Koti

Matti Vanhasen kolumni: Sateet sotkivat suunnitelmat

Puhemies Matti Vanhanen rakentaa maaseudulle ekotaloa. Hän kuvitteli, että tontti odottaisi rauhassa lumen alla kevään maansiirtotöiden alkua. Toisin on käynyt.

Vettä, vettä ja vettä. Nyt ei ole toivettakaan siitä, että tontille vievä peltotie kantaisi kuorma-auton hakemaan kantokasan pois. Mahtaako edes tulla riittävää routaa.

Lue myös: Maalla-lehden uusi kolumnisti Matti Vanhanen rakentaa ekokotia: ”Haaveilen rakentavani seuraavan elämänvaiheen talon”

Joulun alla sain sovittua ensimmäisen toimeksiannon. Paikallinen Moijasten maanrakennusliike ottaa tehtäväkseen maansiirtotyöt. He asentavat myös kaiken maan alle jäävän tekniikan. Idea on se, että kantoja lukuunottamatta mitään ei viedä tontilta pois. Poiskuorittavalle pintamaalle pitää tontilta löytää paikka. Teihin, rakennusten alle ja pihan pohjaksi tulee satoja kuutioita kivimurskaa.

Harjakatto ja korkea sokkeli

Pääosa rakennusten ilmastopäästöistä aiheutuu käytön aikaisesta energiankulutuksesta ja elämisen tuottamista jätteistä. Mutta ei pidä vähätellä myöskään rakentamisen itsensä aiheuttamia päästöjä.

Betonin valmistaminen on yksi maailman suurista päästölähteistä. Suomessa siihenkin on löydetty säästävämpää tuotantoteknologiaa. Perustus ja lattiavalu tulevat minullakin kestävyyden ja toteutettavuuden vuoksi betonista. Vastaavasti kaikkeen muuhun rakentamiseen käytän puuta. Puu varastoi hiiltä pitkäksi aikaa katon alla.

Rakennuksen pitää kestää mieluummin satoja vuosia kuin kymmeniä. Meilläkin 60-luvun betonilähiörakentamisen aikaan oli ajattelua, että rakennukset kestävät vain joitakin kymmeniä vuosia. Se oli vastuutonta. Nyt näitä taloja jo puretaan.

Vanhaa Raumaa rakennettiin satoja vuosia sitten – ja siellä asutaan edelleen ja asutaan varmasti vielä satojen vuosien päästä. Rakennustapa ja halu pitää talosta huolta ratkaisevat.

Mitä materiaaleja käytetäänkään, on tavoitteena oltava rakennuksen pitkä elinikä. Riittävän korkea sokkeli, hyvä ojitus, kunnon räystäät ja kestävä, riittävän kalteva katto taitavat olla maalaisjärjellä ajateltuna tälle tärkeimpiä perusedellytyksiä.

Suurella tontilla on tilaa lumipenkoille

Onneksi tonttini on suuri. Rakentamisen alta vapautuvat maamassat mahtuvat sille ja tilaa jää myös lumipenkoille. Myös tulevaisuuden ehkä kasvavat sadevesimäärät löytävät tiensä eteenpäin.

On aivan hullua, että Suomessa rakennetaan yhdyskuntia, joiden toiminta perustuu lumen kärräämiseen pois. Sitä sitten kaadetaan kaikkine roskineen mereen. Tai että rankkasateen jälkeen vedet valuvat katutason liiketiloihin. Ylipäätään tapamme korvata kaikki vettä luontaisesti imeva maa asfaltilla ei ole kestävää.

Pohjatöihin liittyy myös jätevesihuolto. WC-vedet menevät neljästi vuodessa tyhjennettävään umpikaivoon. Harmaiden vesien käsittelyyn olen löytänyt pöntön, jossa ei käytetä kemikaaleja eikä sen mekaniikkaa tarvitse huoltaa tai vaihtaa sen suodatinmateriaaleja. Pöntön teknisin toiminto on ilmapumppu, joka pumppaa ilmaa veteen. Laite vaikuttaa kestävältä, ja sen puhdistusteho ei riipu kyvystäni huoltaa laitetta.

Itse tehdyt klapit lisäävät omavaraisuuden tunnetta

Talven aikana olen hakenut tontilta viime keväänä tehtyjä klapeja takassa poltettavaksi. Koivuklapit ovat ehtineet kuivua hyvin aurinkoisella rinteellä. Merkillistä, millaisiin asioihin liittyen syntyy tunnereaktioita. Omasta metsästä hankittu polttopuu tuo omavaraisuuden tunnetta ja hyvän mielen, kun tiedän, että poltossa syntyvä hiilidioksidi kiertää takaisin sen saman metsän kasvuun.

Nämä Lepsämän tienoot olivat tuhansia vuosia sitten meren lahtia ja saaria. Ikivanhat arkeologiset löydöt jokilaaksosta viestivät siitä, että täällä on asuttu ennenkin. On kalastettu, metsästetty, kerätty marjoja ja lämpö on saatu tulisijoista. Tässä historian ketjussa olemme edelleen. Meri on paennut kauas, mutta sen pohjan saven päälle taloni pitäisi nousta.

Matti Vanhasen kolumni on julkaistu Maalla-lehdessä 2/2020. Haluatko lukea lisää ihania tarinoita maalaiselämästä ja inspiroitua kauniista maalaiskodeista? Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla!