Salla remontoi 35 vuotta tyhjillään olleen autiotalon suurperheen kodiksi – katso kuvat huikeasta muodonmuutoksesta!

Uuden talon, tai vaikka tusinan samanlaisia, voi rakentaa koska vaan, mutta vanhoja taloja ei kasva joka oksalla, kokemäkeläinen Salla Kaunisto tietää. Rakkaudella remontoitu autiotalo on nyt elämää sykkivä suurperheen koti.

Kylänraitti kulki aivan kokemäkeläisen maatilan rakennusryhmää viistäen.

Polkupyörän vauhti niiden kohdalla kiihtyi kuin huomaamatta, sillä jyhkeä kivinavetta ja varjoja luovat tummansävyiset piharakennukset tuntuivat pikkutytöstä pelottavilta varsinkin iltahämärässä.

”Lapsuusvuosinani ajoin pyörällä satoja kertoja tämän tilan ohi. Enpä arvannut, että joskus itse emännöisin Yli-Parmassa”, Salla Kaunisto muistelee.

Kunnostettu talo on jälleen kyläraitin komistus. Katto vaihdettiin ja ulkoverhous uusittiin ja maalattiin 2015. Perinteisen riukuaidan tekijää Salla etsi pitkään. Lopulta Rämsööstä löytyi pariskunta, jonka käsissä valmistui sata metriä aitaa tontin rajalle.

Talokaupat hetken mielijohteesta

Kohtalokas päähänpisto sai Sallan kääntämään auton nokan samaiseen pihaan kevättalvella 2003.

Vanha komea talo oli ollut asumaton 35 vuotta. Omistaja oli rakentanut naapuriin modernin tiilitalon ja muuttanut sinne.

Asukkaat

Visualisti Salla Kaunisto, 42, ja asentaja Jari Mäkelä, 53, sekä lapset Jessica, 15, Ella, 9, ja Venla, 3. Perheeseen kuuluvat myös pääosin muualla asuvat ja opiskelevat Samu, 16, sekä kaksoset Aada ja Oona, 17.

Koti

Yli-Parman tila sijaitsee ­Kokemäellä. Neliöitä talossa on 300, tontti on 1,2 ­hehtaaria. Pihapiiristä löytyy luhti, ­kuivuri, navetta, riihi, puu­liiteri/pannu­huone ja heppatyttö Ellan ­kepparitalli. Tilan pää­rakennus on rakennettu 1850, luhdin seinästä löytyy ­vuosiluku 1800.

Salla ei ollut suunnitellut kaupan olleen autiotalon ostamista, mutta paloi silti halusta nähdä, millainen rakennus oli sisäpuolelta.

Salin näyttävä kakluuni on kertoman mukaan talossa asuneiden venäläisten sotilaiden pystyttämä. Kaunis kruunu siihen saatiin toisesta uunista, jonka Salla osti huutokaupasta. Salin pöytä ja tuolit ovat vanhantavarankaupasta, samoin vanhat kristallikruunut.

Hän opiskeli sisustussuunnittelua ja työn alla olivat eri aikakausien rakennustyylit. Siinä oli hyvä tekosyy kysyä omistajalta, pääsisikö hän katsomaan taloa lähempää. Omistaja otti naulasta jättimäisen rauta-avaimen ja lähti näyttämään paikkoja.

Tyhjillään seissyttä Yli-Parmaa oli uhannut jopa purkutuomio. Sisään astuessaan Salla kuitenkin pani merkille rakennuksen ryhdikkyyden ja hyvän sisäilman.

Yläkerran jykevät portaat ovat Sallan isän serkun taidonnäyte. Koristeelliset kaidetarpeet löytyivät ilmoituksen perusteella edullisesti Espoosta. Edessä Jessica ja Jari Venla-kuopus hartioillaan, Salla ja ylinnä Ella.

”Keittiön rumat vihreät kaapit latistivat hieman tunnelmaa, mutta kun omistaja avasi salin pariovet, paluuta ei enää ollut. Salin koko ja korkeus hurmasivat minut täysin. Vaikka sali oli täynnä säilytyksessä olleita vanhoja apteekkikalusteita, seisoin vain keskellä lattiaa, ihastelin ja hengitin syvään.”

Puuhella-leivinuuni oli pitkään Sallan haaveena. Hän piirsi mallin ja metsästi vanhat rautaosat sieltä täältä, muurari toteutti suunnitelman. Leipävartaan Jari teki vanhoista rautakoukuista ja navetasta löytyneestä puuseipäästä.

Omistaja kertoi talosta, mutta Salla ei kuullut enää mitään. Hän pohti vain, mistä saisi kokoon tarvittavat rahat talon ostoon.

Vielä samana iltana nuori nainen palasi takaisin tekemään tarjouksen, ja niin hänestä tuli Yli-Parman uusi omistaja.

Pinnan alta löytyi yllätyksiä

Sallan hyvä tunne talosta osoittautui oikeaksi; runko oli ehjä ja terve. Paljon oli silti työsarkaa edessä. Kaikki talon lattiat avattiin, pohjat tarkistettiin ja eristettiin puhallusvillalla. Vanhat, jykevät lattialankut pääsivät tämän jälkeen takaisin paikoilleen.

Venla askartelee huoneessaan vanhan pulpetin ääressä. Se on todennäköisesti samasta koulusta, jota Salla kävi lapsena. Sänky on Sallan kunnostama, isän serkku teki siihen pylväs­katoksen. Hattu­rasioissa säilytetään legoja ja muita pikkutavaroita.

”Salin lattialankut ovat täynnä outoja iskujälkiä. Tarina kertoo, että ne olisivat tulleet täällä majailleiden venäläisten sotilaiden saappaankannuksista heidän tanssiessaan”, Salla kertoo.

Sisäkatoista poistettiin Halltex-levyt, jolloin huonekorkeus nousi vielä metrillä. Salin korkeassa katossa oli likainen ja revennyt pinkopahvi, jonka maalaamista Salla ensin suunnitteli. Mutta kun pahvi putosi melkein kokonaisena alas, suunnitelma onneksi muuttui.

Levyjen ja pahvien alla piileksivät upeat lautakatot, joista useimmat kaipasivat vain puhtaaksi harjaamista. Seinistä poistettiin pinkopahvit ja alta löytynyttä hirsipintaa jätettiin näkyviin muutamiin sisäseiniin.

Kapeaan eteisaulaan mahtuu huutokaupasta ostettu puusohva. Hirvensarvet ovat Sallan isän metsästyssaalis. Parrussa roikkuvat sarvet löytyivät vanhasta matkalaukusta luhdista. Salla sai lahjaksi taulunkehyksen ja hankki lasileikkaamosta siihen sopivan peilin.

Kaikkiin ulkoseiniin kiinnitettiin huokolevyt ja sen päälle paperitapetit. Muuta eristystä seinissä ei ole, koska talosta ei ole haluttu tehdä umpiota.

Talotekniikka päivitettiin

Taloon ei ollut koskaan tullut juoksevaa vettä, joten vesi- ja viemäriputket asennettiin vasta kunnostuksen aikana. Myös sähköt uusittiin.

Liiterin päähän tehtiin jatko-osa pannuhuoneeksi, ja taloa lämmitetään nyt vesikiertoisella keskuslämmityksellä sekä puu-uuneilla.

Kauniit ikkunat kunnostettiin perusteellisesti Satakunnan vankilan työpajassa. Maisemaa voi siis edelleen ihailla alkuperäisten suupuhallettujen lasien läpi.

Salla on taitava verhoilija. Yläkerran uuden erkkerin ikkunapenkkiä reunustava hirsi on alkuperäinen. Valaisin on Dubaista. Keinuhevosen Salla osti aikoinaan Jessicalle yksivuotislahjaksi.

”Yläkerta oli alun perin täysin kylmää vinttitilaa. Tila eristettiin ja muutettiin oleskeluaulaksi ja kahdeksi lastenhuoneeksi. Vintin toiseen päähän teemme vielä vierashuoneen ja wc:n”, Salla kertoo.

Myös talon ulkopuoli on käynyt läpi kasvojenkohotuksen: katto vaihdettiin keväällä 2015 ja ulkoverhous uudistettiin ja maalattiin saman vuoden alkusyksyllä.

Haasteellisia vuosia ja uusi onni

Kuluneeseen viiteentoista vuoteen mahtuu monenlaisia käänteitä, eikä Sallalla ole vaaleanpunaisia harhakäsityksiä vanhan talon remontoinnista tai omistamisesta.

”Remontin aikana on tullut myös epätoivon hetkiä. Muutama huono kokemus urakoitsijoista iskosti kantapään kautta mieleen, että en ikinä enää suostu mihinkään urakkaan ilman kirjallista sopimusta.”

Salla on kerännyt varastoon useamman keinutuolin, yksi on päässyt keittiöön. Kotoisat räsymatot tuovat lämpöä talvi-aikaan viileille lattioille. Kaikissa sisäpinnoissa on käytetty Uulan puulattiamaalia, koska Sallan mielestä se sopii parhaiten taloon.

Välillä hänestä tuntui, että ei koskaan näe päivää, jolloin talossa voi kulkea ilman turvakenkiä.

”Hetkinä kun olisi jo niin halunnut laittaa sohvaa saliin ja astioita kaappiin, mutta lapioikin nenä huurussa pilkkihaalarit päällä heinää ja mutaa lattian alta, tuli kyllä mietittyä, että mitähän järkeä tässä oikein on.”

Salla aloitti remontin silloisen avomiehensä kanssa, ja ensimmäiset kymmenen vuotta talossa tehtiin lähinnä purkutöitä. Parin tiet kuitenkin erkanivat ja talo jäi Sallalle. Haastavassa elämäntilanteessa työt tilalla pysähtyivät joksikin aikaa kokonaan.

Lokakuussa 2012 Salla joutui häntä vuosia vainonneen naishenkilön pahoinpitelemäksi. Seurauksena oli työkyvyn menetys ja osittain pysyvät vammat, jotka edelleen aiheuttavat päivittäisiä kipuja.

Aktiivinen ja pelottomasti uusiin asioihin tarttuva Salla masentui. Lähipiirin avulla hän kuitenkin taisteli eteenpäin, päivä kerrallaan.

Kaikki talon väliovet ovat alkuperäisiä ja Sallan kunnostamia. Salin lautakatto löytyi risaisen pinkopahvin alta. Ikeasta hankitut samaa kuosia olevat matot luovat yhtenäisyyttä tilaan.

Onneksi elämä lähti kuitenkin uuteen nousuun, yhtenä ratkaisevana tekijänä oli Jarin tapaaminen. Remonttiakin jatkettiin yhdessä ja aiempaa vauhdikkaammin.

”On ihanaa kun on puoliso, joka on kiinnostunut ja valmis ponnistelemaan samojen asioiden parissa”, Salla toteaa.

Ei valkoisille hirsiseinille

Salla on luonteeltaan uudistushaluinen. Lapsesta asti häntä on viehättänyt tilojen uudelleen luominen. Silloin sisustuskohteena oli nukkekoti.

Nykyään uusia ideoita putkahtelee mieleen päivittäin ja kodin sisustus elää kaiken aikaa. Huonekalut siirtyilevät usein paikasta toiseen.

”En kulje trendien mukana. Tärkempää on, että lopputulos miellyttää omaa silmää ja että kaikilla on kotona mukava olla. Tärkein ohjenuorani on: jos saat käsiisi 200 vuotta vanhan talon, älä pilaa sitä. Tästä syystä meillä ei esimerkiksi maalata vanhoja hirsiseiniä valkoisiksi”, Salla sanoo.

Hän kiertelee mielellään kirpputoreilla ja vanhan tavaran liikkeissä. Mottona on oman mummin lempilausahdus: Parempi rahatta kuin neuvotta.

Kaunisto on kokenut muodonmuutoksen remontin aikana.

”Kalliilla saa uusia tuotteita helposti mistä vain. Minulla ei kuitenkaan ole suuria summia käytössäni, joten olen joutunut käyttämään kekseliäisyyttä ja uhraamaan aikaa sopivien ja edullisten materiaalien ja huonekalujen etsimiseen”, Salla toteaa.

”Lisäksi aarteiden metsästys on jännittävää. Onneksi meillä on mahdollisuus laittaa kohdalle sattuneita löytöjä talteen, vaikka niille ei ehkä heti paikkaa olisikaan. Ylimääräisiä myyn nettikirppiksillä tai omalla navettakirppiksellä.”

Rautakauppa on must-kohde

Ulkomaanmatkoilta Salla on tuonut tuliaisiksi kotiin kankaita, pöytäliinoja ja erikoisempia koriste-esineitä. Matkoilla maasta riippumatta Sallalla on kohde, johon on aina pakko päästä.

”Rakastan paikallisia rautakauppoja: ne ovat minulle kuin karkkikauppoja. Olemme löytäneet Ranskasta upeita kaakeleita ja kauniita vesihanoja, ja hinnat ovat vain murto-osa siitä, mitä niistä olisi joutunut Suomesta tilatessa maksamaan.”

Rautakaupoista saattaa löytää myös kaikenlaista pientä kaunista, kuten erikoisia vetimiä, kattorosetteja ja tapetteja.

Keittiö on pieni, mutta toimiva. Siellä viihtyy koko perhe. Keittiön kaapisto toteutettiin tarkkojen mittauksien jälkeen pääosin Juvin vitriineistä ja komuuttien alaosista.

Usein on käynyt niin, että reissuun lähtiessä Sallalla ja Jarilla on mukanaan vain yksi matkalaukku, mutta palatessa neljä.

”Vanha talo syö kaikki rahat ja poistaa vapaa-ajanongelmat. Epätoivo tuntuu olevan läsnä päivittäin. Tällaiseen projektiin ryhtyvän täytyy olla vähän hullu.”

Salla kiteyttää kiintymyksensä Yli-Parmaan: ”Uuden talon voit rakentaa koska vaan, tai vaikka tusinan samanlaisia, mutta vanhoja taloja ei kasva joka oksalla.”

”Jotain erityistä näissä on. Tieto siitä, että tälläkin talolla on pitkä ja värikäs historia. Aidot materiaalit – ja sitten vain jokin, mitä on vaikea kuvailla, mutta jonka tietävät ne, jotka vanhassa talossa asuvat.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 2/2019.

Keskustelu

Ihana! Mitään muuta tuosta talosta en osaa sanoa.
Työmäärä on ollut valtava, mutta tulos on hieno!

Oman käden taidot, lopputulos ja jälki palkitsee työmääränne. Ilo katsoa.
Sisustus tyylin mukaan ajan kanssa täydentää vanhan kokonaisuuden.
Olen itsekin sisustanut jo
keräily-antiikkityylin mukaan 2 uudempaa, mutta siihen sopivan näköistä taloani.
Harrastuksena käsityöt ym. sisustusnäprääminen.
Haluan oman näköisessä ja mieleisessäni kotona viihtyä ja ovat ilonani 365 pvää vuodessa.
Kesäkausi pihalla lisänä.
Ei tekeminen nyt jo vapaaherrattarelta lopu.
Jaksamiseen lepoa sopivasti välillä ja taas löytyy voimia jatkaa.

Koska talon historia on osa tilan historiaa, tiedot omistajista löytyvät vuoden 1922 jälkeenkin henkikirjoista – mars Kansallisarkistoon! Sen sisäverkossa pystyy tutkimaan alle 100 vuotta vanhoja henkikirjoja. Vanhemmat löytyvät digitoituna internetistä.

Vuoden 1918 henkikirjassa Kokemäen kunnan Ylistaron kylän tila nro 1 on Yli-Parma. Omistajat Fanny ja Urho Varjo, saanto kiinnekirjalla 1915. Tilalla asuu myös eläkeläinen Kalle Juhonpoika, todennäköisesti jutussa mainittu isäntä Kalle Yli-Parma. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77248577

Toivottavasti mahdollisimman moni intoutuu tutkimaan sukunsa ja/tai talonsa historiaa.

Jatkoa edelliseen. Toinen puoli tilasta nro 1 on po. vuonna Ala-Parma. Sitä isännöi Kalle Juhonpoika (s. 1866) vaimonsa Rosan (s. 1867) kanssa. Kiinnekirja tilaan saatu 1901.

Ihan huikean kaunis ja kodikas. Kuitenkin myös todella juhlavia tiloja. Ymmärrän täysin tuon vanhaa tavaraa ja rakennusta kunnioittavan tunteen ja tuo ”suupuhallettu lasi”- (kuinka kaunista). Voin vain kunnioittaa työtänne ja sitä työmäärää ja nostaa hattua sinnikkyydelle! Todella hieno teko.

Kommentoi juttua: Salla remontoi 35 vuotta tyhjillään olleen autiotalon suurperheen kodiksi – katso kuvat huikeasta muodonmuutoksesta!

Vastaa käyttäjälle Antique M Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X