Maalla-kolumni: Tako-kortit ja salajuoni

Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki asustaa Kiljuskärjen mökkiään ja puu-Käpylän kotiaan. Nyt Kiljuska paljastaa salajuonen.

Nyt tarvittaisiin Klubi-askin kantta tai Tampereella valmistettuja tukevia Tako-kortteja. Valitettavasti molempien valmistus on lopetettu aikoja sitten. Tämä on kansallinen häpeä ja rakennuskulttuuria vakavasti uhkaava teko.

Kiljuskan mielestä kunnon hirsitalot ja tiiliskiviromaanit on iät ajat luonnosteltu tuke­vasti pahville. Kuka on ikinä todistanut hahmotelleensa talonsa pohjapiirroksen tai ulkogrillin muurauk­sen tupakka-askin kannen ­sijasta kännykkänsä Keep-sovellukseen?

Kun Kiljuska nyt suunnittelee keittiöremonttia, siihen tarvitaan kätevää, postikortin kokoista kartongin palaa, joka mahtuu kämmeneen, ­joka ei tarvitse tukevaa alustaa ja jonka voi sujauttaa taskuun tai käsilaukkuun. Pahvikortti ei huku paperiryönän sekaan tai näyttöruudun kuvakkeiden kaaokseen. Kartonkia kohdellaan kunnioittavasti ja se sijoitetaan näkyvälle paikalle, josta remontin suunnittelija sen helposti löytää.

Lue myös: Maalla-kolumni: Raivaamisen tunteeton ammattilainen

Vielä on Tako-kortteja jäljellä

Onneksi vielä on tallella vajaa rasiallinen viallisia, diagonaaliin leikattuja Tako-kortteja, ­jotka pelastin jostakin halpahallista yli kymmenen ­vuotta sitten. Olisin ostanut vaikka kuormalavallisen, jos kortteja olisi ollut enemmän tarjolla.

Nyt käytän aarteitani säästeliäästi. Olen hahmotellut yhdelle kortille keittiön mitat. Toiselle kortille kerään rautakaupan puutelistaa. Sujautan kortin Minigrip-pussiin, jonne pistän myös maalien värisävynumerot, mallipolttimot, ruuvit, tiivisteet ja muut tarkasti muistettavat tilpehöörit.

Pussukan ojennan Meirän mie­helle. Ilman listaani hän hakisi jokaisen tarvikkeen erikseen, silloin kun kyseistä kapinetta tarvitsee.

Minigrip-pussilla on taustansa

Olin pitkään ihmetellyt, minne Meirän mies häviää Kiljuskärjestä. Auto on vain kadonnut mökin ­pihasta eikä miekkosta näy missään. Kunnes luottorautakauppiaamme paljasti, missä Jallumme luuraa: Meirän mies oli nähty eräänä lauan­taina ­hänen kaupassaan jopa kuusi eri kertaa. Keskimäärin siis kerran tunnissa ­kello 9:n ja 14:n välisenä aikana.

Hahmotettuani ongelman syvyyden ja laajuuden, päätin auttaa Meirän miestä. Perinteinen pahvi­kortti on siihen oiva väline.

Vaan sitten sydämeeni pisti epäilyksen käärme: ei kai Meirän mies halua paeta Kiljuskan loputtomia remonttisuunnitelmia rautakauppaan? Klubi-askien ja Tako-korttien valmistuksen lopettamisen takana taitaa olla vapautta kaihoavien miesten salajuoni.

Lue myös: Maalla-kolumni: Nyt on harjalla töitä

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 2/2021.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Maalla-kolumni: Tako-kortit ja salajuoni

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X