Tarinat

Ei suihkua, pakkasta porstuassa – silti Juho ja Hanna elävät Lapin-unelmaansa 27 huskyn kanssa

Kun Juho ja Hanna Ylipiessa tapasivat, Hanna oli allerginen koirille. Viisi vuotta myöhemmin avioparilla on 27 alaskanhuskya ja punainen hirsitalo Ylläksellä. Sisäsuihkua ei ole, vaan pariskunta kömpii päivän päätteeksi pihasaunan lauteille lämmittelemään.

”Eihän tämän parempaa paikkaa voi olla”, Juho Ylipiessa, 33, huudahtaa koiratarhasta.

”Voit koko päivän olla ulkona, touhuta koirien kanssa, lasketella, kelkkailla ja tarkkailla luontoa. Eilen kun pakkailin rekiä tässä pihalla, tuli hiiripöllö läheiseen puuhun tarkkailemaan touhujani. Viime kesänä jossain lähellä pesi maakotka. Mitä sitä ihminen muuta voi kaivata?”

Lue lisää: Lappilainen Kieringin kylä on köyhä mutta onnellinen

Koiratarhojen taustalla kohoavat tunturit, vähän kauempana myös monelle tuttu Ylläksen puuton huippu. Viereiseen metsään johtaa reen painama polku, jota pitkin pääsee läheiselle järvelle – ja minne tahansa.

Kun koirat valjastaa reen eteen ja antaa lähtökäskyn, on vapaa kuin taivaan lintu.

Meteli on korvia huumaava, kun 27 alaskanhuskya aloittaa rytmikkään konserttinsa vanhan hirsitalon pihassa Kurtakon kylässä, Ylläksen kupeessa. Samalla äänikaaos on hellyttävän hyväntuulinen: kun yksi vaihtaa haukunnan ulinaan, muut seuraavat perässä.

Allergia ei piinannutkaan

Juhon puoliso Hanna Ylipiessa, 32, on vapaalla matkailuyhdistyksen toiminnanjohtajan työstään ja auttaa Juhoa lähtövalmisteluissa. Hän kaataa kuumaa vettä koirien ruokaämpäreihin ja nostaa ämpärit vanhoille maitokärryille, jotka Juhon täti osti parille häälahjaksi. Juho lähtee työntämään kärryjä koiratarhoja kohti.

Kun jokainen on saanut kauhallisen muonaa eteensä, haukunta loppuu kuin seinään. Kuuluu vain tyytyväistä rouskutusta.

Kun Juho ja Hanna tapasivat viisi vuotta sitten Äkäslompolon Selvä Pyy -ravintolassa, Juholla oli kaksi alaskanhuskya. Hanna on allerginen koirille, mutta Juhon koirat eivät saaneet silmiä vuotamaan.

Pari muutti yhteen, ja pikkuhiljaa koiria tuli lisää. Kolme vuotta sitten niitä oli kymmenen, ja Juho alkoi pohtia vakavissaan koiravaljakkoyrityksen perustamista. Se oli ollut hänen unelmansa jo pitkään.

Vain siihen sopivat tilat puuttuivat.

Lue lisää: Tunnistatko? Nämä 15 asiaa vain koiraihminen ymmärtää

Kiikarissa koko Lappi

Sekä Juho että Hanna ovat syntyneet muualla kuin Ylläksellä – Hanna Rovaniemellä ja Juho Torniossa – mutta viettäneet ison osan lapsuudestaan näissä maisemissa. He toivoivat löytävänsä tukikohdan tutulta paikkakunnalta, mutta olivat valmiit muuttamaan kauemmaksikin.

Kahden vuoden ajan pariskunta katsasti vanhoja kyläkouluja, lomakyliä ja mummonmökkejä Kilpisjärveä myöten. Kriteereitä oli kolme: talon oli oltava viehättävä, ympärillä oli oltava paljon tilaa, eikä naapureita saisi olla lähistöllä.

Tässä talossa vain yksi kriteereistä täyttyi: tilaa on 20 hehtaaria. Talon takaa menee kylän poikki kulkeva tie, jota pitkin pääsee Kolariin ja Kittilän tielle. Tien toisella puolella on naapurin talo, ja toinen vain vähän piharakennuksesta kylälle päin.

Talon viehättävyyskin oli muutaman vuoden tyhjillään olon jälkeen vähän niin ja näin.

Kahden visiitin ja naapurin 75-vuotiaan Helmin kannustuksen ansiosta pariskunta päätyi silti juuri tänne. Viimeistään ensimmäisenä kesänä, kun Juho ja Hanna haistoivat leikatun heinän tuoksun, heille tuli tunne, että he olivat saapuneet kotiin.

Koirat kuuluvat perheeseen

Henkeen ja vereen eräihminen.

Sellaiseksi Hanna kuvailee Juhoa, joka eli lapsuutensa Tornion Liakassa, lähellä tunnettua muuttolintujen pysähdyspaikkaa. Lintujen ja luonnon tarkkailu oli perheen yhteinen harrastus. Lukion jälkeen Juho lähti opiskelemaan Muonioon eräoppaaksi. Lappiin jääminen tuntui itsestään selvältä.

Hanna opiskelee parhaillaan työn ohessa restonomin tutkintoa etänä. Koiravaljakkoyritys Husky Ranch on Juhon heiniä, mutta kaikesta näkee, että koirat ovat tärkeitä molemmille. Hanna silittelee ohimennessään koiria ja juttelee niille. Kun Juho on reissussa osan koirista kanssa, Hanna hoitaa loput.

Juho paljastaa, että aina silloin tällöin joku koirista pääsee pirtin sohvalle lämmittämään Hannan jalkoja, kun tämä lukee tai katsoo televisiota.

Kovin paljon aikaa sohvalla loikoiluun ei tosin ole viime aikoina jäänyt. Elämä kulkee pitkälti vuodenaikojen mukaan: Kesällä Juho ja Hanna remontoivat kotia, tekevät polttopuita, kalastavat ja marjastavat. Syksyllä Juho treenaa koiria metsässä, ja metsästää lihat, jotka hän sitten kokkaa asiakkaille safareilla.

Turistikausi alkaa marras-joulukuussa ja kestää huhtikuulle. Koirat täytyy juoksuttaa viisi kertaa viikossa.

”Ne alkavat hirveän älämölön, jos eivät pääse töihin. Teemme sellaisia 150 kilometrin reissuja yöaikaan. Saatan nukahtaa koirien kanssa uralla hetken ja palata sitten takaisin”, Juho kertoo.

Keväällä on usean sadan kilometrin mittaisia valjakkokisoja, joihin Juho osallistuu parhaiden juoksijoiden kanssa. Jos hän saisi päättää, elettäisiin koko vuosi pelkkää maaliskuuta.

Remonttia yksi nurkka kerrallaan

Sisällä talossa Hanna kehottaa riisumaan kengät vasta pirtissä. Remontti ei ole yltänyt vielä porstuaan asti, jossa lämpötila pysyttelee talviaikaan pakkasella.

Pirtinpöydän ääressä Hanna näyttää kahden vuoden takaista valokuvaa, jossa hymyilevä pariskunta seisoo juuri ja juuri punaiseksi tunnistettavan hirsitalon kiikkerillä portailla. Näyttää siltä, että talo keikahtaa hetkellä millä hyvänsä kyljelleen.

Lue lisää: Itseoppinut veistäjä Timo Aro-Heinilä rakentaa hirsitalon käsin

”Kun nyt katselemme kuvaa, mietimme, miten ihmeessä uskalsimme ostaa tällaisen talon”, Hanna sanoo päätään pyöritellen.

Pariskunta on remontoinut taloa pikkuhiljaa. Juho on näppärä käsistään, mutta isona apuna ovat olleet myös molempien vanhemmat. Juhon isä muun muassa rappasi leivinuunin pinnan, korjasi tulipesät ja muurasi uudelleen puuhellan, joka on käytössä päivittäin.

Tähän mennessä valmiina on talon toinen puoli, jossa on iso pirtti ja makuuhuone. Osa kattohirsistä on uusittu ja ikkunat vaihdettu. Talon toisesta päästä Juho ja Hanna ovat repineet pois seinien pinkopahveja, mutta varsinainen remontti saa vielä odottaa.

Saunavuoro joka ilta

Yksi ensimmäisistä kunnostuskohteista oli pihasauna. Talossa ei nimittäin ollut suihkua – eikä ole edelleenkään. Sen merkityksestä käydään Hannan mukaan keskustelua aina silloin tällöin. Nyt sisätiloista löytyy vain vessa ja käsisuihku.

”Suihkuttomuuteen on jo niin tottunut, että se ei ole mikään ongelma. Ehkä suihku saadaan sitten joku päivä”, Hanna sanoo ja katsoo hymyillen Juhoa.

Illalla, kun päivän muut työt alkavat olla pulkassa, jompikumpi painuu pihan poikki saunalle ja sytyttää tulet. Samalla lämpenee vesi koirien seuraavan päivän ruokaa varten.

Hanna myöntää, että saunan lämmittäminen ei aina maistuisi. Joskus pariskunta joutuu vääntämään kättä siitä, kumpi saunalle ehtii ja jaksaa. Mutta kun on tehnyt fyysistä työtä koirien kanssa koko päivän kolmenkymmenen asteen pakkasessa ja istahtanut sitten kuuman saunan lauteille, päivän kova työ unohtuu.

Parhaita ovat ne illat, kun saunan jälkeen lumi narskuu paljaiden jalkojen alla ja taivaalla loimottavat revontulet. Koirat tuhisevat tyytyväisinä aitauksissaan ja jossain puputtaa helmipöllö.

Silloin Hanna ja Juho eivät mieti sisäsuihkuja eivätkä muita mukavuuksia.

Silloin elämä tuntuu luksukselta.

Juttu on julkaistu Maalla-lehden numerossa 2/18