Tämä on jokaisen nikkaroijan unelma – katso kuvat ja inspiroidu perinnemestarin verstaasta!

Perinnemestari Hannu Rinne tietää, että verstastiloja puusepäntöitä ja maalaustöitä varten tarvitaan lähes päivittäin, etenkin jos asuu vanhassa talossa tai harrastaa remontointia. Tällaisen verstaan Hannu rakensi itselleen.

Vuosien ajan olimme levittäneet pressun salin lattialle ja koonneet pukkijaloista huojuvia tukia moninaisia nikkarointipuuhia varten. Mietimme pitkään uuden verstasrakennuksen pystyttämistä pihapiiriin, mutta lopulta huomasimme, että onhan meillä aitta.

Lue myös: Vanhan aitan kunnostus – lue perinnemestarin vinkit

Verstashuoneen höyläpenkki ja työvälineitä

Verstashuoneesa vasemmalla on eniten käytetty työkalu katkaisusirkkeli, oikealla höyläpenkin töitä tuuraava ruuvipuristin. Hirsiin veistetyssä pystyurassa on aikoinaan ollut viljalaarit toisistaan erottava lautaseinä.

Verstastilat ovat alakerrassa, jonka huonekorkeutta korotettiin vajaasta kahdesta metristä 2,2 metriin. Vieläkin saa varoa laipiota, kun kääntää pitkää lautaa, mutta omaa päätään ei sentään kopsauta tukipalkkeihin.

Höyläpenkin puuttuessa ruuvipuristin pitelee puupalikkaa.

Uudelta porraskuistilta astutaan ensin maalaushuoneeseen. Tila on mitoitettu siten, että kulkulinjan ja perällä olevan kaapin väliin mahtuu hyvin täysikokoinen ovi.

Puolisollani Jaanalla on vielä työlistalla päärakennuksen pariovet, joista pitäisi skrapata irti edellisen omistajan lempimaali – sininen Miranol.

Maalaushuoneen perälle on kehkeytymässä huoneen levyinen kaappi maalipurkkeja varten. Kaapin sisälle tulee myös vesipiste pensseleiden pesemistä varten.

Jotta koko alakertaa ei tarvitse lämmittää, kaapissa on oma patteri, joka estää maalipurkkeja ja yläkerran kylpyhuoneeseen johtavia vesiputkia jäätymästä.

Lue myös: Miten tehdään sähköremontti vanhaan taloon? Lue perinnemestarin ohjeet sähköistämisestä

Toinen alakerran huoneista on pölyisiä puutöitä varten. Maalihuurut ja hienojakeinen pöly imetään ulos katolla olevalla huippuimurilla.

Verstas pysyy siistinä, kun kaikelle on paikka

Sanotaan, että huone pysyy siistinä, kun on ”paikka kaikille, ja kaikki paikallaan”. Puutyöverstaan koko takaseinä onkin yhtä suurta hyllyä, jonne saa työkalut sekä kaikkea muuta välttämätöntä tavaraa.

Näille ei löydy yhteistä nimittäjää: on härpäkkeitä, jotka pitäisi korjata, on rikkinäisiä koneita, joista saa hyviä varaosia, on työkaluja, joita voi joskus tarvita (esimerkiksi pokasahan hampaiden harittaja), on vanhoja lukkoja ja maalipurnukoita.

Pimeiden talvi-iltojen työllistäjänä ovat olleet neljä lokerikkoa, joissa on yhteensä 140 pientä laatikkoa.

Olen viettänyt monta pedanttia iltaa lajittelemassa nauloja, ruuveja ja pikku nippeleitä materiaalin, koon ja käyttötarkoituksen mukaan.

Pari vuotta availin laatikoita (summittaisen) ulkomuistin mukaan, mutta nyt niihin on teipattu jämptit nimilaput.

Perinnerakentajan työkalut

Ihailen vanhanajan puuseppiä, jotka tekivät huonekalut sekä ikkunat ja ovet karmeineen yksinkertaisilla työkaluilla: sahalla, poralla ja erilaisilla höylillä.

Lue myös: Millaiset ikkunat vanhaan taloon? Katso perinnemestarin ohjeet!

Omalle verstaalle on kertynyt toistakymmentä erilaista sähkötyökalua, mutta niiden avulla en uskaltaisi edes yrittää tuolin tekemistä. Taito on selvästikin enemmän kiinni muusta kuin koneista.

Verstas on silti ahkerassa käytössä. Koko ajan on jotain pientä korjattavaa ja joitakin yksinkertaisia tarvekalujakin syntyy, viimeksi pyykinkuivausteline ja pyöreitä puukiekkoja sulkemaan vanhan komeron tuuletusreikiä.

Uusin työkalu on ruustukki ei toistakymmentä kiloa painava metallinen ruuvipuristin.

Olimme viemässä kaatopaikalle metalliromua, ja vanha aarre oli jätetty maahan romulavan viereen. Ehkä edellinen omistaja oli ollut haikeana luopuessaan rakkaasta työkalustaan ja toivonut, että joku ottaisi sen mukaansa.

Vaivihkaa nostimme romuraudan kyytiin, ja nyt se on pultattuna kiinni verstaan uuteen työpöytään.

 

Tyyli on yksityiskohdissa. Yksinkertaisiakin kunnostustöitä varten varastossa on oltava lukematon määrä erilaisia ruuveja ja nauloja. Perinteisissä puutöissä käytetään uraruuveja, joita myydään perinnerautakaupoissa ja Bauhausissa. Koska messinkiset ruuvit eivät kestä kovaa vääntöä ja useat vanhat rautaruuvit ovat melko paksuja, puuhun on porattava pieni esireikä.

Ilmaa ja lautaa. Niin hyvä kuin uusi verstas onkin, täyspitkää lautaa sinne ei saa tuotua. Jotta ei tarvitse juosta pihalle sahaamaan, tein sirkkelipöydän päähän luukun, joka on samassa linjassa terän kanssa. Ulkona on tarvittaessa pieni pukki kannattelemassa lautaa. Luukun saa tiukasti kiinni, mutta usein se on hieman raollaan korvausilmaventtiilinä.

Paikka kaikille. Tavarat löytää, kun niillä on omat paikat. Työkalut olivat vuosia sikin sokin, kunnes nikkaroin niille telineet, joista näkee helposti, millaiset leuat tai terät niillä on. Siihen aikaan kun isoisä kaapin teki, selvisi muutamalla taltalla ja pienellä ruuvivalikoimalla. Nykyään ruuvinkantoja on kolme mallia ja kustakin eri kokoja – työkaluja tarvitaan samassa suhteessa.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 1/2019.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Tämä on jokaisen nikkaroijan unelma – katso kuvat ja inspiroidu perinnemestarin verstaasta!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X