Kuka juhli puutarhassa lomallani?

Kun puutarha jää hoitajansa loman ajaksi lähes omilleen, sen valtaavat luonnonvoimat. Kotilot kiittävät sateista, mutta puutarhurin mielestä kosteus olisi voinut jäädä vähemmällekin.

Kaksi lomaviikkoa takana Kreetalla. Oli kivaa, pakko myöntää. Vaikka puutarha olikin ihan pakko jättää siksi aikaa toisen hoidettavaksi ja osittain myös luonnon armoille.

Vieroitusoireiden lievityksestä kerroinkin jo edellisessä päivityksessäni saarelta. Mihinkä se koira karvoistaan pääsisi – tai puutarhuri vihreästä peukalostaan.

Kotiin oli kuitenkin kiva palata monestakin syystä. Lennolta säntäsimme pihallemme tarkistamaan, kuinka väliaika on sujunut.

Ensireaktio oli helpotus, rehevältä yhä näyttää. Kiva, pelargonit kukkivat!

Tunkkainen ilma seisoi Linnunlauluhuoneen lasit avattuani. Villiviinin versot olivat tunkeutuneet huoneen raoista, mutta ei se haittaa.

Tällä kertaa versot eivät tuoneet ainakaan isoa joukkoa kirvoja tullessään, hyvä!

Hienoa, että huvimajan viherkatto taas versoo. Kohta kukkiikin?

Lähempää katsottuna osa vihreydestä näyttääkin olevan omenapuun versoa, joka on painunut katon päälle. Liikaa omenia, sillä pikkuisia hedelmiä on satanut patioillekin.

Hyötytarhakin rehottaa. Vähän villistikin, mutta pienen siistimisen jälkeen kaikki on reilassa. Vesiheinä nautti poissaolostamme, vaikka laatikkoviljelmän maa rutisi kuivuuttaan.

Tosin, menetimme tillit. Toisaalta saimme oikein hyvän hernesadon. Tillinkukat haenkin sitten lähimarketista puntteina.

Paras opinnäytetyö kastelijaltamme on kuitenkin pelakuiden hyvä kunto!

Pelargonit olivat ykkösjuttu, jonka toivoimme kukoistavan paluumme jälkeen. Hienosti tämä toteutuikin, ja huomaathan, kuinka niksini poistaa avoimet kukat toimi. Nyt kukkii taas ja lattia on siisti!

Ikävä kyllä, lehtokotilot olivat juhlineet surutta siellä osia puutarhassa, jossa ei juuri liikuttu. Kaikkialla niitä nyt onkin, kuunliljat ovat kuin haulikolla ammuttuja ja jopa perunanlehdissä on reikiä!

Ihana, että orvokit ovat vielä elossa, vaikka ne kasvoivat syrjässä kastelijan polulta. Kiitos kesäsateen!

Olisi vain pitänyt muistaa leikata ne alas, jotta loppukesällekin riittäisi kukintaa.

Lasiterassillakin kaikki siis hyvin, jos ei oteta huomioon hämähäkinseittien runsautta. Kyllä on ollut iso työ heillä kutoessa, mutta tylysti pyyhimme ne paikasta, jotta pääsemme taas nauttimaan lasitetusta olohuoneestamme.

Vaikka lomalla jotain menetimme, jotain myös saimme tilalle. Vesialtaassamme, lumpeenlehtien seassa, viihtyy pitkästä aikaa taas muhkea sammakko.

Toivottu vieraamme piti siitä että puutarhassamme vallitsi kahden viikon jokseenkin rikkumaton luonnonrauha. Nyt toivomme, että kylpylämme vesi houkuttelee kesävieraamme viihtymään pidempäänkin.

Vesialtaan ohitse kuljetaan nyt varovasti.

Lisää aurinkoisia kesäpäiviä vielä toivoen, terveisin puutarhatoimittaja Paula

    Olen Paula Ritanen-Närhi, intohimoinen puutarhatoimittaja, huoleton hortonomi ja kokeileva kotipuutarhuri. Kesät kiertelen kotipuutarhoissa ympäri maata ja talveksi vetäydyn kotilaaksooni  kirjoittelemaan retkistäni. Puutarha on minulle ammatti, harrastus ja elämäntapa. Tervetuloa kurkkimaan kotipuutarhaani!