Sisustus

Riikka rakennutti yksin haaveidensa ekotalon pikkubudjetilla – taitava timpuri ja oma työ säästivät 100 000 euroa

Riikka Kerttulan haaveena oli asua terveellisessä, turvallisessa ja ekologisessa kodissa. Sellaisen saadakseen hänen täytyi itse ryhtyä rakentamaan.

Pieni, vihreä Late mönkii ympäri nurmikkoa, kunnes se palaa omaan, maksaruohojen peittämään katokseensa. Robottiruohonleikkuri on saanut nimensä lastenohjelmien Late Lampaalta.

Lue myös: It-alalla työskentelevä Suvi, 39, elää omavaraistaloudessa mökissä, johon ei tule edes vettä: ”Ensimmäinen teurastus oli aikamoinen tapahtuma”

”Late leikkaa pihanurmikon päivittäin ja pitää korret kolmen sentin korkuisina kuin elävä lammas ikään”, puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, 45, kertoo.

Late-robotti leikkaa ruohon joka päivä ja pitää korret tasan kolmen sentin mittaisina.

Riikka Kerttula rakennutti pari vuotta sitten oman talon Valkeakoskelle. Ekompi-niminen omakotitalo on tehty Riikan terveelliseen rakentamiseen tähtäävien ajatusten perusteella.

Talon seinissä ei ole muovia höyryn­sulkuna vaan ilmansulkupahvit. Seinissä on ­käytetty eristeenä puukuitulevyä ja puhallettua selluvillaa.

Taloon liittyy katoksella ulkovarasto. Katoksen alle mahtuu kaksi autoa. Etualalla on yhdistetty kasvihuone-huussi, jossa on valokate ja huussin puolella ruohokatto.

Ulkoseiniä vastaan olevat sisäseinät on savirapattu, ja myös yläkerran välipohjaan on valettu savea, johon lattialämmitysputket on upotettu.

”Savi on kaunis, elävä materiaali ja ­lisäksi ympäristöystävällinen. Se imee ­kosteutta. Kipsi­levyväliseinien tasoittamiseen ­kului enemmän aikaa ja vaivaa kuin saviseinien rappaamiseen, sillä ne olivat kerralla valmiit.”

Ekotalon olohuone on kuin tupa

Olohuoneessa sijaitsee takka, joka lämmittää veden, joka kiertää lämminvesivaraajan kautta lattialämmityksen putkiin.

Olohuoneen keskipisteenä on vesitakka, joka lämmittää koko talon. Sivuluukun takana on usein käytössä oleva haudutusuuni. Ulkoseiniä vastaan olevat sisäseinät on savirapattu.

”Monet vieraat ihmettelevät, miten olen tuonut pannuhuoneen keskelle olohuonetta. Pidän päivittäisestä takkatulen loimotuksesta ja valmistan usein ruoankin takassa. ­Paistamme pizzaa tulipesässä tai laatikkoruokia takan ­sivussa sijaitsevassa pitkässä haudutusuunissa, ­joka toimii kuin entisajan leivinuuni”, ­Riikka sanoo.

Jos lämmittäjät ovat poissa kotoa, vesi lämpiää sähköllä. Osa energiasta saadaan katon aurinkopaneeleista.

”Talo suunnattiin etelään, ja katon muoto tehtiin sen malliseksi, että aurinkopaneelit sopivat sinne hyvin.”

Veera-tytär voimailee olohuoneen seinässä olevilla puolapuilla. Puolapuita pitkin pääsee kiipeämään Veeran huoneeseen toiseen kerrokseen.

Olohuone on talon keskipiste. Siellä katsotaan televisiota, luetaan ja tehdään käsitöitä. Veera-tytär voi kavuta puolapuita pitkin yläkertaan huoneeseensa.

”Talvella korjasin kajakkiani olohuoneessa. Kiinnitin heijastimia ja paikkasin pohjan. Olohuoneemme on kuin vanhan ajan tupa, jossa tehtiin talvisin puhdetöitä.”

Kanin kanssa etätöissä ekotalossa

Riikka Kerttula tekee kolmena päivänä viikossa etätyötä yläkerran työhuoneessaan. Söpö-kanin puuhien seurailu tuo mukavaa vaihtelua etätyöpäiviin.

”Kahtena päivänä viikossa käyn työpaikal­lani Biolanilla Eurassa. Työmatka on ­suuntaansa 127 kilometriä ja kestää puolitoista tuntia. Olen harkinnut sähköauton hankkimista, valitettavasti ne ovat vielä kalliita. Latauspaikka minulla jo on, sillä sellainen piti asentaa alueen kaikkiin taloihin.”

Osa talossa käytettävästä energiasta saadaan katon aurinkopaneeleista.

Valkeakoskelta kotoisin oleva Riikka oli ­poissa paikkakunnalta parikymmentä ­vuotta opintojen ja töiden vuoksi. Hän asui myös ­Eurassa, mutta kaipasi kotipaikkakunnalleen. Tuntui haikealta lähteä sunnuntaisin mökiltä.

”Kun sitten Veera tuli kouluikään, piti päättää asuinpaikasta. Onneksi etätyö onnistui ja tulimme Valkeakoskelle. En ole katunut ratkaisua hetkeäkään.”

Pikkupuutarha riittää kotipihassa

Kun idea itse rakennetusta talosta alkoi muovautua, Riikka ajatteli hankkivansa ison tontin, sillä hän arvostaa omaa rauhaa. Hän jonotti lähes vuoden tonttia, joka ei sitten päätynytkään hänelle.

Valkeakosken kaupunki alkoi suunnitella pienten omakotitalojen talonäyttelyaluetta, mutta siellä oli tarjolla vain pieniä tontteja. Mihin vähän yli 500 neliötä oikein riittäisi?

Veera on askarrellut ison hyönteishotellin pihaan yhdessä isoäitinsä kanssa.

”Koska vietän paljon aikaa mökilläni, ja ­siellä on suuret kasvimaat perunoineen, porkkanoineen, omenapuineen ja herukoineen, aloin ajatella, että kompakti piha voisi sittenkin ­ olla hyvä idea. Sen jaksaisi pitää kunnossa ja olisi aikaa muuhunkin.”

Ratkaisu oli oikea. Kun Riikka tulee kotiin, omakotitalon piha on aina kunnossa. Hän kiertelee siellä hetken katsomassa, mitä kukkia minnekin on auennut ja nyppii samalla pois rikkaruohot.

Riikka Kerttulan kompaktissa kasvihuoneessa kasvaa tomaatteja ja yrttejä. Veera-tytär kokeilee erilaisten siementen idättämistä, nyt kasvamassa ovat avokado ja mango. Varsinainen hyötypuutarha on mökillä.

Piha pysyy siistinä pienellä perkaamisella. Altakastelualtaat helpottavat kasvihuoneviljelyä: tomaatit ja yrtit tulevat toimeen jopa viikkoja ilman kastelua.

Mökille matkaa on vain 15 kilometriä, ­joten siellä voi puuhailla punajuurien, kaalien, vadel­mien ja sipulien parissa aivan riittä­västi. Jo pelkkä nurmikon leikkaaminen kestää ­päältä ajettavalla leikkurilla yli tunnin.

Jos jotakin haluaa oikein kovasti, on uskallettava

Aluksi ajatus oman talon rakennuttamisesta yksin hirvitti. Riikka Kerttula sanoo olevansa turvallisuushakuinen ihminen, joka kaihtaa riskinottoa.

”Mutta jos jotakin haluaa oikein kovasti, on vain uskallettava”, hän sanoo.

Elävä kasvitaulu jykevässä aidassa on yllättävä katseenvangitsija. Edessä kultatyräkki.

Hän uskalsi myös piirtää itse ruutupaperille suunnitelmansa yhdistetystä kasvihuoneesta ja ulkohuussista. Riikka ei pitänyt ­ajatuksesta, ­että pienellä tontilla olisi monta erillistä pömpeliä. Maksaruohokattoinen kasvihuone-­huussi on nyt pihapiirin komistus.

”Käytämme huussia varsinkin kesäisin, kun vietämme aikaa pihalla. Tyhjennän huussin kompostin pari kertaa vuodessa, jolloin ­jätettä tulee vajaa kottikärryllinen. Kompostituotos ei haise, eikä ole muutenkaan epämiellyttävää ja sen voi laittaa suoraan koristekasvien juurelle.”

Rakentaminen sujui yllättävän hyvin luottotimpuri Jari Lassilan antaessa kullanarvoisia vinkkejä, mitä milloinkin pitää tilata ja kilpailuttaa.

Veera harrastaa käsitöitä ja askartelua. Pyöreä sininen matto oman huoneen lattialla on itse tehty.

”Pysyin myös budjetissa, mikä on ihmeel­listä! Jos jossakin kohtaa budjetti oli ­ylittymässä, ­lisäsin oman työn osuutta ja myös ­kumppanini apu oli kullan arvoista. Itse muun ­muassa siivosin rakennustyömaan, tein savirappauksia ja hioin väliseinien pakkeleita.”

Oma työ rakentamisessa kannatti, vaikka vuosi olikin raskas – lomaa oli tasan yksi päivä.

”Pakettitalojen tarjoukset samoilla piirustuksilla olivat noin 100 000 euroa kalliimpia kuin budjettini. Otin riskin, kun palkkasin timpurin tekemään taloa tuntityönä, mutta ratkaisun avulla lopulta säästin. Lisäksi oman työn osuus oli suunniteltua suurempi.”

Taitava timpuri ja oma työ säästivät noin 100 000 euroa, sillä talon hinnaksi jäi 250 000 euroa. Tontti maksoi 12 000 euroa.

Paras apuväline oli excel-taulukko, johon Riikka eritteli koko projektin tarkasti pieniin osiin pilkkoen. Näin mikään kuluerä ei päässyt yllättämään.

Pihalle oli oma budjettinsa. Se ­mikä maansiirroissa ylittyi, säästettiin kasvi­hankin­noissa. Vaikka pihassa on kymmeniä eri koristekasveja, juuri mitään ei tarvinnut ostaa.

Riikka oli pitkän ajan kuluessa haalinut mökille vale­istutukseen suuren määrän taimia tutuilta ja taimikauppojen syysalennusmyynneistä.

Ruohokattoisen huussin seinämällä on linnunpönttö ja hyönteishotelli.

Talo lämpiää pääosin omilla, mökki­tontilta saaduilla puilla, mutta Riikka on laskenut, että jopa ostopuilla lämmitys tulee yli puolet halvemmaksi kuin sähkölämmitys.

Hän sanoo asuvansa nyt paljon edullisemmin kuin edellisessä kodissa, pienemmässä rivitaloasunnossa.

Ekotalon pihalla on huussi

Uusperheessä harrastetaan paljon. Veera ompelee ja askartelee. Mummin kanssa tyttö ­rakensi muhkean hyönteishotellin.

Kumppani, rumpali Tapio Korkeila soittaa kitaraa olohuoneessa, ja Riikka on askaroinut juuri valmistuneeseen puutarha-aitaan ­upean kasvitaulun. Elävässä taulussa kasvaa kanaverkon tukemalla multapohjalla maksaruohoja. Kerran kuussa taulu pitää ottaa alas ja kastella kunnolla.

Riikka pitää aina tuoreita kukkia huussissansa.

Riikka myös kierrättää kaiken mahdollisen, kompostoi ruoka- ja puutarhajätteet sekä ­kerää sadeveden kasteluvedeksi.

”Minä olen meillä kompostivastaava ja tyhjennän sekä ruoka- että huussikompostit.”

Varaston hän pitää kuivana aurinkoenergialla toimivan aurinkoilmakeräimen avulla.

Linnunpönttöjä tontilla on kolme ja lähei­sessä metsikössä on kaksi lisää. Tänä kesänä ­yhdessä pöntössä tiaisella oli poikasia ja lintujen puuhia oli hauska seurata, vaikka ne käyttivät kahta hyönteishotellia buffettinaan.

”Ulkohuussissa mukavaa on juuri se, että siellä istuessaan kuulee linnunlaulun. Tänä aamuna kuulin kurkien mekastavan.”

Huussiin kuulee linnunlaulun.

Timantit hioutuvat paineessa

Erottuaan Veeran isästä Riikalla oli mielestään liikaa vapaa-aikaa, kun tyttö oli isällään. Niinpä hän sai idean ryhtyä opettelemaan melomista, sillä seudulla on erinomaiset vesireitit niin Kangasalan, Hämeenlinnan kuin Tampereen suuntaan.

Tuskin Riikka oli käynyt kurssin, kun hänestä itsestään tuli melontaohjaaja.

”Paikkakunnalla oli tulijoita kurssille, mutta ei vetäjiä. Niin suoritin taitokokeen, jotta pääsin ohjaajakoulutukseen. Kokeeseen kuului myös pelastautumisia jäisessä merivedessä. Melontakurssit oli jo ilmoitettu ja täynnä väkeä, joten minulla ei ollut varaa epäonnistua.”

Ei kuulosta riskejä kaihtavan aran ihmisen toiminnalta.

”Se on sama juttu kuin talon tekemisessä. Jos jotakin haluaa kovasti, pitää uskaltaa.”

Riikka kompostoi kaikki ruoantähteet ja puutarhajätteet lämpökompostorissa. Komposti tyhjennetään noin neljä kertaa vuodessa.

Ensimmäiseltä kurssilta löytyi myös jotakin muuta kuin rohkeutta. Löytyi uusi kumppani, Tapsa. Rakennusaikana Riikka ja Tapsa seurustelivat. Talon valmistuttua pari muutti yhteen.

”Talon rakentamisessa halusin olla vähän anarkistinen ja herätellä uusia ajatuksia. Taloudellinen paine oli silti suurin paine, kun otin yksin lainan. Rakentaminen opetti valtavasti: tiesin, että jos tästä selviän, selviän kaikesta. Paineen alla timantit hioutuvat, eikö vain!”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 7/19. Haluatko lukea lisää ihania tarinoita maalaiselämästä ja inspiroitua kauniista maalaiskodeista? Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Riikka rakennutti yksin haaveidensa ekotalon pikkubudjetilla – taitava timpuri ja oma työ säästivät 100 000 euroa

todellinen EKO-teko-tämä julkaisu

Malliesimerkki, miten pitää toimia ja uskaltaa, jos jotain haluaa! Lisäksi – vähintäänkin EKO-telo…

Kiitos kirjoituksesta – toimii monelle innoituksena ja opastuksena – mitä me kaikki voimme tehdä oman ympäristön säästämiseksi !

Jake

Jutusta en löytänyt paljonko maksoi?
mitä sitä peittelemään..

Vastaa käyttäjälle JakePeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.