Ritva Kokko perusti yrityksen vanhaan kansakouluun keskelle Lapin korpea – nyt hirveästi työtä vaatinut paikka hurmaa kaikki
Kaipuu pohjoisen luontoon vei Ritva Kokon yrittäjäksi vanhaan kansakouluun Posion Tolvan kylään. Tuntui hurjalta mutta samalla luontevalta, kun kävi ilmi, että suvun kantaäiti oli syntynyt samassa kylässä 1700-luvulla.
Ritva Kokolla oli selittämätön tarve muuttaa pohjoiseen. 15 vuotta sitten hän perusti kuusenkerkkäjalosteita ja luonnonmarjoista makeisia ja hilloja valmistavan Korpihilla-yrityksensä ”keskelle korpea” Posiolle.
Lue myös: Johanna, 42, irtisanoutui ja muutti maalle: ”Oli pakko uskaltaa repäistä itsensä”
Itsenäistä naista ei miesvaltaisella paikkakunnalla ole aina katsottu hyvällä.
Näin Ritva kertoo kodistaan ja työstään Lapissa.
Sysäys Lappiin tuli eräkokkikurssilta
”Ehdin asua monessa paikassa ennen kuin päädyin Lappiin. Synnyin Göteborgissa ja olin nelivuotias, kun muutimme Raumalle ja sieltä Säkylään. 16-vuotiaana lähdin lukioon Ouluun.
Olin aina haaveillut omasta yrityksestä, ja halusin paikkaan, jossa olisi kunnon talvi, ylipäätään kaikki neljä vuodenaikaa.
En kuitenkaan osannut kuvitella, että muuttaisin näin pohjoiseen.
Suunta alkoi hahmottua, kun osallistuin eräkokkikurssille Kuusamossa. Kokemus oli voimakas: tunsin olevani kotonani pohjoisessa luonnossa. Pian kurssin jälkeen aloin soitella kuntia läpi ja kysellä, olisiko vanhoja kyläkouluja myynnissä.
Sopiva paikka löytyi täältä Posion Tolvan kylästä, jossa olen asunut jo 15 vuotta. Pari vuotta sitten pohjoisen-kaipuuni sai selityksen.
Selvittelin sukujuuriani ja kävi ilmi, että kantaäitini Dorothea Määttä on syntynyt tässä kylässä vuonna 1739.
Puolet Posiosta taitaa olla minulle sukua. Se tuntui hurjalta ja samalla todella luontevalta.
Kyläläiset eivät heti hyväksyneet Ritvaa
Kun ostin Tolvan entisen koulun, kyläläiset reagoivat siihen vahvasti. Minulle laitettiin aluksi paljon kapuloita rattaisiin. Ehkä se johtui siitä, että olin ulkopuolinen. En tullut kylälle naimakaupan kautta.
Ensimmäiset vuodet asuin täällä yksin. Pelkäsin mennä pimeällä yksin ulos tai kellariin, mutta vähitellen voitin pelkoni.
On todettava, että paikan rakentaminen on vaatinut hirmuisesti työtä. Ylä- ja alakerrasta piti hiljattain purkaa lahot lattiat ja rakentaa uudet. Kaiken kaikkiaan olen uusinut tiloja neljän omakotitalon verran.
Rahan kanssa on välillä ollut tiukkaa, mutta lopulta asiat ovat aina järjestyneet. Läpi harmaan kiven – se on aina ollut mottoni. Täällä olen kokenut myös isoja onnenhetkiä.
Yritysidea syntyi jo koulussa
Ravintola-alan koulussa lopputyötä tehdessä sain idean alkaa valmistaa jalosteita luonnon raaka-aineista. Kuusenkerkkäsiirappi ja -marmeladit olivat ensimmäiset tuotteeni. Tein niitä jo ennen Lappiin muuttoa.
Ensimmäisen kerran myin tuotteitani Pudasjärven Vattumarkkinoilla. Kun olin tankkaamassa lähtiessäni, naapurin isäntä sattui paikalle, vilkaisi tuotteita autossani ja tokaisi: ”Aiokko nuo kaikki muka myyä?”
Muitakin epäilijöitä riitti; kuusenkerkät eivät todellakaan olleet trendikästä superfoodia.
Sittemmin aloin valmistaa kuusenkerkistä kuohujuomaa. Se on ollut nimikkotuotteeni, ja se on myös Suomen ensimmäinen alkoholiton kuohujuoma.
Riisitunturi on henkireikä
Tilapuoti valmistui kolme vuotta sitten, samoin keittiö. Teemme kaikki tuotteet käsin täällä Tolvassa. Keittiön pitää täyttää tuotantotilojen kriteerit, mutta minulle on tärkeää, että se on myös viihtyisä.
Tässä työssä sesonki on aina päällä. Kiireintä on keväisin: pääsiäinen ja valmistumisjuhlat tietävät tilauksia, ja samoihin aikoihin alkaa keruusesonki. Koulutetut poimijat keräävät minulle satoja kiloja kuusenkerkkiä ja muita raaka-aineita.
Kesäkuussa avaan kahvilan ja sitten 3-4 kuukautta meneekin matkailijoita palvellessa ja tilauksia hoitaessa. Teemme tuotteita läpi vuoden.
Parin kilometrin päässä sijaitseva Riisitunturi on henkireikäni. Lenkkeilen siellä koirieni kanssa.
Kansallispuisto houkuttelee myös paljon matkailijoita hyvien opasteiden ja markkinoinnin ansiosta. Vetoapua kaupalliseen kehittämiseen saatiin matkailuhankkeesta, jossa olin mukana.
Osallistumista ole aina katsottu hyvällä. Kun muutin tänne, huomasin tulleeni miesten valtakuntaan. Minusta osallistuminen ja yhteistyö on kuitenkin tärkeää, koska kylä ei pysy hengissä ilman yrityksiä ja matkailua.
Asenteet ovat myös alkaneet muuttua. Kun minut viime kesänä valittiin vuoden posiolaiseksi, kylän miehet kävivät kädestä pitäen onnittelemassa.”
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 1/2019.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Ritva Kokko perusti yrityksen vanhaan kansakouluun keskelle Lapin korpea – nyt hirveästi työtä vaatinut paikka hurmaa kaikki
Voi että! Tosi ihana juttu ja itsekkin olen haaveillut aina jostain vastaavasta uudistuksesta.Nostan hattua Ritvan tempulle,enkä ihmettele yhtään että viihtyy Posiolla ja tuossa talossa koska juureni ovat myös sieltäpäin.Olen eksynyt vaan väärään suuntaan ja aika on ajanut jo ohi.
Ihanat kissut ja koirat vielä kaverina,ymmärrän!! Työ tekijäänsä kiittää!
Mahtavaa!
Unelmat todeksi! Upea juttu.
Kehitystä ja muualta tulleita kohtaan löytyy muualtakin, kun se ei satu toteutus olemaan omaa tai lähipiirin ajatusmallia. Itäsuomessa naiset taitaa olla pahempaa mallia kadehtijoina ja sitä kautta luomassa pahansuopaisuutta. Edelleen hyvää kohti ja menestystä!