Miten tehdään sähköremontti vanhaan taloon? Lue perinnemestarin ohjeet sähköistämisestä

Vanhan talon sähköistäminen on paitsi tekniikkaa myös estetiikkaa, ja asentaminen vaatii mielikuvitusta. Juttusarjassa perinnemestari Hannu Rinne kunnostaa vanhan aitan vaihe vaiheelta.

Pari sataa vuotta vanhan aitan käyttötarkoituksen muuttaminen toi paljon töitä sähkömiehelle: sähköllä valaistaan huoneet, pestään pyykkiä ja verstaalla käytetään koneita.

Lue myös: Vanhan aitan kunnostus – lue perinnemestarin vinkit

Aitan kulmalle oli jo ensimmäisenä remonttikesänä vedetty maakaapeli paria valaisinta varten. Remontin suunnittelun edetessä sähkölle tuli niin paljon käyttökohteita, että pihan poikki piti kaivaa uusi paksumpi kaapeli.

Aitan vierashuoneen joulutunnelmaan sopii himmeä keltainen valo. Kuusenkynttilät ovat olleet käytössä jo Jaanan lapsuuden­kodissa 1960-luvulla. Taustalla oleva yöpöydänlamppu sai uuden katkaisijan, ja sitä voi käyttää taas huoletta seuraavat 50  vuotta.

Mieti, mihin kaikkeen tarvitset sähköä vanhassa talossa

Aitan huonejako ja eristäminen on suunniteltu siten, että osan tiloista voi jättää talvella lämmittämättä. Sähköpatterit suojaavat vesijohtoja koko ajan vain pienessä komerossa ja kylpyhuoneessa. Suuret patterit laitetaan höökäämään kuumaa vain, kun vierashuone tai verstas ovat käytössä.

Eniten sähköä tarvitaan verstaalla. Puru-imuri käyttää 1 500 wattia, ja liki saman verran haukkaa iso sirkkeli. Yhdessä ne kuluttavat energiaa kolmen lämpöpatterin eli viidenkymmenen vanhanaikaisen 60-wattisen hehkulampun verran.

Kolmas suuri sähkönkuluttaja on pyykinpesu, sillä kylpyhuone toimii myös pyykkitupana, jossa on sekä pyykkikone että kuivausrumpu.

Lue myös aitan perinnerakentamisesta kertovan sarjan toinen ja kolmas osa!

Vanhanaikainen tyyli sähköasennuksissa

Sähköasennusten huolellinen suunnittelu oli tärkeää, jotta rakennuksen vanhanaikainen tunnelma säilyi.

Satavuotiaat ja uustuotannossa olevat sähkökalusteet on usein tehty posliinista.

Piilotimme sähköjohdot rakenteisiin tai käytimme historialliseen tyyliin sopivia kangasjohtoja. Myös kaikki sähkökalusteet eli pistorasiat, jakorasiat ja valokytkimet sovitettiin talon ikään. Yksikin keskelle seinää ruuvattu pistorasia ja sille luikerteleva valkoinen johto on kuin käärme paratiisissa.

Lue myös:  Millaiset portaat vanhaan taloon? Perinnemestari neuvoo

Vanhan rakennuksen kunnostamisessa hyvä ohje on käyttää rakennusajan materiaaleja ja rakennusosia.

Sähkötolppia alettiin pystyttää maaseudulle vasta 1900-luvun puolella, joten oikea tyyliesikuva on viime vuosisata kangasjohtoineen ja posliinisine napsahtavine kytkimineen.

Jotta sähköistyksestä saatiin kaunis, otimme sähköasentajan mukaan suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa.

Monet vanhat sähkö-kalusteet eivät enää täytä nykyajan määräyksiä (mm. maadoittamattomat pistorasiat), mutta useimmat valokatkaisijat toimivat vuosikymmenestä toiseen. Tämän kytkimen sain remontoijalta, joka halusi kellariinsa modernin ilmeen. Seinäpaneelin poratun reiän läpivientiholkki on posliinia – se löytyi puretun rakennuksen paikalta risuja siivotessa.

 

Aitan eri huoneisiin päätyvät sähköjohdot kiemurtelevat ulkopuolisessa koolauksessa. (Ei eristeen sisällä vaan turvallisuuden vuoksi heti pintalaudoituksen alla viileässä.) Asennusputki koukkaa huoneeseen hirren läpi poratun reiän kautta. Sääntöjen mukaan sähköasennus on mahdollista tehdä ilman putkea, mutta putken ansiosta sähköistykseen voi tehdä myöhemmin muutoksia.

 

Pisto-rasiat ovat tekniikaltaan täysin nykyaikaisia, vaikka muotoilu on vuosikymmenten takaa ja materiaali posliinia. Pistorasia tarvitsee taakseen suuren asennusrasian. Jotta sen sai piiloon hirttä rouhimatta, tein puupalikoista viisi senttimetriä paksuja viistottuja harkkoja. Palikka oli myös helppo asentaa tukevasti epätasaisen hirren päälle.

Kun kerroimme hänelle, että haluamme suurimman osan johdoista piiloon, kattovalaisimille kangasjohdot ja pistorasiat posliinista, hänellä oli aikaa miettiä johtoreitit ja hankkia tarvittavat osat.

Suunnittelu vaati kekseliäisyyttä, sillä esimerkiksi johdot voivat kulkea ala- tai yläpohjan eristeissä, pulleiden jalkalistojen takana tai kevytrakenteisen väliseinän sisällä. Joskus johdot ja jakorasiat voivat olla talon alla tai vintillä. Meidän aitassamme suurin osa johdoista kulkee ulkoseinien koolauksissa.

Valon väri ja paikka luovat tunnelman

Valaistuksen värilämpötilalla ja valaisimien sijoittamisella on suuri merkitys huoneen tunnelmalle. Sähkön alkuaikojen valaisutapa oli ruuvata keskelle kattoa yksi – kelmeä – valaisin. Vanhat polttimot hehkuivat kellertävää valoa, joka on toisaalta romanttinen, mutta toisaalta kaikki näyttää hieman tunkkaiselta.

Käytännöllisyyden takia mekin halusimme jokaiseen huoneeseen yhden kattovalon, jonka saa napsauttaa päälle ovenpielestä.

Lue myös: Millaiset ikkunat vanhaan taloon? Katso perinnemestarin ohjeet!

Yläkerran makuuhuoneessa on tämän lisäksi kaksi pöytälamppua ja jalkalamppu, joilla saadaan kunnollinen luku- tai työvalo. Alakerran verstashuoneissa nautimme led-tekniikan eduista: pienellä energialla syntyy tuhansia lumeneita ja valo on neutraalin valkoista.

Aitan ala- ja yläterassilla sähköjohdot odottavat ulkovaloja, mutta toistaiseksi olemme tunnelmoineet kynttilälyhdyillä. Vain ulko-oven päällä on pieni joutsenkaulalamppu – viimeinen sammuttaa sen.

Juttu on julkaistu alun perin Maalla-lehdessä 11/2018.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Miten tehdään sähköremontti vanhaan taloon? Lue perinnemestarin ohjeet sähköistämisestä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X