Porvariston prameus näkyy 1800-luvun taloissa – näin tunnistat kertaustyylit

1800-luvun kertaustyylit miellyttivät nousevaa keskiluokkaa suomalaisessa talonrakentamisessa. Runsaus näkyi sekä talon julkisivussa että sisustuksessa.

Uusrenesanssi porvaritalossa

1800-luvun jälkipuoli oli kertaustyylien aikaa. Porvaristalojen julkisivut olivat usein uusrenesanssia: niihin lainattiin osia 1500-luvun arkkitehtuurista, joka puolestaan lainasi antiikista. 1800-luvun kertaustyylit miellyttivät nousevaa keskiluokkaa suomalaisessa talonrakentamisessa. Runsaus näkyi sekä talon julkisivussa että sisustuksessa.

Arkkitehtuurin kehittymiseen vaikuttavat puhtaiden tyyli-ideoiden lisäksi rakennustekniikan kehittyminen ja yhteiskunnan varallisuus. Suomi alkoi vaurastua 1800-luvun jälkipuolella, kun sodat eivät rasittaneet maata ja puutavaran vienti maailmalle lisääntyi. 1700-luvulla oli ollut tervakaupunkeja, nyt vietiin lautaa ja lankkuja, hirsiä ja puuastioita

Rannikkokaupunkien mahtimiehiä olivat laivanvarustajat. Sitä mukaa kun maailmalla purjehtiva tonnisto kasvoi, kasvoi myös talojen koko.

Koristeluvimma porvaristaloissa

1800-luvun jälkipuolen ja 1900-luvun alkupuolen suuria porvaris- ja virkamiestaloja kutsutaan patriisitaloiksi. Perheen käytössä saattoi olla toistakymmentä huonetta: sali, ruokasali, salonki, kirjasto, budoaari ja makuuhuoneita. Yhdessä kulmauksessa oli palvelusväen tilat ja keittiö. Toisinaan samassa rakennuksessa oli myös toimisto- ja liiketiloja.

Yhteiskunnan säätyrakenteessa tapahtui muutos, kun omalla työllään rikastuneet liikemiehet nousivat merkittävään asemaan. Heitä pilkattiin nousukkaiksi, jotka ostivat taloja köyhtyneeltä aatelilta tai rakensivat uusia prameita palatseja. Porvaristoa moitittiin myös huonosta mausta, ja kieltämättä koristeluvimma meni joskus yli. Sekä talon julkisivussa että sisustuksessa tärkeintä oli runsaus.

Toisaalta, voiko porvareita moittia siitä, että he halusivat mukavuutta ja romanttista kauneutta? Heidän mielestään empiren julkisivut olivat kalseita ja mielikuvituksettomia. Samaan aikaan kehittynyt puuntyöstötekniikka antoi koristelulle hyvät mahdollisuudet. Seinäpintojen laudat olivat koneella höylättyjä.

Helmiponttipaneelia käytettiin sekä asunnossa että ulkoseinässä. Pienipiirteisiä koristeita tehtiin lehtisahalla, poraamalla ja sorvaamalla. Uusrenessanssin rinnalla elikin nikkarityyli, jossa koristeet ovat pääroolissa.

Tyylit uusiokäyttöön

Tyylihistoria oli kehittynyt 1500-luvulta lähtien useita vuosikymmeniä kestävinä selkeinä muotijaksoina renessanssista barokkiin, siitä rokokoohon ja lopulta klassismin eri vaiheisiin.

Näiden jälkeen ei syntynyt uutta tyyliä, vaan kaikki edelliset tyylit otettiin uusiokäyttöön. Toisinaan puhtaina kopioina, toisinaan keskenään sekoittaen.
Porvaristalojen julkisivu oli useimmiten uusrenessanssia, jonka tunnistaa voimakkaista listoituksista ja antiikin arkkitehtuurin perusmuodoista: kolmiosta, ympyrästä, neliöstä ja pylväistä. Nyt julkisivu täytettiin niillä, ja runsaammin kuin antiikissa tai 1500-luvulla, jolloin myös lainattiin antiikista.

Kirkkojen tyyli oli uusgotiikka, ja muutamissa koulurakennuksissa näkyi barokki. Samat uustyylit vaikuttivat sisustuksessa. Ruokasali ja sali saattoivat olla uusrenessanssia, makuuhuone ja salonki sirompaa uusrokokoota. Tyyli-ideoita ammennettiin eurooppalaisista mallikirjoista ja aikakauslehdistä.

Talon pohjapiirrustus

Mahtisuvun mallitalo Raumalta

Raumalainen Marela on hyvä esimerkki sukupolvia jatkuneesta laivanvarustajasuvun kiinteistökehityksestä. Granlundien perhe muutti taloon vuonna 1873. Kun liiketoimet kukoistivat, seuraava sukupolvi saneerasi julkisivun vuonna 1891. Vanha empiretyylinen kuosi sai väistyä uusrenessanssin tieltä. Vuonna 1901 kolmas sukupolvi laajensi taloa kolmanneksella pihan puolelle lisäämällä sinne koko rakennuksen mittaisen huonerivin.

Patriisitalossa oli nyt kymmenkunta asuinhuonetta, varustamon konttori, keittiötilat sekä runsaasti varastoja ja välihuoneita. Valitettavasti taloudelliset konjunktuurit eivät olleet suotuisat, ja perhe teki vararikon vuonna 1906.

Granlundien laivanvarustajasuvun elämästä kertova museo avattiin talossa vuonna 1981. Sisustus jäljittelee Granlundien aikaa, mutta julkisivu on pysynyt muuttumattomana yli sata vuotta.

Raumalainen Marelan hirsitalossa asui laivanvarustajia.

Raumalaisen Marelan hirsirunko on 1800-luvun alusta. Sata vuotta rakentamisen jälkeen epämuodikas julkisivu purettiin. uusi koristeellinen ulkoasu oli uusrenesanssia, joka on yksi kertaustyyleistä. Talossa asui laivanvarustajia 150 vuoden ajan.

Näin tunnistat 1800-luvun kertaustyylin

1. Runsas koristelu

Uusrenessanssityylisessä julkisivussa on runsaasti koristeita, joiden taustalla ovat klassisen arkkitehtuurin perusmuodot: kolmiot, neliöt, ympyrät ja pylväät. Kertaustyylien aikana niiden käyttö riehaantuu, lautaseinää ei näy paljoakaan runsaiden ovi- ja ikkunalistoitusten sekä neliömäisten kenttien alta.

2. Tummat värit

1800-luvun alussa rakennukset olivat vaaleita. Lähes kaikki kertaustyylit – uusrenessanssi, uusbarokki ja uusgotiikka – suosivat tummia, yleensä ruskeita värejä. Useimmin seinä on keskisävyinen ja koristeet tummia.

3. T-ikkuna

Varakkaiden talojen ikkunat olivat 1700-luvun loppupuolelta lähtien kuusiruutuisia usean vuosikymmenen ajan. Kun lasinvalmistustekniikka kehittyi, lasikoko suureni.

4. Spiira

Rakenteissa olevat kolmiot päättyvät usein terävään piikkiin eli spiiraan.

5. Ovikatos

Pää- eli paraatioven päällä oli usein peltinen katos, joka saattoi olla hyvinkin koristeellinen.

Juttu on julkaistu Kotiliesi 24/2016 -lehdessä.

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.