Sisustus

Tällaista on on lapsiperheen arki 550-neliöisessä Vares-kartanossa

Vares-elokuvasta tuttu Meltolan kartano on koti kaksilapsiselle perheelle. Millaista on elämä liki satavuotiaassa kartanossa?

Kun Perttu Härmälä, 40, oli pieni, hän seikkaili Paimiossa sijaitsevan Meltolan kartanon mailla, rakenteli majoja vanhan tiilitehtaan vintillä ja rassasi konehallissa koneita ja yhdeksänvuotiaana ostamaansa ensimmäistä autoaan. Meltolan kartano on rakennettu vuonna 1924, mutta tilan historia ulottuu aina 1400-luvulle saakka.

Nyt Perttu jakaa lapsuudenkotinsa salaiset leikkipaikat perheensä kanssa. Sen toteutumiseksi tarvittiin tosin yhdet mönkään menneet kiinteistökaupat.

Lue myös: Ainutlaatuinen tilaisuus muutti elämän suunnan: Arnella Nyman osti hevostilan parikymppisenä

Tuleva avovaimo muutti kartanon maille

Perttu tutustui avovaimoonsa Mila Oravecziin, 40, jo peruskouluaikoina, kun he olivat yhden vuoden samalla luokalla. Seiskaluokkalaisina he eivät kiinnittäneet toisiinsa erityistä huomiota, koska molemmilla oli omat kaveripiirinsä ja kiinnostuksen kohteensa.

Kaikki muuttui noin kahdeksan vuotta sitten, kun Mila osti vanhan rintamiestalon kartanon läheisyydestä.

”Olin jo sopinut kaupasta kiinteistövälittäjän kanssa ja menossa allekirjoittamaan papereita. Kun pääsin toimistolle, minulle sanottiin, että kauppaa ei tulekaan, koska asunnon omistaja haluaa myydä talon toiselle. Poistuin paikalta murtuneena”, Mila kertoo.

Illalla Milan puhelin soi. Soittaja oli Perttu.

”Talon omistaja olisi halunnut myydä talon minulle, jotta se palautuisi takaisin kartanon omistukseen. Mutta kun näin pettyneen Milan siellä kiinteistövälittäjän luona, ajattelin, että ennemmin haluan naapuriksi hänet kuin herneenpoimijoita, joille taloa olin hankkimassa kesäasunnoksi. Soitin Milalle, että perun kaupan, ja hän saa talonsa.”

Niin Mila muutti kartanon liepeille asumaan, mutta varsinaisen romanssin alkuun meni vielä pari vuotta.

Kumpikin seurusteli tahoillaan ja eli omaa arkeaan. Molempien suhteet kuitenkin päättyivät eroon, ja pian Mila huomasi viettävänsä aikaa kartanolla aina vain useammin. Lopulta tehtiin päätös seurustelusta. Se oli samalla perheenperustamispäätös. Aika pian Mila alkoi odottaa Lunaa. Kolme vuotta myöhemmin syntyi Isla.

Pariskunnan tyttöjen nimet ovat Isla Sofia Valoisa ja Luna Aurora Eloisa.

”Vielä kun joukon jatkoksi saataisiin Hugo Elmeri Satoisa”, Perttu nauraa.

”Olen aina ollut sydämeltäni ja sielultani maajussi”

Meltolan kartano on rakennettu vuonna 1924, mutta tila on mainittu ensimmäisen kerran jo 1400-luvulla Naantalin luostarikirjoissa. Pertun isovaari osti tilan vuonna 1959 Meltoloilta, ja Pertun isä ja setä saivat tilan hoitoonsa, kun isovaari kuoli. 1980-luvulla setä jätti tilan ja se jäi kokonaisuudessaan Pertun isälle.

Perttu on ollut Meltolan isäntänä nyt reilut kymmenen vuotta. Hän aikoi mennä vuonna 2003 Ruotsiin töihin, mutta suunnitelma peruuntui, kun tilanhoitaja kuoli. Isä soitti pojalleen ja kysyi, alkaako tämä viljellä maita vai vuokrataanko ne muille.

”Päätös oli helppo, olen aina ollut sydämeltäni ja sielultani maajussi. Tartuin traktorin rattiin ja aloin opetella tilan töitä. Muutin Meltolaan vuonna 2007, ja seuraavana vuonna valmistuin Tampereen teknillisestä yliopistosta diplomi-insinööriksi”, Perttu kertoo.

Vaikka peltotyöt eivät olleet entuudestaan tuttuja, koneet olivat, joten niiden opettelu sujui mutkitta. Tietotaitoa ammattiin Perttu hankki suorittamalla maatalousyrittäjän opinnot Tuorlan maaseutuopistossa.

Tilalla viljellään tällä hetkellä vehnää, heinää, rapsia ja palkokasveja sekä kasvatetaan pienimuotoisesti lampaita.

Lue myös: Ei suihkua, pakkasta porstuassa – silti Juho ja Hanna elävät Lapin-unelmaansa 27 huskyn kanssa

Meltolan kartano tarjosi puitteet Vares-elokuvalle

Kartanon portin pielestä pilkistää punainen rakennus, jonka Perttu esittelee toissavuonna rakennuttamakseen ja vuokraamakseen sokerijuurikkaan tutkimuskeskukseksi. Sen vuoksi tilalla viljellään hiukan myös sokerijuurikasta.

Tilalla järjestetään syksyisin myös kyyhky-, rusakko- ja sorsajahteja, koska kartanon ranta on tähän tarkoitukseen ihanteellinen paikka. 1980-luvulla paikka oli tunnettu lintulahti, mutta ketut, minkit ja supikoirat ovat verottaneet pesivien lintujen määrää. Nyt kantaa yritetään elvyttää rantaruovikon niitoilla ja pienpetopyynnein.

”Lahden poukamassa on jäljellä rakennuksia 1950-luvulla siellä toimineista nappi-, puukenkä- ja tiilitehtaista. Meillä on siellä myös pienvenesatama, jonka toimintaa olemme lähiaikoina laajentamassa.”

Meltolan kartano onkin melkoinen sosiaalinen keskus. Ovesta voi melkein koska tahansa astua sisään vieraita, Perttu kuvailee.

Niin kävi myös kymmenisen vuotta sitten, kun Meltolan oveen kolkutti Solar Filmsin väkeä. He kysyivät, voisiko paikkaa käyttää elokuvan kuvauksissa. Sopihan se, joten elokuvaväki valtasi tilukset kolmeksi päiväksi. Lopputulos nähtiin Vares-sarjan Pahan suudelma -elokuvassa.

”Kaverit hiukan hämmästelivät, pääseekö meiltä tosiaan pyörällä Ruissaloon vartissa”, Perttu nauraa ja viittaa elokuvantekijöiden ottamiin taiteellisiin vapauksiin.

Sisustusinnolle suitset

Kun Mila ja Perttu alkoivat seurustella, Milalla ei kestänyt kauaa sopeutua elämään kartanossa.

”Valitsin tämän elämäntavan – lampaat, koirat ja tämän maiseman – ennen kuin valitsin Pertun”, Mila miettii.

Valmiiseen taloon muuttaminen on sen sijaan vaatinut hiukan sopeutumista. Alakerran huoneet kalusteineen ovat sellaisia kuin ne ovat lähes aina olleet: rouvainhuone piironginpöytineen ja sali sohvakalustoineen ja seinälle ripustettuine potretteineen. Niihin ei kosketa, joten sisustusinnon iskiessä tarmoa on suunnattava muualle, esimerkiksi yläkerran makuu- ja vierashuoneisiin.

”Kun kuljen ystävän seurana sisustusliikkeissä, välillä huokailen, että oi, kuinka ihanaa verhokangasta tai voi, millainen sohvakalusto. Mutta siihen ihasteluun se sitten jää. Tällaista 550 neliön taloa ei niin vaan sisustella uuteen uskoon. Historiallinen koti on samaan aikaan sekä helpotus että rasite. Sen kanssa on täytynyt oppia elämään.”

Talo on kunnostettu täysin ulkoa, ja kartanon eteläpää on rakennettu uusiksi kivijalkaa myöten. Myös yläkerrassa on tehty pientä remonttia.

Osa kartanon huonekaluista on sellaisia, jotka edellinen omistaja vei mukanaan vuonna 1959, mutta nyt myöhemmin ne on saatu ostettua takaisin.

Lue myös: Haaveissa oma huvimaja? Muista nämä 10 asiaa ennen kuin alat rakentaa

Miten pitää pässilauma kurissa?

Jo ennen seurustelua Mila ja Perttu suunnittelivat lampaiden hankkimista Meltolaan.

”Olen omistanut ja kasvattanut bordercollieita jo pitkään. Ne ovat paimenkoiria, joten omat lampaat sopivat koiraharrastukseen mainiosti. Ehdotin niiden kasvatusta Pertulle ja hän innostui ajatuksesta”, Mila kertoo.

Tällä hetkellä Meltolassa on 30 uuhta ja kaksi Oxford Down -rotuista pässiä. Keväällä joukko yli kaksinkertaistuu karitsoiden ansiosta. Kesän karitsat saavat elää vapaasti laitumella, ja syksyn koittaessa ne teurastetaan läheisellä teurastamolla.

Lampaita pidetään Meltolassa lähinnä maisemanhoitajina. Liha ja taljat ovat plussaa, villat on toistaiseksi lahjoitettu eteenpäin. Kartanon maat on luokiteltu perinnemaisemaksi, ja niiden laiduntamisesta on tehty sopimukset ELY-keskuksen kanssa.

Mila osoittaa kartanon takapihalla laiduntavia pässejä ja kertoo, että ne pitäisi lähiaikoina siirtää laitumelta toiselle.

”Pässilauman kurissa pitäminen yhden koiran avustamana on vaativa toimi ja sitä on syytä vielä hiukan harjoitella.”

Hän hakee piha-aitauksesta bordercollie Unin ja lähtee kohti takapihaa. Paimennusta mennään harjoittelemaan kartanon takapihalla olevalle laitumelle.

Aitauksen sisälle jää myös agility-rata, jonka puomeilla ja telineillä myös pässit välillä kiipeilevät. Mila komentelee niitä sieltä alas, jos meno alkaa näyttää liian vaaralliselta. Mila nappaa agility-esteestä kepin ja ryhtyy antamaan ohjeita vahtiasennon ottaneelle koiralle.

”Come by! Walk”, Mila käskyttää.

Kierrevihko pelastaa arjen

Lampaiden pito on näin kesäaikaan lähinnä perään katsomista: ne saavat elää aitausten sisäpuolella täysin vapaina. Ravintona ovat niittyjen kasvit, juomapaikoilta saa veden lisäksi kivennäistä ja suolakiveä.

Keväällä karitsoimisen aikaan lampaat vaativat omistajiltaan sen sijaan herkeämätöntä huomiota, koska karitsoiminen ei aina suju ilman ihmisen avustusta, eivätkä kaikki uuhet osaa luontaisesti huolehtia jälkikasvustaan.

Jos uuhi saa kaksi karitsaa, toinen voi jäädä kokonaan putsaamatta. Mitenkään tavatonta ei ole sekään, että imetys ei lähde sujumaan. Silloin tarvitaan useampia ihmiskäsiä, jotta vastasyntyneet karitsat saadaan ruokittua tuttipulloilla.

Milan ja Pertun lisäksi touhussa on tarvittaessa auttanut Milan vanhassa pirtissä vuokralla asuva ystäväpariskunta.

”Ja aika usein, kun saamme lapsenvahdin, vietämme lampolassa kahdenkeskistä laatuaikaa lampaiden sorkkia leikaten”, Mila nauraa.

Ilman naapureiden ja ystävien apua moni homma jäisi tilalla tosiaan tekemättä. Myös Pertun isä osallistuu edelleen tilan töihin. Hän auttaa etenkin äestys- ja puintihommissa.

”Muuten olen itse ottanut selvää siitä, mitä kannattaa tehdä ja miten. Itse maataloustyöt eivät ole vaikeita, mutta ajanhallinta tuottaa edelleen välillä ongelmia”, Perttu myöntää.

Perttu kaivaa näytiksi taskustaan kierrevihkon, johon hän kirjaa kaikki tilan työt, joihin pitäisi tarttua.

Juuri nyt vihossa muistutetaan tulevista sadonkorjuukiireistä. Siinä lukee: ”Etsi hyvä puintimies”.

Juttu on lyhennelmä Maalla-lehden numerossa 5/18 julkaistusta jutusta.