Maria ja Miika rakensivat uuden hirsitalon pohjalaisella tyylillä, perinteisin menetelmin: ”Moni olisi jättänyt projektin kesken, jos ei olisi niin jääräpäinen kuin me olemme”

Raahelaiset Maria ja Miika eivät ole koskaan tunteneet tarvetta muuttaa kaupunkiin. He haluavat kunnioittaa perinteitä ja elää sovussa luonnon kanssa. 

Varo muurahaisia!

Polun poikki on aseteltu poikittain kaksi puurimaa ja viereen pystytetty varoituskyltti. Isäntäväki astuu tottuneesti rimojen yli, jottei yksikään muurahainen jäisi vahingossa kengän alle.

”Ne siirtävät pesää toiseen paikkaan. Ilman merkkiä niitä ei huomaa varoa”, talon emäntä Maria Honkakoski selittää.

Tässä taloudessa muurahaisilla ja muillakin hyönteisillä on yhtäläinen oikeus olemiseensa kuin ihmisilläkin.

Täällä asuvat:

Maria Honkakoski, 35, ja Miika Vanhatalo, 32, sekä Ebba-tytär, 4. Maria on ammatiltaan ­agrologi ja töissä Luonnonvara­keskuksella, Miika on ­koneinsinööri.

Koti

Vuonna 2016 ­valmistunut ­hirsitalo Raahessa ­3,5 ­hehtaarin kokoisella ­tontilla.

”Luontoa kuuluu arvostaa, koska se on meille elinehto. Hyönteisilläkin on oma tehtävänsä. Ei ole meidän hommamme estää eikä väheksyä niiden tekemisiä.”

Täällä pyritään elämään sovussa luonnon kanssa. Kun leikataan ruohoa, odotetaan, että heinäsirkat ehtivät ensin alta pois, eikä metsää raivata lintujen pesimäaikaan. Kaiken lisäksi ­luonnonilmiöt ­tarjoavat isäntäparin mielestä mielenkiintoisempaa viihdettä kuin televisio konsanaan. Näitä pieniä hetkiä Maria kuvaa talteen myös Instagram-tililleen.

Maria ja hänen miehensä Miika Vanhatalo ovat ihmisiä, joiden juuret ovat syvällä maaseudulla ja jotka eivät ole koskaan tunteneet tarvetta muuttaa kaupunkiin.

Oma talo rakennettiin vain seitsemän kilometrin päähän Marian lapsuudenkodista, eikä Miikankaan kotipaikkaan kerry kilometrejä kuin kolmisenkymmentä.

Maria on perheen pääkokki. Kasvimaalta saadaan niin paljon satoa, että loppukesästä kasviksia ei tarvitse ostaa lainkaan kaupasta. Punajuuret ovat kasvaneet hyvässä maassa muhkeiksi.

Maria on perheen pääkokki. Kasvimaalta saadaan niin paljon satoa, että loppukesästä kasviksia ei tarvitse ostaa lainkaan kaupasta. Punajuuret ovat kasvaneet hyvässä maassa muhkeiksi.

Miika nikkaroi metsästä löytyneestä käyrästä puusta parkkuupukin, jonka avulla voi kuoria puunrunkoja. Kuorittu puu säilyy paremmin. Sepän takomat parkkuurauta ja kirves ovat joulupukilta.

Miika nikkaroi metsästä löytyneestä käyrästä puusta parkkuupukin, jonka avulla voi kuoria puunrunkoja. Kuorittu puu säilyy paremmin. Sepän takomat parkkuurauta ja kirves ovat joulupukilta.

Kun vanhaa taloa ei löytynyt, rakennettiin uusi perinteisesti

Maria ja Miika etsivät vanhaa taloa, mutta kun sellaista ei löytynyt, päätettiin rakentaa uusi, mutta perinteisin menetelmin. Seinät tehtiin hirrestä ja malli suunniteltiin perinteisten pohjalaistalojen mukaan ottamalla mittoja vastaavista vanhoista taloista. Materiaaleiksi valittiin vain ekologisia ja hengittäviä.

Kokonaisuudessaan rakennusaika kesti vain yksitoista kuukautta, vaikka Miika kävi samaan aikaan täyspäiväisesti töissä ja perheessä oli vauva.

”Jälkeen päin ajateltuna on hyvä asia, että tuli rakennettua uusi talo. Vanhoja pelastettavia taloja ei riitä loputto­miin, jos kaikki tekevät vain uusia pakettitaloja”, Maria tuumii.

Lapsi polkee vanhalla kolmipyöräisellä. taustalla äiti kattaa pöytää

Ebballa on oma kolmipyörä, jolla on lupa ajella myös sisällä. Isossa pirtissä siihen on hyvin tilaa. Talon seinät ovat lamellihirttä, sillä veistetyt hirret olisivat maksaneet rutkasti enemmän ja niiden saamista olisi pitänyt odottaa kauemmin. Kukkakuvioitu kaappi löytyi paikalliselta vanhan tavaran myyjältä, joka tuo huonekaluja Ruotsin puolelta. Talossa ei ole säilytyskaapistoja, joten kaappeja tarvitaan.

Pariskunnalle olikin itsestään selvää, että talo tehdään kestämään. Missään ei oikaistu, vaan tarkoitus on, että esimerkiksi täyspuiset lankut ovat helppoja huoltaa ja näyttävät hyvältä vielä sittenkin, kun ne kuluvat.

”Koko rakennusajan ihmiset kyseenalaistivat tällaista rakentamistapaa voimakkaasti. Sanoivat, että ei näin enää nykyään rakenneta taloja. Moni muu olisi jo jättänyt projektin kesken, jos ei olisi niin jääräpäinen kuin me olemme”, Miika kertoo.

Perinteet eivät silti ole pariskunnalle pelkkää nostal­giaa, vaan niitä haluttiin noudattaa ennen kaikkea järkevyyden vuoksi.

”Yleensä on olemassa jokin syy, miksi asiat on tehty tietyllä tavalla jo pitkään. Jos liikaa modernisoidaan, mennään helposti huonompaan suuntaan”, Maria pohtii.

Perinteitä noudatettiin myös siinä, että talon raken­teisiin piilotettiin tuleville polville nähtäväksi rakentajien nimiä. Ylimmän hirren väliin jätettiin vanhaan tapaan kolikko.

Lue myös: Frantsila veti puoleensa – Anna ja Jupiter tapasivat Lontoossa, mutta muuttivat maalle Hämeenkyröön jatkamaan maineikasta luomuyrttitilaa

Iso pirtti

Pirtistä tehtiin iso, koska Maria ja Miika halusivat runsaasti oleskelutilaa. Lattialankkuihin käytettiin Miikan omasta metsästä huolellisesti valitsemaa puutavaraa. Räsymatot ovat peräisin Marian mummulta.

Maria maalasi eteisen seinille kuvioita. Nyt suunnitelmissa on maalata seinä uudelleen ja muuttaa kuvio niityksi. Puusohva on Marian lapsuudenkodista, jossa se toimi hänen sänkynään.

Maria maalasi eteisen seinille kuvioita. Nyt suunnitelmissa on maalata seinä uudelleen ja muuttaa kuvio niityksi. Puusohva on Marian lapsuudenkodista, jossa se toimi hänen sänkynään.

Luonnon monimuotoisuus kunniaan

Maria ja Miika kertovat elävänsä todellisessa maalaiskuplassa. Jos maaseutu kuitenkin alkaa joskus kyllästyttää, ­Maria kääntää auton nokan kohti Oulua ja käy nauttimassa hyvistä kakkukahveista kaupungin kahviloissa.

”Oikeastaan haluaisin asua vieläkin syrjemmässä. Miikalla on enemmän sosiaalista verkostoa, itse kaipaan rauhaa.”

Marian suosikkiseuraa varhaisesta kevättalvesta myöhään syksyyn ovatkin kasvit. Kauniisti rajatulla kasvimaalla kasvaa maa-artisokkaa, hernettä, härkäpapua, pinaattia, pensaspapuja, porkkanaa, sipulia, punajuurta ja kukkia. Kasvihuoneesta saadaan runsaasti tomaatteja.

”Kesäkurpitsa paleltui jo kerran, kun elokuun alussa oli hallaa. Ehkä se oli rangaistus siitä, kun satuin juuri silloin olemaan Oulussa rilluttelemassa”, Maria sanoo ja nauraa.

Kasvimaalta korjataan satoa

Kasvisten lisäksi kasvimaalta ja kasvihuoneesta kerätään talteen siemensatoa paprikasta, chilistä, tomaatista, kesäkurpitsasta, herneestä ja kehäkukasta.

kukkia ja yrttejä kuivumassa katonrajassa

Kuivakukat ja yrtit kuivuvat kätevästi kimppuina telineillä keittiön nurkassa.

Vieressä virtaa Pattijoki, josta nostetaan pumpulla tarvittava kasteluvesi. Joki myös lämmittää, ja kun aurinko paistaa paikalle aamusta iltaan, kasvimaalla on ihanteellinen pienilmasto sadontuottoon.

Miikan lempipuuhaa on metsänhoito. Vallalla olevan tehometsätalouden sijaan hän haluaa hoitaa metsiään isoisältään opituin menetelmin ja luontoa kunnioittaen.

”Jos olen vaikka vahingossa kaatanut puun, jossa on ­pesäksi sopiva kolo, se harmittaa hirveästi. Ei ole minulta pois jättää sellaiset pystyyn.”

Papan oppien mukaisesti metsää ei myöskään koskaan hakata avohakkuilla, vaan kaadetaan vain välistä pois isoimpia. Silloin metsä säilyy eläimillekin turvapaikkana ja kunnioitetaan luonnon monimuotoisuutta.

Lue myös: Hirsitalon siirto Punkalaitumelta Sastamalaan oli valtava projekti – rakennusarkkitehdiltä meni tuhansia työtunteja, mutta vain kolme uutta hirttä

Miksi ostaa aina uutta?

Maria ja Miika kertovat kumpikin pyörineensä lapsuutensa isovanhempien jaloissa. Sivussa on opittu monenlaisia taitoja.

”Ennen säästettiin sähköä, materiaaleja, vettä ja ihan kaikkea. Emme kerää leipäpusseja siksi, että se olisi trendikästä tai olisimme oppineet sen somesta, vaan koska Aune-mummu ja Iita-mummukin tekivät aina niin”, Maria kertoo.

Taloon tehtiin perinnetaloja hieman isommat ikkunat, jotta Marian noin 70 viherkasvia saavat hyvin valoa. Marian isä osti nojatuolit antiikkimyyjältä. Myöhemmin selvisi, että ne ovat kuuluneet Marian papan serkulle. Tynellin pöytälamppu on ajalta, jolloin niitä vielä löysi edullisesti.

Taloon tehtiin perinnetaloja hieman isommat ikkunat, jotta Marian noin 70 viherkasvia saavat hyvin valoa. Marian isä osti nojatuolit antiikkimyyjältä. Myöhemmin selvisi, että ne ovat kuuluneet Marian papan serkulle. Tynellin pöytälamppu on ajalta, jolloin niitä vielä löysi edullisesti.

Ebban huoneen tapetti löytyi verkkokaupan alennusmyynnistä. Iso kartta on Marian isän löytöjä. Nukkekodin isä on itse tehnyt aikoinaan lahjaksi Marialle.

Ebban huoneen tapetti löytyi verkkokaupan alennusmyynnistä. Iso kartta on Marian isän löytöjä. Nukkekodin isä on itse tehnyt aikoinaan lahjaksi Marialle.

Marian ja Miikan arjessa sama periaate näkyy esimerkiksi siinä, että kun lämmitetään leivinuuni, samalla lämmöllä tehdään myös ruokaa. Lopputuloksena saadaan todellista jälkiuunileipää.

”Opin lapsena Aune-mummun kanssa suoristelemaan käytettyjä nauloja. Nyt käytin liiterin teossa nauloja, ­jotka oli nypitty edellisen asunnon katosta. Olisi meillä ­varaa ­ostaa nauloja kaupastakin, mutta en halua olla aina osta­massa uutta”, Miika kertoo.

Pariskunta haluaa opettaa oman elämäntapansa myös Ebba-tyttärelle. Jos sisällä talossa on hämähäkkejä, lapselle kerrotaan, että niistä on hyötyä, koska ne pyydystävät puuntuholaisia. Madot kannetaan parempaan paikkaan, jos niiden rauhaa on häiritty kaivamalla.

”Ebba on maalaislapsi, jota ei tarvitse erikseen usuttaa tekemään asioita. Hän on varmasti maapöpönsä saanut.”

Parhaita hetkiä ovat Miikalle ne, kun saa puuhailla rauhassa ja kiireettä. Myös valmiiksi saaminen tuottaa tyydytystä. Maria taas ei luopuisi hiljaisista illoista kasvimaalla.

”Rastaat laulavat ja on lämmin. Sellaista tunnetta ei voi saada kaupungissa.”  

Lisää tunnelmia kodista Instagramista: @­koskihonka

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 9/2020.

Avainsanat

Keskustelu

Olisi ollut kiva kuulla kustannuksia, ja siis kaksistaan rakensivat? 11kk kuulostaa todella nopealta.

Kommentoi juttua: Maria ja Miika rakensivat uuden hirsitalon pohjalaisella tyylillä, perinteisin menetelmin: ”Moni olisi jättänyt projektin kesken, jos ei olisi niin jääräpäinen kuin me olemme”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X