Kukkaikkunalla syksyn valoa vanhassa talossa. Kuva Paula Meskanen, kiitos kuvasi lainasta!

Vanhojen rakkaiden huonekasvien voittokulku jatkuu. Kestävät ja kauniit kasvit kulkevat sukupolvelta toiselle.

Kiinnostaako huonekasvien historia? Hanki käsiisi Leena Arkion Rakkaat vanhat huonekasvit (Otava) kirjastosta tai antikvariaatista. Törmäsin aikanaan kirjaan netin keskustelupalstalla, ja sain ostettua toiselta puutarhaharrastajalta tämän aarteen vuodelta 1985.

Ihania kasvitarinoita ja vanhoja valokuvia tulvillaan oleva teos tuli mieleeni, kun näin puutarhaystäväni ottaman valokuvan kotinsa, vanhan kansakoulun, kukkaikkunalta.

Olen työskennellyt puutarha-alalla 40 vuotta, joten uraani mahtuu useampikin anopinkielen ja peikonlehden uusi tuleminen – monet muotikasveistamme ovat itse asiassa klassikkoja.

Poimin listalleni 10 vanhaa huonekasvia, joista useimmista on kotonammekin hyvän kokemukset – myös nykykodissa, joissa on talvisin turhan paljon lämpöä ja liian vähän valoa.

Kiehtovaa kuvitusta kirjasta Rakkaat vanhat huonekasvit (Otava). Oikealla muotikasvi peikonlehti ja lempikasvi tuoksupelargoni Runebergien salin viereisessä kabinetissa vuonna 1904.

 

  1. Pelargonit, verenpisarat ja palsamit kukkivat jo 1800-luvulla mökin ikkunalla ja olivat suuria ylpeyden aiheita hoitajilleen. Nykyisin verenpisarat ja pelargonit voi ostaa helpoimmin keväisin taimina, ja palsamia voi kylvää keväällä siemenistä. Pelargonit talvehtivat viileässä tai lämpimässä, verenpisarat viileässä, paikassa.
  2. Huonekuusi eli norfolkinaraukaria on ollut viime joulujen hittikasvi. Viherkasvina sitä kasvatettiin meillä jo yli 100 vuotta sitten: kesällä ulkona lämpimässä ja talvet viileässä 5-10 asteessa. Lajin talvehtiminen onkin haaste keskuslämmityskodeissa. Olisipa viileä, valoisa viherhuone – siellä se varmasti nauttisi olostaan. Kuinka olet saanut lajin viihtymään vuodesta toiseen? Viime jouluna ostettu taimi odottaa vinkkejäsi…
  3. Tuoksupelargonia kasvatettiin ennen kuin ilmanraikastajat keksittiin. Kerrotaanpa ruotsalaisen 1800-luvun lopulla toimineen tohtori Westerlundin suositelleen kasvia potilailleen makuuhuoneeseen tervehdyttävän tuoksun vuoksi. Tuoksupelargoni viihtyy huoneenlämmössä läpi vuoden. Luonnonvalossa en saanut sitä talvehtimaan, mutta hankittuani kasvilamput taimet ovat viihtyneet paremmin. Ehkä talvella hieman viileämpi koti olisi sille tarpeen.
  4. Peikonlehti kasvoi jo innokkailla huonekasviharrastajilla Runebergeillä 1800-luvulla heidän Porvoon kodissaan. Puolivarjossa tai melko varjoisassakin viihtyvä köynneliäs viherkasvi on kaunis sekä pienenä taimena tai isona ja rotevana – kunhan sen tukee ajoissa. Peikonlehdet viihtyvät huoneenlämmössä kautta vuoden. Valon vähetessä lämpötilan lasku talveksi olisi hyväksi, muttei välttämätöntä.
  5. Palmuja kasvatettiin säätyläiskodeissa erityisen innokkaasti 1800-luvun lopulla luvulla. Palmu ja piano olivat pitkään ihanne kulttuurikodille. Kotonamme kestävimmiksi ovat osoittautuneet kaunislehtiset kentiapalmut, vaikkei pianoa olekaan. Ne selviytyvät melko vähässäkin valossa, mutta parhaat yksilömme kasvavat kasvilamppujen alla..

    paula ritanen-närhi, puutarhatoimittaja

    Ihana unelma palaamassa kesälomalta lasiterassilta.

  6. Asparagukset – hienohelma ja unelma –  viihtyivät 1960-luvulla lapsuudenkotini rintamamiestalon kamarissa. Niistä sai vihreitä oksia onnittelukukkien kyytipojaksi. Molemmat voi pitää huoneenlämmössä ympäri vuoden, kun jaksaa kastella tasaisesti. Kuivuessaan ne herkästi varistavat lehtiään, mutta selviävät pienistä.
  7. Tuonenkielo eli issikka tuotiin japanista Eurooppaan 1800-luvulla. Kaupunkikotien kasvina pitkään tunnettu vaatimaton laji viihtyy vähässä valossa ja huolettomankin kasvihoitajan hoteissa – myös meillä kotona. Kuivassa huoneilmassa lehtien kärjet saattavat ruskettua, mutta muuten lehdistö on kaunis.
  8. Gloksinioita kasvatettiin innokkaasti mukuloista vielä 1990-luvullakin, mutta nyt laji ostetaan mieluiten valmiiksi kukkivina. Sametinpehmeälehtistä kasvia ei kannata heittää pois kukinnan jälkeen, vaan mukulan annetaan vaipua lepoon syksyllä. Kuiviltaan säilytetyt mukulat istutetaan uudelleen kevättalvella.
  9. Traakkipuita kutsuttiin ennen vanhaan köyhän palmuksi. 1800-luvun lopulla ne olivat muotikasveja kaupunkikodeissa. Valtavan suosittuja ne ovat vieläkin, ja varmempaa niiden menestyminen onkin kuin palmujen. Kauneimmillaan traakkipuut kasvavat valoisassa tai puolivarjoisassa paikassa, lehdet pölyttömiksi pyyhittyinä.
  10. Kiinanruusu on tunnettu meillä jo 1800-luvun alkupuolelta saakka. Reheväkasvuinen kiinanruusu versoo pikkupuuksi, tai sitä voi leikata reilusti keväisin. Hyvin hoidettu ja kesäaikana lannoitettu kiinanruusu kukkii kesällä tai muulloinkin. Itse asiassa leikkaaminen parantaa kukintaa, kun versoja typistellään ja harvennetaan.
paula ritanen-närhi, puutarhatoimittaja

Vantaalaiskodissamme tarvitaan kasvien viihtymiseksi kasvilamput, sillä olohuoneen ikkuna jää lasiterassin sisälle. Kaikki huonekasvit eivät kuitenkaan normaalisti lisävaloa tarvitse. Jos lämpötilaa voi talveksi hieman laskea, vähempikin valo riittää.

 

 

Liian monta ihanaa vanhaa huonekasvia jäi pois listaltani, mutta näistä kirjoista saat päteviä ohjeita ja myös tietoa kasviesi historiasta:

Visa Lipponen ja Seppo Hilpo, Kodin kukoistavat kasvit (WSOY)

Anu Ranta, Hienohelma ja vanhapoika (OTAVA)

Leena Arkio, Rakkaat vanhat huonekasvit (OTAVA)

 

Saitko lahjaksi tai perinnöksi vanhan huonekasvin?

Siirrä kasvit mieluiten lämpimänä vuodenaikana, mutta vähintään pakkaa kasvi huolella sanomalehtipaperiin, joka on hyvä eriste. Anna paketin lämmitä uudessa kodissa ennen avaamista.

Jotkut kasvit voivat aluksi kärsiä muutosta, mutta sopeutuvat lopulta uuteenkin kasvupaikkaan. Valoisa paikka, johon ei aurinko suoraan paista, on monille lajeille hyväksi.

Kasveja voi lisätä ystäville ja sukulaisille myös pistokkaista, jakopaloista tai rönsyistä. Paras aika lisäämiseen on kevät, jolloin uudet taimet ehtivät vahvistua valoisaan vuodenaikaan ennen syyspimeitä.

 

Valoisia syyspäiviä toivotellen, terveisin puutarhatoimittaja Paula