Ihmiset

Matti Vanhasen kolumni: Uskallan haaveilla muutosta toukokuussa 

Matti Vanhasen taloprojekti alkaa olla loppusuoralla: ”Viikko sitten katkaisimesta syttyi ensimmäisen kerran valo. Ja kohta vesihanoista tulee oman kaivon vettä.”

Jokainen, joka on rakentanut tai rakennuttanut, tunnistaa monta elähdyttävää ja odotettua hetkeä projektissa. Murheita ja päänvaivaa synnyttäneitä tilanteita en tilanpuutteen takia listaa.

Tontin katsomisen jälkeen sokkelin ja perustusten järkähtämättömyys kuvaa, että tähän se talo  tulee. Sateen ropina aluskatteen päältä kertoo, että nyt tavarat sen alla pysyvät kuivina.

Lämmön saaminen taloon kuuluu huippuhetkiin, kuten myös mahdollisuus kävellä ensimäisen kerran väliseinien runkojen rajaamissa huonetiloissa.

Viikko sitten katkaisimesta syttyi ensimmäisen kerran valo. Ja nyt odotan, että vesihanoista tulee kohta oman kaivon vettä.

Kosteusmittaus näytti rutikuivaa

Projektini alkoi tontin etsimisellä jo kauan sitten. Piharakennusten perustuksia ryhdyin muuraamaan viime kesäkuun alussa ja talotehtaan perustuksen tekijät tulivat tontille tasan puoli vuotta sitten. Nyt sahailen viimeisiä listoja paikalleen.

Ja jos joku kysyy, että jäikö kiireessä lattian beto­nille tarpeeksi aikaa kuivua, vastaus on, että jäi. ­  Ensin isot puhaltimet ja sitten pari kuukautta lattia­lämmitystä pitivät huolta siitä, että kosteusmittaus ­betonista näytti rutikuivaa.

Paikkausmaalauksia saan tehdä vielä mo­neen kertaan. Lauteet puuttuvat ja puuttuupa saunan ovikin. Kaikenlaista pientä uupuu, mutta maali jo häämöttää. Sen jälkeen laji vaihtuu ulkotöihin.

Nyt uskal­lan jo ajatella, että muutto on tehty ­toukokuun puoliväliin mennessä, mutta mieli on jo ennen ­tavaroita muuttanut Sintolaan.

Onko pakkausmateriaali jätettä vai raaka-ainetta?

Etelä-Suomessa ei ole pääsiäiskokkoperinnettä, mutta sellainen syntyi ainakin täksi pääsiäi­seksi. Työmaalta jää yllinkyllin aivan polttopuhdasta mate­riaalia.

Hyvää on se, että rakennusmateriaali pakataan ja suojataan huolella. Suojaaminen estää kolhuja ja ­pitää puutavaran kuivana. Pahvia, muovia, puutavaraa, kaakelinpaloja, tiilenkappaleita, ilmastointiputken pätkiä, viemärin osia, rännin palasia, ­styroxia, tuubeja ja putkiloita, maalipurkkeja ja sähkökaapelin pätkiä.

Ovatko nämä kaikki jätettä vai raaka-ainetta?

Siirtolava toisensa jälkeen ei tältäkään tontilta ­kerro ekologisuudesta. Rakentajalla on kiire ja tekosyyksi käy sateinen sääkin: rakentaja ei jaksa lajitella, eikä repiä laudanpätkistä nauloja irti. Toivottavasti kierrätysasemalla saavat materiaalit talteen.

Lue myös: Matti Vanhasen kolumni: Tuli tehtyä tonttumainen virhe, ja nyt lattia odottaa uutta sävyä

Tästä rakentamisen arjesta ekologisuuteen pyrkivä rakentaja ei ole ylpeä. Ainakin neljä isoa siirtolavaa on jo täyttynyt tältäkin tontilta.

Kevät muistuttaa olennaisesta

Muutoin olen tyytyväinen. Talven kirkkaat hanget ja ensimmäiset keväiset auringon lämmittämät päivät muistuttivat siitä, miksi rakennan maalle.

Ja lumen sulaminen palauttaa mieleen, mitä syksyllä jäi pihalle.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 4/2021.