Sisustus

Muutto saaristoon toteutui yllättäen – Fagerlundit pitävät majataloa Houtskarissa: ”Me olimme niin hulluja, että ostimme vanhan kyläkoulun”

Outi ja Sam olivat ajatelleet muuttaa pääkaupunkiseudulta saaristoon eläkepäivinään. Sitä ennen oli tarkoitus lähteä hotelliyrittäjiksi Italiaan. Unelmat yhdistyivät, kun vanha kyläkoulu tuli myyntiin ja Fagerlundin pariskunta aloitti majatalon ja kesäravintolan pidon Houtskarissa.

Kolme vuotta sitten Outi ja Sam Fagerlund istuivat Houtskarissa kesätorppansa laiturilla juttelemassa, miten järjestää elämänsä niin, ­että voisivat muutt0 saaristoon onnistuisi pysyvästi. He olivat hankkineet kesäpaikan Houtskarin Björköstä parikymmentä vuotta aiem­min ja viihtyivät saaristossa mainiosti.

Pariskunta asui Sipoossa. Sam teki töitä yrittäjänä, ja ­Outi oli opintovapaalla viestintäalan töistä. He olivat haaveilleet jo pitkään rakennuksesta, jonka voisi muuttaa hotelliksi. Suunnitelmat olivat kypsyneet niin, että he olivat ottaneet selvää eräästä vanhasta hotellista Italiassa.

Kului vain kuukausi, kun Fagerlundeja kohtasi onnen­potku. Sattumalta päivällispöydässä ystävien kanssa ­tuli puheeksi, että Houtskarin Hyppeisissä on myynnissä ­vuonna 1904 rakennettu entinen kyläkoulu, joka on toiminut viime vuodet majatalona.

”Me olimme niin hulluja, että ostimme tämän.”

Olimme haaveilleet, että voisimme asua saaristossa ympäri vuoden. Majatalon myötä mahdollisuus siihen avautui.

Lue myös: Frantsila veti puoleensa – Anna ja Jupiter tapasivat Lontoossa, mutta muuttivat Hämeenkyröön jatkamaan maineikasta luomuyrttitilaa

Meren kimmellys meni sydämeen asti

Ei ollut sattumaa, että Outi ja Sam hankkivat kesätorpan 1990-luvun puolivälissä juuri Houtskarista.

Sam on viettänyt kaikki lapsuudenkesänsä saarella, sillä hänen isänsä on sieltä kotoisin. Sisämaan kasvatti Outi päätyi ensimmäisen kerran saaristoon tutustuttuaan Samiin.

”Lautalla olimme minä, Sam, appiukko ja puucee. Olin tottunut järviin ja muistan, miten meren kimmellys teki ­minuun suuren vaikutuksen. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, sekä mieheen että saaristoon”, Outi kertoo.

Samin isovanhemmilla oli Björkössä pieni syytinki­talo, jossa Samin isäkin oli asunut jonkin aikaa pikkupoikana. Outi ja Sam ostivat paikan jo seurustelunsa alkutaipaleella.

Schneideriksi kutsuttu 50 neliön kokoinen torppa on enti­nen merikapteenin koti, ja siellä on tiettävästi jossain vaiheessa työskennellyt myös räätäli.

”Vintiltä löytyi paljon vanhoja kaavoja ja muotilehtiä. Tarinan mukaan talossa on myös piiloteltu venäläisiä. Sen enempää emme torpan historiasta tiedä. Nuorempina ­emme tajunneet kysellä talon historiasta ja nyt ei ole enää ketään kertomassa siitä”, Sam harmittelee.

Liikkuvat työt ja lapsen koulu ja harrastukset sitoivat perheen pääkaupunkiseudulle, mutta palo saaristoon oli kova. Fagerlundit viettivät Houtskarissa kaikki kesät.

”Hiljalleen syntyi ajatus, että muuttaisimme tänne sitten eläkkeellä, mutta elämänmuutoksen aika tulikin aiemmin kuin osasimme unelmoida.”

Muutto saaristoon ja vanhan kyläkoulun muodonmuutos

Meren rannalla sijaitseva kyläkoulu oli 65 vuoden ajan läheisten kylien ja saarten, kuten Hyppeisten, Jerviksen, Hönsnäsin, Jungfruskärin ja Berghamnin lasten opinahjo, kunnes lähistölle rakennettiin isompi koulu vuonna 1969.

Sen jälkeen kaksikerroksinen koulurakennus toimi muun muassa pienimuotoisena tekstiilitehtaana, käsityöläispajana ja lasten kesäleiripaikkana. Puutalossa on myös asunut taiteilijoita ja paikallista väkeä vuokralla.

Kun rakennus alkoi rapistua 2000-luvun alussa, Houtskärin kunta päätti, että se remontoidaan ravintola- ja matkailukäyttöön. Talo toimikin usean vuoden ajan kesäravintolana ja -hotellina. Edellisen yrittäjän toiminta lakkasi 2015, ja Paraisten kaupunki pani paikan myyntiin keväällä 2017.

Koulurakennus oli hyvässä kunnossa, kun Fagerlundit ostivat sen. Muutto saaristoon pysyvästi toteutui ja toiminta päästiin aloittamaan ilman suuria remontteja.

Outi ja Sam ovat sisustaneet paikan vanhan talon henkeä ja historiaa kunnioittaen. Löytöjä on tehty esimerkiksi kirpputoreilta, huutokaupoista, kotoa ja vintiltä. Pihapiiriin he ovat rakentaneet uuden laiturin ja varastorakennuksen. Myös pihasauna kunnostettiin kokonaan.

”Olemme iloisia, että voimme olla edistämässä saariston elinvoimaisuutta.

”Olemme iloisia, että voimme olla mukana edistämässä saariston matkailua ja elinkeinoa. Haluamme puolustaa palveluita kynsin ja hampain, jotta saaristo pysyisi elinvoimaisena paikkana asua ja elää. Suomen saaristo on ainutlaatuinen koko maailmassa. Täällä sielu lepää”, Sam sanoo.

Kaikki tarpeellinen tulee läheltä

Kesä on pariskunnalle vilkasta työaikaa, kun matkailijat liikkuvat Saariston Rengastiellä.

Hyppeis Värdshusetissa on kuusi majoitushuonetta sekä kesäravintola, joka on auki sesongin ulkopuolella tilauksesta. Kesällä keittiössä häärii yhdeksän vaihtuvaa kokkia.

Raaka-aineet tulevat läheltä tuotettuja: kala tulee Mossalan saarelta, lammas Nauvosta, naudanliha Korppoosta, kasvikset ja perunat Houtskarista ja yrtit omalta pihalta.

”Annamme kokeille raaka-aineet ja he tekevät omannäköisensä saaristolaismenun.”

Fagerlundit hurauttavat majatalolta torpalleen kymmenessä minuutissa veneellä. Autolla kotiin on puolen tunnin ajomatka, ja matkan varrella on yksi lauttayhteys. Parasta työmatkassa ovat Fagerlundien mielestä kauniit maisemat, jotka ihastuttavat jokaisena vuodenaikana.

Talvella 500 asukkaan Houtskarissa on rauhallisempaa. Outi on kouluttautunut joogaohjaajaksi ja vetää talvella joogatunteja paikallisille.

Sam nauttii käsillä tekemisestä ja hän käy veneenrakennuskurssilla. Lisäksi hän pelaa sulkapalloa. Pari harrastaa myös avantouintia.

Muutto saaristoon osoitti, että pienellä tulee toimeen

Muutto saaristoon ja saaristolaisiksi asettautuminen oli sekä Outille että Samille suuri elämänmuutos. Kansainväliset työt, matkustelu ja lentokenttäelämä vaihtuivat rauhalliseen saaristoelämään. Elämänmeno sesongin ulkopuolella on verkkaista, kaikki tuntevat toisensa ja ruokakaupassa on aikaa vaihtaa kuulumisia.

”Syksy on saaristossa mielettömän hieno. Linnunrata ­näkyy kirkkaana taivaalla pimenevinä iltoina. Totuus on, että meillä on kesällä välillä niin kiire, ettemme ehdi pysäh­tyä ja nauttia tästä kaikesta ympärillämme.”

Houtskari muodostuu noin 700 saaresta. Ympärivuotisia ­asukkaita on 500, ja heitä yhdistää ­omaperäinen ­Houtskarin murre.

Myös 50 neliön saaristolaiskoti on hyvin erilainen kuin Fagerlundien entinen Sipoon-koti, 200 neliön omakotitalo.

Tupakeittiö, makuuhuone ja lasikuisti muodostavat asuintilat, jotka on on sisustettu vanhoilla, torpasta löytyneillä tavaroilla. Tontilla on myös pihasauna, varasto­rakennus ja venevaja, jossa on vierashuone.

”Olemme karsineet tavaroita kovalla kädellä. On helpottavaa tajuta, miten vähällä tulee toimeen. Ja kun ympärillä ei ole houkutuksia, ei tule ostettua turhaa”, Outi sanoo.

Fagerlundeilla on tarkoitus remontoida torppa ja rakentaa yläkertaan lisätilaa. Projektin piti olla valmis pari vuotta sitten, kun Outi ja Sam täyttivät 50 vuotta. Niin oli luvattu ystäville, mutta matkan varrella on riittänyt muita projekteja, joiden jalkoihin torppa on jäänyt. Viime vuodet hommaa on riittänyt majatalolla.

”Haluamme remontoida kotimme niin, että sen henki ja lämpö säilyvät. Olemme haaveilleet remontista niin monta kertaa, että tiedämme tarkkaan, mitä haluamme.”

”200 vuotta vanhaa rakennusta pitää kunnioittaa. Se on aivan vino, mutta emme suorista mitään. Jos olisimme nuorempina lähteneet remontoimaan rakennusta, olisimme varmasti tehneet virheitä”, Sam lisää.

Juttu julkaistu Maalla-lehdessä 7/2020.