Maalla-kolumni: Raatamalla rennoksi

Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki asustaa Kiljuskärjen mökkiään ja puu-Käpylän taloaan. Nyt hän antaa lomavinkin Kiljuskärjen huvilalta. 

Kiljuskärken huvilalla kesä on sujunut helteessä rattoisasti raatamalla. Meirän mies hankki kahluusaapas-housuyhdistelmän ja kävi rohkeasti lähitaisteluun sekä kaislojen että ulpukoiden kanssa käyttäen kaikkia mahdollisia aseita: raivaussahaa, kaksiteräistä kaislaviikatetta ja isoja pressuja, joita hän levitteli kaislojen päälle tukahduttaakseen vastustajien elinvoiman.

Kaislat ja ulpukat voittivat 6–0.

Mattorannassa pestiin niin räsymatot kuin auton matot ja jopa kevään tahmaisten siitepölypilvien kangistama vahakangasliina. Peräkärryllinen metalliromua lähti jäteasemalle, vaatekaapista jouti viisi säkkiä samaan kyytiin ja astiakaappiakin harvennettiin huonommasta päästä.

Silti kaikki säilytystila on yhtä täynnä kuin ennenkin.

Lue myös: Maalla-kolumni: Suvun ja ystävien juuret ovat puutarhassa

Linnuista on ollut huolta

Paljon huolta on ollut linnuista, joilla oli ennätysmäärä pesiä mökin ympäristössä. Kääpiösnautseri Vickan on mielellään nuuhkinut niin sammakoita, sisiliskoja kuin linnunpoikiakin. Me taas olemme teljenneet koiraa ehtimiseen sisälle luontoa häiriköimästä ja nostelleet vielä huonosti lentäviä linnunpoikia takaisin puiden oksille.

Tänä kesänä olemme saaneet nauttia Suomen upeimpien lintujen, laulujoutsenten, kurkien ja haikaroiden tarkkailemisesta. Pienempiä lintuja emme ilman silmälaseja pihalla puuhaillessa olisi edes nähneet.

Kiljuskärjen maalaaminen punamullalla oli kesän kovin ponnistus.

Vihdoinkin saimme myös lokit kakkaamaan muualle kuin meidän laiturillemme. Viskasin vahingossa vanhan köydenpätkän laiturille, ja köysi sattui asettumaan käärmeen näköiselle kiekuralle – johan alkoi laituri pysyä puhtaana. Kiljuska ehti näin vesijuoksemaan uutterasti, kun ei tarvinnut ­koko ajan olla lokkeja hätistelemässä ja laituria kuuraamassa.

Lue myös: Maalla-kolumni: Pyöreä pöytä on tasa-arvoinen – kukaan ei istu pöydän päässä jöötä pitämässä

Olo on kuin kreetalaisella hiekkarannalla

Kiljuskärjen maalaaminen punamullalla oli kesän kovin ponnistus. 13-vuotiaalla nuorisolaisella täydennetty joukkomme suti neljä kymmenen litran pönikkää punamultaa vain kolmessa päivässä. Rakastan aitoa punamultaa, maailman helpointa ja kauneinta maalia!

Kun helteessä vietetyn kymmentuntisen työpäivän jälkeen saunoo ja nauttii grillivarrasta punaviinin kera, olo on illalla yhtä raukea kuin jos olisi maannut päivän kreetalaisella hiekkarannalla dekkaria lukien ja retsinaa siemaillen.

Miksi maksaa reilu tonni kahden hengen etelänmatkasta, kun samalla summalla voi ostaa punamultaa, siveltimiä ja kolme litraa valkoista öljymaalia? ”Raada itsesi rennoksi” on vanhaa taloa asuvan kuuma lomavinkki.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 8/2021.

Keskustelu

Kommentoi juttua: Maalla-kolumni: Raatamalla rennoksi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X