Tuhopoltto kannusti Henrin ja Riitan tekemään elämänmuutoksen – Nauvon suosikkiravintola Köpmans nousi tuhkasta ja unelmista
Tuhopoltto oli ensin niellä Henri ja Riitta Talvitien unelman, mutta auttoikin lopulta tekemään päätöksen elämänmuutoksesta. Ajatusleikki omasta kahvilasta muuttui todeksi ja vei perheen asumaan Nauvon saaristomaisemiin.
Nauvon saaristokylän raitti oli hämärä ja hiljainen syksyisenä aamuna, mutta Henri Talvitien askel nousi kevyesti. Vanhan kyläkaupan remontti oli loppusuoralla.
Henri oli ostanut rakennuksen vaimonsa Riitan kanssa puolitoista vuotta aiemmin perustaakseen sinne unelmiensa kahvilan. Mieli askaroi jo kahvilan tarjoilulistan parissa.
Perillä Henriä odotti kauhistuttava näky: kahvila oli tulessa. Metrien korkuinen liekkimeri nieli rakennusta valtavalla tuhovimmalla.Palokunta oli jo paikalla, mutta ei kyennyt pelastamaan kahvilaa. Päivän valjetessa unelmasta oli jäljellä vain tuhkaa.
”Ei sellaista voi kuvitella edes pahimmissa painajaisissa. Valtava työ valui hukkaan. Sillä hetkellä ajattelin kaiken menneen.”
Tuhkasta nousi uusi rakennus
Okrankeltaisen hirsirakennuksen pihassa omena- ja luumupuiden keskellä tuoksuu meri. Kolmivuotias Eino pyöräilee pihatiellä hiukset hulmuten. Kolmen kuukauden ikäinen pikkusisko Anni nukkuu varjossa kantokopassaan.
”En kaipaa takaisin kaupunkiin. Maaseutu on miellyttävämpi elinympäristö, ja tulen saariston kauneudesta hyvälle mielelle. Lapsille saaristo tarjoaa melukylänomaisen paikan kasvaa”, Riitta Talvitie sanoo.
On kulunut kolme vuotta siitä, kun sisuuntuneet Henri ja Riitta avasivat palaneen rakennuksen paikalle kahvila-ravintola Köpmansin. Keltainen talo on paitsi yksi Turun saariston suosituimmista ravintoloista ja viihtyisä bed & breakfast -kohde myös kaksilapsisen perheen koti.
Päiväkoti, kauppa ja pankki, uimaranta ja oma purjevene vierasvenesatamassa sijaitsevat puolen kilometrin säteellä kotiovelta. Kun kaikki on lähellä, arjen rytmi rauhoittuu väistämättä.
”Täällä ei ole kiireessä säntäileviä ihmisiä.”
Vaikka Nauvon halki kulkevalla keskustiellä on mittaa vain parisataa metriä, saaristolaiskylästä löytyy kaikki sujuvan arjen kannalta välttämätön. Eino voi harrastaa palloiluhallilla ja vanhemmat sen yhteydessä olevalla kuntosalilla.
Riitta haaveilee ratsastuksen aloittamisesta lähitallilla. Isommat hankinnat tehdään Turussa, joka on lauttamatkan ja tunnin ajomatkan päässä.
Johtotähtenä rohkea asenne ja hyvä fiilis
Oman kahvilan perustaminen oli pitkään elämänmuutoksesta haaveilevien Talviteiden ajatusleikki. Arki oli hektistä. Henri työskenteli Helsingissä teatterin valomiehenä ja Riitta markkinointialalla. Koti oli Kirkkonummella ja työmatkat liikenneruuhkissa nielivät pari tuntia päivässä.
Talvitiet halusivat irrottautua oravanpyörästä ja tehdä jotain merkityksellistä, kokea jotakin uutta. Pääkaupungin yöelämä oli viehättänyt nuorena, mutta sen aika oli ohi.
Onneksi oli Nauvo. Siellä aviopari vietti kesät ja välillä talviviikonloputkin. Nauvo oli Riitalle tuttu lapsuudesta, sillä hänen vanhemmillaan on siellä mökki.
”Jokin täällä lumosi. Elämä tuntui kiireettömältä ja paluu Helsinkiin harmitti aina”, Henri miettii.
Hän löysi Nauvon vasta Riitan tavattuaan.
Kun Nauvon vanha kyläkauppa tuli myyntiin, tilaisuuteen oli pakko tarttua. Rakennus oli kuin tehty tunnelmallista kahvilaa varten!
Kokemuksen puute ei Talviteitä huolestuttanut. He ovat toiminnan ihmisiä, jotka uskovat intohimon kantavan kauas.
”Johtotähtemme oli hyvä fiilis. Halusimme kahvilaan vain sellaista, mikä miellytti itseämme.”
Aluksi ajatus oli perustaa kesäkahvila ja asua loput vuodesta pääkaupunkiseudulla. Riitta haaveili kakkujen ja pullien leipomisesta. Henrille oli tärkeää tuoda kahvilaan paikallinen saaristolaishenki.
Uusi rakennus toi uusia mahdollisuuksia
Kun Henri lokakuussa 2013 näki tulenlieskat, ensimmäisenä iski paniikki: oliko hän unohtanut remontissa jonkun laitteen päälle?
Palopäällikkö rauhoitteli jo palopaikalla. Ammattilainen näki heti, että tuli oli ulkoapäin sytytetty. Lähiseudulla tehtiin samana syksynä kuusi tuhopolttoa ja tekijä saatiin osasta vastuuseen oikeudessa.
Syyn selviäminen toi Talviteille mielenrauhan ja helpotti hyväksymään tilanteen.
”Emmehän voineet luovuttaa ja vain palata vanhaan. Silloin työ todella olisi mennyt hukkaan. Ei auttanut kuin aloittaa alusta”, Riitta puuskahtaa.
Kyläkauppa oli museoviraston suojelema, joten hiiltyneen rakennuksen purkuun tarvittiin lupa.
Museovirasto asetti myös uusille rakennussuunnitelmille saariston perinnettä kunnioittavat reunaehdot.
Prosessi venyi ja rakennustöihin päästiin vasta vuosi tuhopolton jälkeen. Lupia odotellessa Riitta ja Henri kypsyttelivät suunnitelmia.
Uusi rakennus laajensi mahdollisuuksien kirjoa; kunnon keittiö mahdollistaisi kahvilan sijasta ravintolan ja toinen kerros majoitustilat.
Kun vihdoin päästiin rakentamaan, pariskunnan elämä oli mullistunut muutenkin. Riitta osallistui rakennustöihin vastasyntyneen Einon päiväunien tahdissa. Unien aikana ehti hyvin maalata vaikka seinän.
Rakennuksilla uurastivat ammattilaiset, mutta sisustuksesta Talvitiet vastasivat itse. Heillä oli selvä visio, jossa yhdistyi vanhan kunnioittaminen sekä avara ja raikas tunnelma. Vaaleat pinnat saivat seurakseen kirkasvärisiä räsymattoja ja pinnatuoleja.
”Valmista syntyi pala palalta ja kokeilemalla. Yksi ratkaisu johti toiseen ja Pinterest innoitti”, Henri kertoo.
Sama henki vallitsee Talviteiden kotona. He pitävät tärkeämpänä kaunista kodikkuutta kuin designia.
Kylkiäisenä saatiin saaristolaisarki
Rakentamisen myötä elämä siirtyi Nauvoon kuin itsestään. Henri jatkoi virkavapaata ja Riitta oli äitiyslomalla. He huomasivat viihtyvänsä, ja uusi ajatusleikki valtasi mielen: entä jos he muuttaisivat kokonaan saaristoon?
Avajaispäivänä tunnelma oli juhlava ja hieman epäuskoinen. Vielä edellisiltana pöytiä oli kasattu kokoon, mutta nyt sisään tulvi uteliaita asiakkaita.
Köpmansin suosio ylitti kaikki odotukset ja mahdollisti muuton Nauvoon. Ensimmäisen kesän jälkeen Talvitiet möivät Kirkkonummen-kotinsa.
Paljasjalkaisilta helsinkiläisiltä saaristolaisarki on toki vaatinut myös totuttelua. Nauvossa kaikki tuntevat kaikki, eikä muiden tietämättä voi tehdä mitään.
”Postissa ja pankissa ei kysellä henkilöllisyystodistuksia. Kaduilla tervehditään nimeltä. Onhan se mukavaa, mutta myös outoa”, Henri tuumii.
”Uudet ystävät ovat tärkeitä. Etenkin naapuriperheen kanssa istumme iltaa ja lapset saavat seuraa toisistaan”, Riitta lisää.
Ravintolayrittäjinä Talvitiet tutustuvat helpommin lähiseudun ihmisiin. Koskaan ei ole niin kiire, etteikö asiakkaiden kanssa ehtisi vaihtaa kuulumisia. Hyvä henki on olennainen osa paikan tunnelmaa.
Asiakkailta saatu hyvä palaute tuntuu Talviteistä palkitsevalta. Oma unelmien kahvila on sitä myös muille.
Kesät ovat täyttä työtä ja päivät venyvät pitkiksi. Arjesta olisi vaikea selvitä ilman Riitan Nauvossa mökkeilevien vanhempien lastenhoitoapua.
Kun koti on samassa rakennuksessa kuin työpaikka, isovanhempien mökki on myös rakas irtiottopaikka lyhyinä vapaahetkinä. Silloin lämmitetään rantasauna ja pulahdetaan mereen.
Syksyllä saaristoon laskeutuu hiljaisuus ja rauha. Silloin Talvitiet nauttivat yrittäjän vapaudesta ja käyvät Helsingissä tapaamassa ystäviä sekä matkustavat.
Lautalla kotimatkalla Nauvoon mielen valtaa aina tyyneys ja ilo: meren takana on koti.
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 7/19. Haluatko lukea lisää ihania tarinoita maalaiselämästä ja inspiroitua kauniista maalaiskodeista? Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla!
Kommentoi
Kommentoi juttua: Tuhopoltto kannusti Henrin ja Riitan tekemään elämänmuutoksen – Nauvon suosikkiravintola Köpmans nousi tuhkasta ja unelmista