Isonkyrön Napue on likietuunen ja kökkähenkinen kylä: ”Kyrönjoki teki meistä aikaisemminkin voimapitäjän”

Napuen pelloista löytyy edelleen muistoja 303 vuotta sitten käydystä verilöylystä, mutta viime aikoina piskuinen pohjalaiskylä on alettu tuntea muustakin syystä. Onko yritteliäs Napue Suomen ihanin kylä?

Yhtenä ainoana talvisena päivänä Yli-Perttilän pellolla kuoli yli 3000 miestä.

Päivä oli 19. helmikuuta 1714. Silloin käyty Napuen taistelu päätti Ruotsi-Suomen suuruuden ajan ja aloitti isovihan vainon vuodet.

Napuen nimi on siitä lähtien yhdistetty tähän veriseen taisteluun. Historian paino tuntuu yhä kylässä, mutta sen nimessä maistuvat nyt uudet aromit.

Kyrön vanha osuusmeijeri

Isonkyrön meijerin kivilinnassa on ollut menestyvää yritystoimintaa Oltermanni-juustosta Napue-giniin.

Ensin tuli maito vuonna 1908, kun pitäjän yhteinen meijeri pystytettiin Napuelle. Meijerin suurin kukoistus koettiin 1980-luvulla, kun itse kehitetty Oltermanni-juusto nousi kansalliseksi menestykseksi. Kukoistusta seurasi pettymysten sarja, kun Valio siirsi vuosituhannen vaihteessa Oltermannin valmistuksen pohjoiseen. Työntekijät kehittivät uuden juuston, mutta sekin tehdään nykyään muualla.

Kyrö Distillery Company

Kyrö Distillery Companyn apulaistislaajat Mari Saarenpää (vas.) ja Martta Ruohomaa tekevät kahdestaan kaiken Napue-ginin.

Meijerin kivilinna seisoi vuosia tyhjänä, kunnes nuorten miesten porukka sai 10. toukokuuta 2012 idean saunaillassa.

Tästä alkaa Napuen uusin tarina.

Maailman parasta giniä Kyröstä

Kivirakennuksen itäpäädyssä seisoo komein kirjaimin: Isonkyrön meijeri 1908.

Länsipäädyssä lukee vielä isommalla: Kyrö Distillery Company. Kirjasimien malli on lainattu Napuen taistelun muistomerkistä ja tislaamon tunnetuin tuote on Napue-gini.

”Kaikki alkoi siitä, kun maistelimme saunassa viskejä ja todettiin, että jonkun pitäisi tehdä rukiista viskiä. Saman illan aikana hoksattiin, että meidänhän se pitää tehdä”, Miko Heinilä kertoo.

Kun Heinilä katsoi kotinsa ikkunasta yli Kyrön­joen, hän keksi meijerirakennuksen sopi­vaksi paikaksi uudelle yritykselle.

Seuraavaksi huomattiin viskin kypsymisen kestävän niin kauan, että aluksi kannattaisi tehdä giniä. Syntyi Napue-gini, joka palkittiin kaksi vuotta sitten maailman parhaana. Siitä lähtien on pitänyt kiirettä.

Heinilä on yksi viidestä yrittäjästä, joiden tislaamo tuntuu vetävän nyt nousuun koko ­Isoakyröä. Meno on ollut niin reipasta, että roh­keita yrittäjiä ei ole ehditty ryhtyä edes kadehtimaan. Käyttävät paikallisia raaka-aineitakin.

Karmea Napuen taistelu Iso-Perttilän pellolla

Menestyksen humussa Isonkyrön strategiakin on suunnattu uudelleen. Painopisteeksi on nostettu asumisen sijasta yrittäminen ja matkailu.

 

Sama tislaamomies, Miko Heinilä, on ollut tekemässä tätäkin muutosta, sillä 35-vuotias napue­lainen on myös Isonkyrön kunnanvaltuuston keskustalainen puheenjohtaja.

Heinilä on kaiken lisäksi paikallishistoriaan uppoutunut opas ja eläytyvä tarinoitsija, joten lähdetään kuulemaan Napuen taistelun karmeaa tarinaa.

Ratkaisutaistelu käytiin Kyrönjokilaakson kansallismaisemassa, Iso-Perttilän pellolla. ­Lunta oli polveen asti ja pakkasta tuimat 25 astetta.

Juha Annala

Juha Annala seisoo haljenneessa kivessä, josta isovihan aikana Venäjältä palanneet lapset tunnistivat kotinsa.

Heinilä viittilöi Armfeltin ja Galitzinin joukkojen sijoituksen, venäläisten tekemän harhautusliikkeen ja Ruotsi-Suomen armeijan motittamisen. Kahden tunnin aikana koettiin teurastus, joka suisti seutukunnan vuosikymmeniksi kurjuuteen.

”Kyrönjoen vesi oli kaksi vuotta juomakelvotonta. Taistelukenttäkin jätettiin viljelemättä, kunnes pappi kehotti ottamaan maan uudelleen käyttöön. Sitä voittoa venäläisille ei haluttu antaa”, Heinilä kertoo.

Koivun ja tähden kylä

Napuelaiset ovat suuren taistelunsa takia tavallistakin historiatietoisempia pohjalaisia.

Maaperä kantaa aina vain muistoja men­neestä. Napuen taistelupaikan viereisestä Anna­lan talosta kävelee vastaan nuori isäntä, Juha Annala. Hän on tilansa seitsemästoista isäntä. Kattoviirissä on vuosiluku 1546.

Annala näyttää kourallisen vanhoja kuulia. Niitä löytyy joka kevätkynnöllä pellosta, vielä 303 vuotta taistelun jälkeen.

Samaan Annalan taloon liittyy myös Sakari Topeliuksen maineikkain tarina, Koivu ja tähti.

Venäläiset ryöstivät 5- ja 6-vuotiaan tytön ja pojan orjiksi Venäjälle, mutta lapset palasivat 10 vuoden päästä kotiinsa, jonka he tunnistivat koivusta ja tähdestä.

”Topelius oli satusetä”, Juha Annala kuittaa. Hänen mukaansa lapset tunsivat kotinsa pihapiirin suuresta haljenneesta siirtolohkareesta. Kivi seisoo yhä paikallaan, vähän enemmän haljenneena vain.

Koivun ja tähden satu on vaikuttava. Niinpä se sijoitetaan sekä Isoonkyröön että Muhokselle. Topelius kävi sukuloimassa kummassakin paikassa. Molempiin liittyy kertomus Venäjältä palanneista lapsista.

Vähintään totuuden siementä on siis tässäkin tarinassa, oli kyseessä sitten muhoslainen koivu tai napuelainen kivi.

Kökkähenkinen ja likietuunen Napue

Napuen kyläkierros tarkoittaa parin kilometrin ajelua Kyrönjoen kummallakin rannalla. Vastaan tulee niin histo­rian muistoja, komeita talonpoikaisia näkymiä kuin virkeitä uusyrittäjiäkin.

Kylän ohi ajavalle kaikkein tutuin näky on grilli-kahvio Karoliini. Sen kohdalla seisova vanerisotilas näyttää vetoavasti oven suuntaan. Kahvion nimikin viittaa 1700-luvun historiaan.

Eeva Remes

Eeva Remes on oppinut Napuen taistelun rintamalinjat kahvilansa seinässä roikkuvista tauluista.

”Ihmiset kertoivat, että täällä on ollut kauhia tappelu. Minä en tiennyt siitä aluksi mitään”, Karoliinin yrittäjä Eeva Remes kertoo.

Petra Sippola

Likietuunen paikka, kehuu Petra Sippola perheensä kotipaikkaa, jossa isännän suku on asunut 1600-luvulta lähtien.

Remes muutti kahdeksan vuotta sitten jälkeläistensä perässä Salosta Isoonkyröön. Lapset ovat jo muualla, mutta Remes jatkaa kahvilayrittäjänä Napuella.

Nyt hän osaa jo näyttää Karoliinin seinällä riippuvista opastauluista, missä Armfeltin ja Galitzinin rintamalinjat aikoinaan liikkuivat.

 

Napuen uudempi yritteliäisyys näyttäytyy paljolti muualta muuttaneiden aktiivisuutena, sillä keskellä kylää asuva monitoiminainen Petra Sippola on tullut Porvoosta. Hänen kotitalonsa on ollut 1600-luvulta lähtien miehen suvun hallussa.

”Tämä on hyvä kylä. Lapsiystävällinen, liikunnallinen, kökkähenkinen ja likietuunen”, Sippola todistaa.

Hankalana Sippola pitää vain eteläpohjalaista kieltä. Senkin hän oppi viidessä vuodessa, kun anoppi oli opettajana. Kökkä tarkoittaa talkoita ja likietuunen hyvää sijaintia.

Oikeusoppineen Sippolan yritteliäisyyteen kuuluu muun muassa mehun tekemistä ja myymistä sekä liikuntabisneksen kehittämistä. Jälkimmäisestä on tekeillä väitöskirja, jota ennen on syntynyt jo neljä muuta kirjaa. Sukukin jatkuu, sillä kolmen tytön pikkusisko tai -veli kasvaa mahassa.

Amerikasta oppia korujen muotoihin

Kajaanista maailmalle lähtenyt kultaseppä Juha Koskela on kolmas muualta tullut yrittäjä. Hän pitää putiikkia ja pajaa meijerin rakennuksessa.

Amerikassa oppinsa saanut Koskela venyttää metallista koruja vastaankaartuviin muotoihin. Hän on Napuen johtava uuden käsityön tekijä – tosin samalla ainoa.

Koskela on huomannut, että perinne on Isossakyrössä kunniassa korujenkin puolella. Jutustelu alkaa aina vanhoista asioista, onhan pitäjässä niin paljon mistä puhua.

Kultasepälle paikallishistoriaa on tehnyt tutuksi myös hänen naisystävänsä, joka on ­yksi Napuen Mamselleista. Mamsellit ovat noin 30 naisen ryhmä, joka syntyi Napuen taistelun 300-vuotismuistovuoden näytöksen myötä, ja joka elävöittää historiaa muun muassa Isonkyrön 1700-luvun markkinoilla.

Kultaseppä Juha Koskela

Kultaseppä Juha Koskela edustaa Napuen moderneinta muotoilua.

Maailman pisin pohjalaistalo

13 ikkunaa peräkkäin. Niin paljon on ikku­noita maailman pisimmän pohjalaistalon, Pitkä-Perttilän, julkisivussa. Pohjalaisen talonpoikaisuuden mahtavana monumenttina se katselee Napuen kylää Kyrönjoen yli.

Taloa pidetään Topeliuksen Välskärin kertomusten sankarin, Perttilä-Bertenskiöldin kotitilana. Pitkä-Perttilän itäpuolta asuttavat nykyäänkin Perttilät ja länsipäätä Alanteet, juurevia kyrööläisiä sukuja kumpikin.

Pitkä-Perttilän ikkunoista näkyy jokakeväinen jännitysnäytelmä, Kyrönjoen jäiden lähtö.

Näky houkuttelee joka vuosi rannat ja sillat täyteen katsojia, Tapani Romu kertoo. Hän pystytti perheensä talon Perttilän riippusillan kupeeseen vuonna 1975.

Suomen vanhin riippusilta

Suomen vanhin riippusilta kestää Tapani Romun kävelyn, mutta juostenajo kiellettiin jo sata vuotta sitten.

”Kerran Kyrönjoki nousi rappusille asti. Vuonna 2006 tuli niin hankalia jääpatoja, että niitä piti räjäytellä pois”, Romu sanoo.

Tämä kansa on kuin tuo joki tuossa, lausuu Artturi Järviluoma Pohjalaisia-näytelmässä. ­Tiukan paikan tullen paisutaan yli äyräiden.

Napuelaisen kansan veri kuohahti viimeksi kuusi vuotta sitten, kun 86-metrinen Perttilän riippusilta pantiin rapistuvien vaijereiden takia käyttökieltoon. Protesti auttoi ja maan vanhin teräsrakenteinen riippusilta korjattiin ajokuntoon, vaikkakin painorajoitettuna.

Sillan kyljessä pysyi myös vanha kyltti ”Juostenajo kielletty!”. Se tehtiin vuonna 1916, kun silta klenkahti viiden jyväkuorman painosta.

Suuri muutos tulossa

Kyläkierros päättyy Napuen taistelun muistomerkille. Se on vaikuttava.

Keli on nollassa, mutta kylmiä väreitä hiipii jostain, kun kävelemme parkkipaikalta kohti pyramidimaista luonnonkiveä. Muistomerkki valmistui vuonna 1920, suunnittelijana arkkitehti Matti Visanti.

Monumentti kasvaa pikkuhiljaa kiviaidan rajaamaa polkua edetessä. Jykevät rappuset nostavat tulijan ylemmäs, kivimuuri levenee korven keskellä aukioksi ja muistolaatat pysäyttävät kulkijan.

Tässä vuodattivat verensä isonvihan aikana helmikuun 19. päivänä 1714 Suomen viimeiset vartijat kuolevaa maatansa puolustaessaan. ­Elpynyt isänmaa pystytti patsaan muistoksi isien urhokkaiden.

Historian ja luonnon jylhä voima tuntuisi pateettiselta, ellei se olisi Napuella niin totta.

Kahden vuoden päästä Napuella on taas edessään historiallinen tapahtuma. Kylä vaihtaa maakuntaa rannikon Pohjanmaasta sisämaan Etelä-Pohjanmaahan. Syynä ei ole sota, vaan sote, sillä Isokyrö haluaa hakea sairaalapalvelunsa jatkossakin Seinäjoelta.

”Olemme päättäneet, että emme liity kumpaankaan naapurikaupunkiin, Seinäjokeen tai Vaasaan. Kyrönjoki teki meistä aikaisemmin voimapitäjän. Se on päässyt välillä unohtumaan, mutta nyt voima on löytynyt uudelleen”, Miko Heinilä lupaa.

Taistelun muistomerkki Napuessa

Napuen synkän taistelun muistomerkki on vaikuttava ilmestys.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 3/2017.

Keskustelu

Kommentoi juttua: Isonkyrön Napue on likietuunen ja kökkähenkinen kylä: ”Kyrönjoki teki meistä aikaisemminkin voimapitäjän”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X