Sisustus

Nuoripari toteutti unelmansa ja osti kyläkoulun, jossa on tilaa elää ja juhlia – "Rakkain muisto on omat 200 vieraan häämme"

Anniina ja Samuli eivät aikoneet muuttaa maalle, mutta toisin kävi. Vanhasta Hintan kyläkoulusta taiteilijapari löysi tilaa ja inspiraatiota elää toivomallaan tavalla.

Apua, me muutetaan maalle!

Se oli päällimmäinen tunne, kun Anniina ja Samuli Jokinen päätyivät Hintan entisen kansakoulun pihaan heinäkuisena päivänä kymmenen vuotta sitten.

Edellinen puutalokoti Salossa oli jäämässä pieneksi kotona työskentelevän muusikon tarpeisiin, ja pariskunta kaipasi kodikseen taloa, missä naapurit eivät häiriintyisi musiikin luomisesta vaikka keskellä yötä.

Lue myös: Tuhopoltto kannusti Henrin ja Riitan tekemään elämänmuutoksen – Nauvon suosikkiravintola Köpmans nousi tuhkasta ja unelmista

”Olimme sopineet, että ei sitten kauemmaksi kuin 10 kilometriä kaupungista. Satuin kuitenkin näkemään netissä ilmoituksen myytävästä kyläkoulusta Suomusjärvellä. Vaikka 30 kilometrin matka oli meistä aivan liian pitkä, päätimme kuitenkin käydä katsomassa taloa”, Anniina muistelee.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun Jokiset ottivat ensimmäiset askeleet koulurakennuksen pihalla, he tunsivat tulleensa kotiin.

”Vahva rakastuminen taloon tapahtui sekunnissa.”

Anniina ja Samuli ovat löytäneet paikkansa Hintan entisestä koulusta, joka aikoinaan rakennettiin Mansikkamäen tilan maille.
Entinen aineopetusluokka toimii yhdistettynä olohuoneena ja ruokasalina. Modernit Eamesin Vitra-tuolit luovat mielenkiintoisen parin vanhan talonpoikaispöydän kanssa. Supi-sauna-vahalla käsitelty pöytä löytyi talon vintiltä ja toimii ylösalaisin käännettynä myös Anniinan maalauspöytänä. Korkeassa huoneessa myös ilmatilaa voi koristella, vaikka pompomein.

Suurimman vaikutuksen teki paikan tunnelma ja rauha. Näyttelijä-laulaja Anniina ja muusikko Samuli ovat esiintyvinä taiteilijoina paljon menossa ja melussa, joten on tärkeää, että kotona on helppo hengittää ja mahdollisuus saada kierrokset alas.

Myös iso, vehreä piha, Vuonna 1927 rakennetun talon korkeat ja tilavat huoneet, vanhat hirsipinnat, pönttöuunit, aitous ja hyvä sisäilma ihastuttivat.

Rakennuksen aiemmin omistanut taiteilijapariskunta oli pitänyt sitä kuin kukkaa kämmenellä. Taloon oli asennettu maalämpö vuonna 2003, sisäsauna oli upouusi, ja vastikään oli tehty myös ulkomaalaus.

Lue myös: Kolmekymppiset Riikka ja Samuli tekivät elämänmuutoksen: muuttivat Helsingistä Joensuuhun ja remontoivat rappiokartanon

Isät antoivat remonttioppia

Kunnostustyötä riitti kuitenkin myös talon uusille omistajille.

”Pääsin heti muutettuamme isäni remonttioppiin. Kädestä pitäen opettelin tapetoimaan ja maalaamaan”, Anniina kertoo.

Käytännössä kaikki talon sisäpinnat on käyty läpi, tapetoitu, maalattu ja revitty rankalla kädellä pinkopahveja hirsipintojen päältä.

Yksi pönttöuuni on purettu käytännöllisyyden takia, luokkahuoneen vajonnut lattia tunkattu ylös ja keittiö rakennettu uudestaan kierrätysmateriaaleista. Myös sisäsaunaan on tehty täysremontti,

Suurin muutos tapahtui luokassa, joka nyt toimii Samulin työhuoneena ja olohuoneena. Edellisellä asukkaalla oli siellä puutyöverstas ja tila oli täynnä valtavia koneita. Lattiaa peitti seitsemän kerrosta vanhaa maalia, jonka ulkopuolinen yrittäjä hioi koneella pois.

Vanhan kunnioittaminen on näkynyt myös materiaalivalinnoissa. Pariskunta ei halunnut maalata seiniä valkoiseksi saati asentaa laminaattilattioita. Vanhoja hirsiä, lautalattioita ja ikkunoita on vaikea korvata millään uudella. Tapetit ovat perinteisiä paperitapetteja.

Sekä Anniinan että Samulin isän tietotaidosta on ollut projektissa hurjasti apua. Isänsä innoittamana Anniina lähti opiskelemaan lopulta sisustajaksi.

Vanhan Singer-ompelukoneen pöydällä on hyvä huristella nykyaikaisemmalla versiolla. Anniinan rakkain huonekalu on mammalta saatu 50-luvun liinavaatekaappi. Hän säilyttää siellä ompelutarvikkeita. Nojatuoli on myös mammalta, putkiradio Samulin ostos.Tapetti on Pihlgren & Ritolan Tammeloiden barokki.
Pikkuolohuoneessa on hillitty väriskaala. Tapetti on Pihlgren & Ritolan Ken kiurusta kaunein. Kattokruunu on Ikeasta, pöytä Artekista,   mansikkataulu kirppikseltä ja tyyny Anniinan ompelema.
Pieneen naulakkohyllyyn mahtuu kirppiksiltä löytyneitä ja ystäviltä saatuja aarteita.

Juhlaväki romahdutti lauteet

Hintan kansakoulun pitkä historia kiinnostaa Anniinaa ja Samulia. He ovatkin jututtaneet naapureita, joiden ovat kuulleet aikanaan käyneen koulua.

”Välillä luokassa istuskellessamme mietimme, mitä kaikkea nämä seinät voisivatkaan kertoa, jos osaisivat puhua”, Anniina sanoo.

Anniina ja Samuli ovat sosiaalinen pari, jolla on tiivis kaveriporukka. Tilavasta kodista on jatkuvasti iloa ja hyötyä.

”Ystävämme tulevat tänne mielellään. Olemme viettäneet monet viikonloput yhdessä ruokaa laittaen, koirien kanssa Suomusjärven metsissä lenkkeillen, musisoiden, pihasaunassa saunoen ja ulkoporealtaassa pulikoiden.”

Talossa on järjestetty vauvakutsuja ja kuoroharjoituksia, viimeksi juhlittiin Anniinan 30-vuotissyntymäpäiviä musikaaliteemalla.

”Onneksi lähinaapurissa asuva rouva on samanhenkinen, eikä häiriinny juhlinnoistamme, vaan päinvastoin osallistuu itsekin”, Anniina kertoo.

Ihka ensimmäisissä juhlissa sattui hassu kommellus.

”Meillä oli uudenvuodenjuhlat ja samalla tupaantuliaiset. Pihasaunassa oli hieman tungosta, minkä seurauksena sata vuotta vanhat ylälauteet pettivät ja putosivat alemman lauteen päälle. Tämä ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut, vaan saunominen sen kuin jatkui”, Jokiset nauravat.

Kallisarvoisin juhlamuisto lienee Anniinan ja Samulin häät, jotka järjestettiin kotona.

”Meillä oli 200 vierasta, ja vihkiminen tapahtui pihalammen vieressä. Nurmikentälle oli pystytetty jättiteltat ruokailua varten ja sisällä luokassa oli bändi ja tanssit. Se oli upea päivä, jolloin myös talo ja piha pääsivät oikeuksiinsa”, Anniina ja Samuli muistelevat.

Valoisassa eteisessä on muistoja maailmalta. Pariisi-juliste on Pariisista, laukut, ovikyltti ja tyynyt kirppiksiltä.
Keittiön kaapistot, jääkaappi ja uuni ovat kaikki Huuto.netistä tehtyjä löytöjä. Keittiön pöytä ja tuolit saatiin ystäväpariskunnalta.
Keittiön puuliesi odottaa korjaamista, jotta se saataisiin päivittäiseen käyttöön. Posliiniastiat ja tarjottimet ovat kirppislöytöjä, paitsi retrotarjotin, joka on lahja Anniinan äidiltä.

Anniina sisustaa, Samuli raivaa

Kodin sisustaminen on yksi Anniinan tärkeimmistä intohimoista. Hankintoja tehdään pääosin kirppiksiltä, joiden tarjontaa käydään kurkkaamassa ainakin kerran viikossa. Melkein aina mukaan tarttuu jotain. Myös nettikirppikset ja myyntisivustot ovat ahkerassa käytössä.

Parilla on selkeä työjako shoppailussa. Anniina kertoo, mitä haluaisi tai mitä tarvitaan, ja Samuli etsii sen netistä. Anniina tinkaa ja Samuli käy hakemassa – ja maksamassa.

”Konmaritusvillitys ei tunnu löytävän meille. Huomaan keräileväni vanhoja opetustauluja, värikkäitä vintagekankaita ja -vaatteita, viherkasveja, pinnatuoleja ja rottinkikalusteita.”

Anniinasta mikään ei voita tunnetta, kun löytää halvalla jotain siistiä. Kauniita ja hauskoja tavaroita on myös kiva katsella, ja siirrellä paikasta toiseen.

Sisustajana Jokiset ovat rohkeita ja hieman boheemejakin. Värit antavat energiaa ja hyvää mieltä. Kirjavia tapetteja ja kuoseja yhdistellään reippaasti. Inspiraatiota haetaan myös luonnosta ja vintagetyylistä.

Yhteisiltä matkoilta tuodaan aina jotain kivaa kotiin. Tavarat muistuttavat mukavista reissuista ja nähdyistä maailmankolkista.

Siinä, missä Anniina rakastaa sisätilojen laittoa, puutarhatyöt ovat Samulin heiniä.

”Muuttaessamme piha oli täysin luonnontilassa. Samuli on raivannut vanhoja marjapensaita ja puita. Muutama uusikin marjapensas on pihaan istutettu.”

Tänä kesänä puita kaatui oikein urakalla, koska Jokiset halusivat pihasaunan terassille järvinäköalan.

Alun perin myrkynvihreät pönttikset raikastettiin maalilla. 30-luvun Geyer-piano on Samulille rakas ja tärkeä työväline. Thonet-keinutuoli löytyi huonokuntoisena vintistä.
Koulurakennus sijaitsee Aneriojärven tuntumassa, vain peltokaistale erottaa talon järvestä. Keväisin, kun puissa ei ole lehtiä, pihasaunan terassilta on järvinäköala.
Hannu poseeraa.

Kyläkoulu on luovuuden lähde

Pian tulee täyteen ensimmäiset kymmenen vuotta vanhan kyläkoulun omistajina. Onko talo täyttänyt Anniinan ja Samulin odotukset?

”Kyllä, ehdottomasti. Täältä löysimme sen, mitä lähdimme hakemaankin.”

Samuli nauttii työhuoneestaan, jonka isojen ikkunoiden ääressä tuntuu, kuin olisi osa luontoa. Musiikkia voi tehdä mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä, soittimille on tilaa ja hirsiseinien ansiosta soundi on vertaansa vailla.

Rakennuksessa on tilaa järjestää juhlia ja illallisia, bänditreenejä ja teatterikaronkkoja.

”Viihdymme hyvin myös kahdestaan. Työpäivien jälkeen on ihana olla vaan, nauttia rauhasta, pihasaunan löylyistä tai pulahtamisesta porealtaaseen. Lähijärvellä on myös rentouttavaa soudella”, pariskunta sanoo.

Talo luo perustan inspiraatiolle, oli kyse musiikin luomisesta, remontoinnista tai sisustamisesta. Uusia suunnitelmia kumpuaa koko ajan.

”Viimeksi ystäväporukkamme miehet taisivat yhteistuumin päättää, että pihalle tehdään kota talveksi.”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 9/2019. Haluatko lukea lisää ihania tarinoita maalaiselämästä ja inspiroitua kauniista maalaiskodeista? Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Nuoripari toteutti unelmansa ja osti kyläkoulun, jossa on tilaa elää ja juhlia – "Rakkain muisto on omat 200 vieraan häämme"

Milla -75

Padasjoella 2.8.2008 ja vihkiminen tapahtui Padasjoen kirkossa. Ihana paikka häiden viettoon, ikuisesti muistoissa! 😍

Melusaaste kuriin

Tuskin aito musiikki voi haitata naapureita? Mutta muu melu.

Ihmisen vapaa tahto tarkoittaa hänen oikeutta rajoittaa itseltään ja omalta kopioltaan jonka alulle laittanut jonkun toisen saman lajin laumaelukan kanssa, asioita, vaikka huutaminen eli muiden (ääni)tilan olisi kivaa.

Ihminen on tässä suhteessa tullut koko ajan barbaarisemmaksu 70-luvulta lähtien, suomessa ainakin.

Yhtään ei hävetä meluamista eli muilta ottamista ja muiden elämän rajoittamista ja hankaloittamista sen sijaan että rajoitettaisiin itseä. Omien geenien meluamisesta eli ottamisesta on tehty normi. Ei laiteta tuttia suuhun, jotta melskaava kunnioittaisu muita tai käsketä olla hiljaa, vaan meuhkaaminen suulla hyväksytään.

Vanhempana näile hyväksytään mönkijät, äänimopot, laudat, häiriköinti asuinalueella omine äänekkäine harrastuksineen Koko ajan parin sadan neliön pihan hoito ” tarvitasee” entistä enemmän melua, lumilinkoja, lehtipuvaltimia, trimmereitä, painepesureita, ilmalämppöpumppuja…

Asfalttia porataan, ja rakentamismelu sallitaan täysin rajoituksetta.

Kaiken tämän melun aiheuttaa se jengi, joka on ottanut myös varallisuuden itselleen, eli valtion omaisuuden, Tuotantolähteet ja liikelaitostanut muut ihmiset, lastensuojekulapset, mielenterveydeltä epänormaaliksi määritetyt.

Maat, vedet, ilman saastuttaa sama jengi joka ei rajoita itseltään melua.

Darwin sanoi että sopiva pärjää luonnonvalinnassa, eli ilmeisesti väkivaltaisin joka tapppaa eniten muita ja ei rajoita haluaan ottaa tilaa, äänitilaa, ja siittää omia kopioitaan ottamaan muilta. Jo pienestä saakka harjoitellaan ottamista pallopeleissä, tilan ja äänitilan ja toisen kotipesän valloittamista.

Se joka ei käytä vapaata tahtoaan rajoittaa geenejöän, luontaista ahneuttaan, kehtaa vielä väittää, että meillä ei ole vapaata tahtoa. Mutta on. Meidän ei tarvitse taistella ilmastonmuutosta vastaan vaan itseämme: dna: n jatkeelle, jos on valtion omistamien tuotantolaitosten ottajasukua, on näytettävä lasten kuvia kärpäset silmissä, sodan alla, niskapersenurkka, niskapersenurkka, älä mene, älä puhu, älä liiku, kerrottava hönen vanhempiensa pahuudesta ja sotaisuudesta.

Älä mene, älö ota, anna muille, sotaisin ja väkivaltaisin petoeläin, valkoinen mies keittiöön, liikunta joooga, hänelle kerrottava että hön on samaaa ainetta kuin kärpänen. Yhtä arvokas kuin lehti, sammakko, hyttynen jne. Väkivalta wli ottaminen ja huutaminen loputtava

Jos tämä ei onnistu, fyysinen kuri saatava takaisin ahneille, niille, jotka ottavat muilta äänitilan ja fyysisen tilan ja maapallon luonnonvarat. Koulua ei tarvita, vain niiden rajoittamista jotka sitä eivät itselleen tee.

POLUNTALLAJA Palokasta

VOI SAMULI kuinka hionosti soitit 1993 hanurikilpailussa kitos siitä ,olt menestynyt elämassäsi ONNEA JA MENESTYSTÄ eteipäin koko perheelesi .

Vastaa käyttäjälle POLUNTALLAJA PalokastaPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.