Perinnerakentaminen

Vanhan aitan kunnostus – lue perinnemestarin vinkit

Lähde mukaan seuraamaan, kuinka luhtiaitta muutetaan uuteen käyttöön! Juttusarjassa perinnemestari Hannu Rinne kunnostaa vanhan aitan vaihe vaiheelta.

”Pihassamme on vanha luhtiaitta, johon oli vuosien varrella kertynyt puutarhatyökalujen seuraksi sekalaista rompetta. Sen alakerran varastohuoneet, vanhat vilja- ja liha-aitta, olivat niin matalat, että joka kerta, kun sieltä haki jotain, löi päänsä ensin ovenkarmiin ja sitten välipohjan kannatinparruihin. Aitta oli myös kallellaan, koska savimaa sen alla antoi myöten.

Lue myös aitan perinnerakentamisesta kertovan sarjan 2. ja 3. osa!

Samaan aikaan meiltä puuttui verstas. Kunnostustöitä tehtiin kontillaan avokuistilla tai salissa, jossa sohvat raahattiin seinille ja keskilattia peitettiin pressulla. Työkaluja oli neljässä paikassa: vintissä, autotallissa, rappustenaluskomerossa ja kateissa.

Koska tontti on suuri, haaveilimme siirrettävästä hirsikehikosta. Uuteen rakennukseen tulisi kaksi huonetta: toinen puutöitä varten ja pölytön tila maalaustöille. Muutamaa runkoa kävimme katsomassakin. Ihanin oli Terijoelta siirretty pieni kolmihuoneinen huvila, joka piti purkaa uudistalon alta pois.

Lue myös: Itseoppinut veistäjä Timo Aro-Heinilä rakentaa hirsitalon käsin

aitta, aitan kunnostaminen, luhtiaitta, perinnerakentaminen

Kunnostettavaa luhtiaittaa nostetaan takaisin paikoilleen uusien perustusten ja huonekorkeutta lisäävien palkkien päälle.

Oma aitta, paras aitta

Kun muualta siirretty hirsirunko olisi tullut kalliiksi ja aitta jäänyt nököttämään surullisena, aloimme vielä kerran miettiä, saisiko sen kunnostettua kaivatuksi verstaaksi. Hyvältä ei vaikuttanut, sillä aitta on pieni, ovet matalat, maa pettää, eristeitä ei ole ja yläkertaan on vaikea päästä.

Oivallus oli korottaa alakertaa ja lisätä päätyyn uusi porraskuisti, jonka kautta kuljetaan sisään täyskorkeista ovista. Alkuperäiset pienet ovet saavat muuttua ikkunoiksi. Yläkertaan saisi vierashuoneen ja pienen kylpyhuoneen.

aitta, aitan kunnostaminen, luhtiaitta, perinnerakentaminen

Aitta pari kesää sitten, kun remonttia vasta suunniteltiin. Matala, sininen ja katto notkollaan, mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee…

Mitä aitassa saa muuttaa?

Porraskuisti ja uusien oviaukkojen puhkaiseminen olisi raju muutos, ja mietimme ankarasti, saako sellaiseen ryhtyä. Onko vanha rakennus historiallinen muistomerkki, jota saa kunnostaa vain varovaisesti? Voiko sen käyttötapaa muuttaa?

aitta, aitan kunnostaminen, luhtiaitta

1. Lahon nurkan paikkapalaa moukaroidaan paikoilleen. Aitan runko oli pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Maata vasten ollut toinen takakulma oli märkä ja laho, kun seinää vasten oli muutaman vuosikymmenen aikana maatunut puiden lehtiä. Aitta nostettiin kuukaudeksi syrjään omalta paikaltaan, savi kaivettiin pois ja korvattiin sepelillä. Korjauspalikan alla on uusi korotusosa.

aitta, aitan kunnostaminen, luhtiaitta

2. Hirsirakentaminen vaatii taitoa, mutta rakennuspalikat ja työvälineet ovat yksinkertaiset. Useimmin talo salvotaan mäntyhirsistä. Rakennuksen korjaamisessa käytetään mieluiten vanhoja hirsiä, jotka eivät enää kutistu ja väänny. Hirret lukitaan toisiinsa vaarnoilla eli puutapeilla, joita varten porataan reikä ylemmästä hirrestä alemman hirren puoliväliin. Tässä veistetään tappia harjanvarresta.

aitta, aitan kunnostaminen, luhtiaitta, perinnerakentaminen

3. Päällekkäisten hirsien väliin tulee eriste. Aikoinaan käytettiin metsästä kerättäviä sammaleita, nykyään pellavaa. Pellavarivettä eli tappuroita on käytetty ja käytetään edelleen jälkitiivistämiseen, kun valmiin seinän rakoihin paukutetaan nuijalla ja riveraudalla eristettä. Pellavaa valmistetaan eristeeksi nauhana, levyinä, mattona ja riveenä. Hirrenvälinauhaa saa rautakaupasta, muita tuotteita varmimmin perinnerautakaupoista.

Pyysimme maakuntamuseon tutkijaa katsomaan aittaa. Ennen tapaamista hän oli puhelimessa epäilevä. Suomessa ei ole montaa alkuperäistä piharakennusta.

Kun kolusimme aittaa, kävi ilmi, että se on paikalle siirretty (hirret oli numeroitu) ja että sitä on korotettu myöhemmin (seinässä on kerros eri värisiä hirsiä). Seinissä oli myös jälkiä vanhoista oviaukoista. Kyseessä ei siis ollut muinaismuistoon verrattava aarre.

Vaimoni Jaana miettii edelleen, olisiko ollut parempi säilyttää aitta alkuperäisenä ja tehdä uusi verstasrakennus. Itse olen varma, että ratkaisu on hyvä. Kun vanhalla rakennuksella on järkevä käyttö, se säilyy parhaiten.

Lue myös: Haaveissa oma huvimaja? Muista nämä 10 asiaa ennen kuin alat rakentaa

Kalliiksi tulee

Kuten muissakaan remonteissamme, meillä ei ole tässäkään kovin tarkkaa budjettia. Tehdään niin hyvää kuin osataan. Edetään siihen tahtiin kuin on varaa.

Runko on ilmainen, mutta kaikesta muusta täytyy maksaa. Kyseessä on pienen kesämökin rakentamiseen verrattava hanke, koska aitan yläkertaan haluttiin hiljainen huone työtilaksi ja vierashuoneeksi. Sen yhteyteen tulisi pieni kylpyhuone.

Suuri osa työstä on tarkoitus tehdä itse, mutta sähkö- ja putkimies hoitavat oman erikoisalansa. Kylpyhuoneen tekee siihen erikoistunut kirvesmies. Ikkunoissa ja ovissakin tarvitaan ulkopuolista apua.

Uusi kuin vanha aitta

Kun projekti aikanaan päättyy, aitta on aikalailla alkuperäisen näköinen. Vanhat kaiteen pienatkin ovat tallessa, ja vanhat ovet muuttuvat ikkunaluukuiksi. Muutosta on se, että talo on metrin korkeampi ja päädyssä on uusi kuisti. Kuistin malli ja paneeleiden profiili kopioidaan pihapiirin muista rakennuksista.

Tervetuloa mukaan seuraamaan remonttia! Lisää kuvia osoitteessa perinnemestari.fi.”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 3/2018. 

Keskustelu

Kommentoi juttua: Vanhan aitan kunnostus – lue perinnemestarin vinkit

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X