Sukutalonsa kunnostusurakka jännitti Timo Kaunistoa: ”Ensimmäisenä vuonna asuimme entisessä navetassa”

Timo Kauniston sukutalon kunnostus Alastarolla oli työläs neljän vuoden projekti. Rohkeus valita omannäköistä, hullutella ja luopua 1970-luvun elintasosiivestä kuitenkin kannatti. Yhteinen projekti auttoi emäntä Kirsi Ojansuu-Kaunistoa kotiutumaan maatilalle.

Isäni on kertonut, että isoisäni Mikko on itse laittanut tämän torpan hirret paikoilleen vuonna 1934. Rakennuksen perustusten kivet on hakattu oman pellon kivistä itse.

Sukuni on viljellyt näitä maita jo vuodesta 1892, ja tänne liittyy paljon muistoja ja tunnearvoa. Synnyin ja kasvoin täällä, kunnes parikymppisenä muutin omilleni. Muistan vielä elävästi, kuinka aikoinaan pelimanninakin esiintynyt Mikko soitteli harmonia isossa kamarissa.

Kauniston tila

Perinpohjaisessa remontissa uusittiin muun muassa 1970-luvulla vaihdetut ikkunat ja purettiin talon päädyssä ollut elintaso-siipi.

Olen ollut Kauniston isäntänä vuodesta 1999 saakka. Nykyisin tilan pellot ja kasvatuskanala ovat vuokralla ja omia eläimiä täällä on enää vain koiranpentumme Litti.

 

Olemme asuneet paljon kerrostalokodissamme Hämeenlinnassa varsinkin talvisin. Kun vanhempani muuttivat Alastaron kirkonkylälle, päätimme vaimoni Kirsin kanssa lunastaa talon 2011. Kirsi arvostaa paikan juurevuutta ja viihtyy täällä hyvin. Rakennus kaipasi kuitenkin remonttia, joten tavoitteemme oli palauttaa torppa alkuperäiseen asuunsa.

Kierrätysmateriaalin hyödyntäminen ruokatiloissa

Kauniston torpan remontissa pyrittiin hyödyntämään myös kierrätysmateriaaleja. Pirtin komea pöytä on tehty vanhoista leivinlaudoista ja rossipohjan hirsistä. Tuolit ovat peräisin Janakkalan kartanosta.

Vanhan vaaliminen hyödyttää koko kyläyhteisöä

Jokainen sukupolvi haluaa muokata taloa omannäköisekseen, sen olemme todenneet. Vanhempani rakensivat siipirakennuksen vuonna 1977. Siipi nosti elintasoa, olihan siellä sauna, wc, takkahuone ja öljylämmitys, mutta samalla talo oli meistä menettänyt vanhaa henkeään.

Aluksi pohdimme, josko lisäosan saisi paremmin alkuperäisen torpan henkiseksi kattoa remontoimalla. Arkkitehti Jari Helminen kuitenkin neuvoi, että koko lisäsiipi kannattaa purkaa pois. Olimme me sitä kyllä hiljaa mielessämme pohtineet.

Urakka jännitti mutta ei hirvittänyt. Putosimme molemmat eduskunnasta vuonna 2011. Meillä on ollut aikaa tehdä remonttia, opiskella ja kehittää tilan matkailua ja muita toimintoja.

Kirsi opiskelee papiksi ja hänellä on Hämeenlinnassa luottamustehtäviä. Minä teen väitöskirjaa keskustan ympäristöpolitiikasta 1968–1987.

Teoreettinen opiskelu ja käsin tehtävä työ ovat täydentäneet hyvin toisiaan. Pelto- ja metsätöiden lisäksi myyn lämpöenergiaa kanalani vuokranneille nuorille yrittäjille.

Yhdessä hankimme tästä läheltä 1800-luvulta peräisin olevan vanhan kansakoulun, jota vuokraamme tapahtumiin ja matkailijoille.

Iloitsemme siitä, kuinka tänne asettuminen ja vanhan vaaliminen on hyödyttänyt koko kyläyhteisöä. Olemme järjestäneet koululla kyläläisille joulu- ja juhannusjuhlia.

Pirtin sisustus

Pariskunta vaali vanhoja yksityiskohtia: muun muassa torpan ovet ovat alkuperäisiä. Timo putsasi messinkisen ilmanvaihtoventiilin suojan ja jätti sen paikoilleen avattuaan umpeen laitetun ventiilin. Pirtin oven päällä komeilee Raimo Mattssonin maalaus.

Remontoinnin dokumentointia ja ongelmien ratkaisua

Aloitimme remontin talon yläkerrasta 2014 ja ensimmäisenä vuonna asuimme entisessä navetassa. Sinne olimme remontoineet sauna- ja vapaa-ajan tilat jo aiemmin 2011.

Lapsuudenkaverini Timo Vanha-Perttula samalta kylältä toimi meillä kirvesmiehenä. Muutenkin kaikki työmiehet täällä olivat jollakin lailla tuttuja tai tutuntuttuja. Pystyimme luottamaan heihin.

Osasin itse tehdä helppoja töitä ja olla apumiehenä. Säästimme paljon rahaa. Itse kannattaa hoitaa myös kaikki organisoimistyö.

Perheemme pääministeri Kirsi dokumentoi remontoinnin vaiheet, jotta pystymme tarvittaessa selvittämään, miten rakennusta on kunnostettu ja huollettu.

Kirsi osallistui päätöksiin, välillä vauhdillakin. Saatoin soittaa, että meillä on tällainen ongelma: mitä tehdään? Siinä sitten mietimme esimerkiksi minne tehdä paikka sähkörasialle. Navettaa peruskorjatessamme opimme, että pistokkeiden ja putkien paikat kannattaa huolella miettiä ennen kuin käydään toimeen.

”Pienet riidat ratkeavat keskustelemalla”

Ristivalon merkitys aukeni meille arkkitehti Jarin avulla. Hän teki perusteelliset piirustukset torpasta ja niiden mukaan sijoitimme ikkunat paikoilleen. Torppaperinteeseen kuulunut ristivalo oli meille yksi tärkeä lähtökohta. Valo vaikuttaa suuresti viihtyvyyteen.

Jarin avulla osasimme erottaa, millaisiin asioihin kannattaa panostaa. Uudet ikkunat olivat tämän hankkeen suurin satsaus, kaikkinensa noin 22 000 euroa. Panostus kuitenkin kannatti, sillä nyt huomaamme, kuinka iso merkitys niillä on talon hengelle.

Tupaan 70-luvulla remontoidut isot ikkunat eivät meistä sopineet talon tyyliin lainkaan. Halusimme vanhaa aikaa henkivät pienemmät monen ruudun ikkunat ja niihin perinteisesti tyylitellyt pielet.

Yläkerran makuuhuone

Kirsi ja Timo halusivat muuttaa pikkuikkunat leikkisästi salmiakin muotoon.

Katsoimme vanhoja kuvia torpasta ja toivoimme samantyylisiä. Ikkunan pielilautojen mallikappale koristeineen löytyi navetanvintiltä.

Hieman jouduimme keskenämme neuvottelemaan, kun Kirsi halusi, että ikkunat aukeavat sekä ulos- että sisäänpäin. Silloin ne on helpompi pestä. Koska sen teen yleensä minä, päätös oli kyllä hyvä.

Opimme pian, miten reagoimme toisiimme, kun kaikki ei suju. Kun hermot meinaavat mennä, saatan lähteä juoksu- tai pyörälenkille. Kirsi taas latautuu kävelemällä metsässä. Oli helpotus, että isoista jutuista olimme samaa mieltä. Pienet riidat kun aina ratkeavat keskustelemalla.

Viesti tuleville sukupolville

Henkinen ero torpalla ja talolla on suuri. Torpparit olivat vuokraviljelijöitä, joilla saattoi olla hankaluuksia omistajien kanssa.

Torpan uudistettu kuisti

Kuistin ryijy on Kirsin isoäidin tekemä.

Haluamme vaalia ajatusta, että asumme torpassa. Meitä mietitytti, olisiko Jarin suunnittelema ja piirtämä kuisti turhan pramea torppaan. Päädyimme siihen, että kyllä sellainen kuisti tänne sopisi.

Kuistille saimme valoisan lisätilan lasituksen avulla. Täällä syömme aamupalan ja juomme kahvit vielä myöhään syksyllä.

Ennen vanhaan oli tapana, että työmiehet jättivät rakenteisiin viestejä tuleville sukupolville. Kun purimme seinää kuistin oven päältä, rakenteiden alta löytyi teksti: Kuka tämän avaa, niin haista sinä vit** 1934. Työmiehellä mahtoi olla paha päivä. Meitä yllättävä viesti nauratti.

Toiselle puolelle taloa tilasin kuistia varten pylväät netistä. Kyllä haukoimme henkeä, kun puiset pilarit toimitettiin pihalle. Ne olivat jättimäiset ja minusta aivan kauheat.

Kirsi sanoi, että rauhoitu Timo, nostetaan ne traktorilla malliksi rakennuksen seinää vasten ja mietitään ajan kanssa, sopivatko siihen. Kyllä ne lopulta takapihan kuistin pylväiksi otettiin.

Torpan alkuperäinen kauneus näkyy sen rungossa

Rakennuksessa on rossipohja eli alapohja on tuuletettu. Kun purimme lisäsiipeä, huomasimme, että rakennuksen alimmat hirret olivat siinä kohtaa ilmattomassa tilassa. Ne olivat kostuneet ja lahonneet.

Taloa kannattelemaan rakensimme päätyseinälle apurungon ja vaihdoimme huonokuntoiset kannatinrakenteet uusiin.

Ulkoseinän hirret olivat hyväkuntoisia. Tilkitsimme niitä pellavaisilla rohtimilla ja uusimme vuorilaudoitusta sekä eristystä. Uusimme myös putket ja sähköjohdot.

Vaikka isäni ei varmasti ilahtunut siitä, että purimme lisäsiiven, se oli kuitenkin oikea ratkaisu tässä ajassa. Nyt lisäsiiven paikalla on betoninen tasanne ja viistossa lepäävä punainen ovi, josta pääsemme maan alle huoltotiloihin. Niiden päälle on tarkoitus rakentaa terassi.

Rakennuksen toisessa päässä oli valmiina kaksi sakokaivoa. Remontoimme uusien määräysten mukaisen jätevesisäiliön ja suodatuskentän. Emme kokeneet sitä hankalaksi tai kalliiksi.

Kaivoimme ojan pikkukaivurilla itse ja asensimme suodatinkaivot. Laitteet maksoivat pari tuhatta euroa.

Taidetta seinillä

Sohvan päällä komeilee Ismo Hyvärisen teos.

Ylisukupolvinen ajattelu tärkeää

Keittiön ikkunasta, aiemman lisäsiiven seinän paikalta, näkyy nyt pyhälle puulle. Vanha ja korkea kuusi on ollut aikoinaan kyläläisille tärkeä. Nyt se on sitä meille.

Haluamme, että kodissamme näkyvät juuret. Ylisukupolvinen ajattelu on meille tärkeää, mutta emme me halua tuottaa seuraavalle sukupolvelle stressiä ja paineita. Maatalousyrittäminen on nykyisin kovaa.

Olemme sopineet, että lapset ovat omiamme, mutta lapsenlapset ovat yhteisiä. Kaksi lastani ja Kirsin kolme lasta edellisistä liitoistamme ovat jo aikuisia. Ensimmäisen lapsenlapsemme, Kirsin vuoden ja neljän kuukauden ikäisen pojantyttären Lilan, kastejuhlaa vietettiin täällä.

Entisajan arjesta muistuttavat kodissamme monet esineet. Puisen suolikaukalon, johon teurastetun eläimen suolet laitettiin makkarantekoa varten, nostimme koristeeksi keittiön seinälle.

Leivinuunin halusimme myös säästää, koska joskus voi tulla sähkökatkoksia. Tosin meillä on kanalassa sähkögeneraattori. Untuvikot tarvitsevat jatkuvasti lämpöä. Haaveilemme uudesta tiilikatosta ja aurinkokeräimistä, joilla voisi tuottaa sähkön valaistukseen.

Vanha suolikaukalo ja leivinuuni

Vanha suolikaukalo ja leivinuuni muistuttavat menneen ajan arjesta torpan uusitussa keittiössä.

Vanhoille esineille uusia käyttötarkoituksia

Kierrätysideoita syntyi lennossa. Kirsi on hyvä keksimään vanhoille esineille uusia käyttötarkoituksia. Yläkerran vaatehuoneeseen Kirsi keksi tehdä valaisimen vanhoista maidonkuljetusputkista ja led-valonauhasta. Navetan katon lasitiilet sommittelimme yläkerran wc:n ikkunoiksi, ja kirnun mäntä löysi paikkansa wc-paperitelineenä.

Yläkerran vaatehuone

Yläkerran tilavassa vaatehuoneessa vanha portaikko toimii nyt kenkätelineenä. Valaisin syntyi maidonkuljetusputkista ja led-valonauhasta.

Paljon vanhaa löytyi talon vintiltä. Muun muassa ovet ja yläkerran ikkunoiden puitteet ovat alkuperäisiä. Olemme myös liikkuneet silmät auki. Eteisessä on Kirsin Kankaantaan koululta pelastama vanha ovi. Hän on aikoinaan ollut koulussa luokanopettajana ja erikoistunut käsitöihin ja kuvaamataitoon. Nyt ovi peittää modernin sähkökaapin.

Vanhaa henkivät ovenpielet eteisessä ootrasin itse. Rustiikkinen tyyli syntyi lakkamaalilla ja sudin kannalla. Taiteilin kammalla viiruja maalin pintaan.

Sisustamista pilke silmäkulmassa

Laitoin yllätyksen ison salin eli meillä päin pirtin kattoon. Katto on 1930-luvulta. Kiinnitin ruman sauman päälle kehystetyt valokuvat Kirsistä ja minusta. Kun Kirsi katsoi ylös, hän hämmästyi. Pitää sitä vähän pilkettä sisustamisessa olla.

Torpan portaikko

Portaat odottavat vielä kunnostusta. Lat-tialaudat Kirsi ja Timo maalasivat vanhaa kunnioittaen kansakoulunharmaaksi.

Pirtin ylväs sohvakalusto on peräisin Janakkalasta opiskelukaverini kartanosta. Sieltä Kirsi sai sen hankittua tuttunsa vihjeen avulla. Meitä arvelutti, tekeekö se torpasta jotenkin turhan hienostelevan, mutta totesimme, että se tekee talosta vain arvokkaan.

Kirsi on sisustanut seinille taidetta. Täällä on muun muassa Jouko Pullista, Kuutti Lavosta ja Katri Stenbergin kukkatauluja.

Minulle elämänjäljet ovat tärkeitä. Vanha lankapuhelin on ollut seinällä samassa paikassa niin kauan kuin muistan. Puhelinnumero Kauniston torppaan oli Hennijoki 17.

Nyt rakennus on remontoitu kestämään seuraavat sata vuotta. Sen opimme, että jos torppa on hyvä, niin kyllä se kannattaa korjata. Lopputulos on parempi kuin uskalsimme unelmoida.

Voimme vain todeta, että kannatti rohkaistua ja kokeilla. Tämä on nyt selkeästi meidän näköinen koti.

Kirjaston vanhaa biedermaier-kalustoa

Kirjastossa on bieder- maierkalusto, jonka Kirsi osti purkutalosta vuonna 1984. Kalusteet olivat huonokuntoiset ja menossa kaatopaikalle. Tilaan antaa väriä Katri Stenbergin taulu Verenpisara.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 9/16.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Sukutalonsa kunnostusurakka jännitti Timo Kaunistoa: ”Ensimmäisenä vuonna asuimme entisessä navetassa”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X