinni nenäs­tään ja jatkoivat sitten kalansyöntiä ja pesänpitoa, minkä seurauksena lasikuistillamme haisi tänäkin keväänä kuin tallissa.

Oleileeko kuistin alla minkki vai lumikko, on jäänyt epäselväksi.

En ihmettele, että lasikuisti kelpaa tunnistamattomille otuksille, ­sillä kuisti on meidänkin mielestämme koko mökkitontin paras paikka: jo alku­kesästä lämmin ja kauniit maisemat ilta-aurinkoon. Virtaavassa vedessä on näkinkenkiä järven täydeltä.

Kalaa ja simpukkaa – maistuu kuistilla minullekin!

Myrkyt ja loukut peliin

Seuraavaksi otus nauroi Meirän miehen hankkimalle loukulle, eikä mennyt naapurin paremmin naamioituun loukkuunkaan. Lopulta kontaktoin metsästysyhdistystä, mutta sekään ei johtanut mihinkään. Opin vain, että talon alle pesiytyneen otuksen karkottaminen on todella vaikeaa.

Niinpä.

Kun samaan aikaan kävin kahden rintaman sotaa, paukut alkoivat olla vähissä.

Otin käyttöön itse kehittämäni biologisen aseen, kanetikan.”

Kotona Käpylässä olen nimittäin estänyt jo muutamana kesänä muurahaisia tulemasta talon sisälle. Kun myrkkyjauheet olivat osoittautuneet tur­hiksi, luin sattumalta muurahaisten luonnonmukaisesta häirinnästä. Ötököiden tielle tulisi ripotella suolaa tai kanelia, kaataa etikkaa tai kaikkein pahinta: makeutusaineella maustettua limsaa.

Ehkä vielä ei tarvitsisi turvautua viimeiseen keinoon eli pyytää Meirän miestä kaivamaan pihalaattojen alle rakentunut pesä saaviin. Päämääränä ­olisi muiluttaa vastustajat ­Taivaskallion metsään.

Apu löytyi ruokakomerosta

Ennen saavihoitoon ryhtymistä otin käyttöön itse kehittämäni biologisen aseen, kanetikan. Valelin väkiviinaetikkaa laattojen väliin ja karistin päälle rutkasti kanelia. Johan lakkasivat satunnaiset muurahaiset eksymästä kellariimme!

Päätin koettaa kanetikkaa myös Kiljuskärjen otusten karkotukseen. Laitoin etikkaa suihkepulloon ja suihkuttelin kivijalan joka raosta sisään väke­västi lemah­tavaa nestettä. Päälle tupruttelin jättipak­kauksen kanelia.

Seuraavalla kerralla huvilalle tullessamme lasikuisti tuoksui vain raikkaalle järvi-ilmalle. Otukset ja tallin haju olivat haihtuneet. Nyt on vain varot­tava, että kaneli ehtii maatua ennen kuin maustetta inhoava vävy tulee kesälomalle.

Että en vahingossa karkottaisi häntäkin. 

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 6/2022.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Maalla-kolumni: Otuksia ja ötököitä vastustamassa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X