DSC_0006

Palasin juurilleni hankkimalla piispankukan taimen ja otin siitä pistokkaita.

Piispankukka palasi kotiin

Vanhat perinnöksi saadut huonekasvit ovat arvokkaita. Jos niitä ei enää ole, voi kaupasta hankkia vastaavia lajeja ja aloittaa perinteen alusta.

1970-luvulla piispankukka oli äitini lempikukka. Ennen energiakriisiä rakennetun kerrostalon valtavien ikkunoiden kukkalaudoilla hän myös lisäsi taimia keväisin.

Päätin kokeilla, vaikka kaupasta löytämäni kasvin olemus oli erilainen. Nämä olivat pystykasvuisempia kuin äidin rentokasvuiset ja pitkäversoiset. Kukatkin äidillä olivat heleän siniset. Mistä niitä vielä saisi?

No, ostin yhden kukan ja otin latvoista pistokkaita. Vähän epäuskoisena, kun versot olivat kovin hennot. Keittiösaksilla leikkasin, kun en veistä viitsinyt lähteä hakemaan.

DSC_0058

Vesilasijuurrutus toimii monille huonekasvilajeille.

Kyllä äiti tietää!

Ainoa oikea tapa juurruttaa piispankukan ja pelargonin pistokkaita äidilläni oli laittaa ne vesilasiin. Kun kävin puutarhurikoulun, koetin opastaa äitiä ”helpompaan” turvejuurrutukseen, mutta toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos.

Itse asiassa olen nyt itsekin huomannut, että mitä järkeä on katsella mahdollisesti juurtumattomia pistokkaita ruukussaan, kun voi ensin juurruttaa pistokkaat ja istuttaa vasta sitten.

DSC_0065

Ihanat juuret – nyt vaan istuttamaan!

Odottelin kärsivällisesti toista viikkoa, vaihdoin vettä välillä. Sitten putkahti ensimmäinen pikkuruinen valkoinen juurenrihma, ja kohta koko lasi oli täynnä juuria.

IMG_9624

Kasvisairaalani teho-osastolla on tungosta. Hoitotulokset ovat kuitenkin lupaavat.

1990-luvulla rakennetussa talossamme ikkunat ovat paljon pienempiä, joten valoakin on vähemmän. Siksi käytän kasvisairaalassani lisävaloa.

Nämä lamput ovat yrttien Zengrow vesikasvatuslaitteesta, joka on ensihuuman jälkeen poistettu käytöstä – mutta lamput ovat loistavat. Kaunis valo ja kasvit viihtyvät.

Minulla on myös pari kappaletta Kekkilän vihervaloja, mutta niiden valon väri on olohuoneeseen vähän liian liilaa.

Nyt vaan istuttamaan pistokkaita ja pikkutaimet tänne teho-osastolle juurtumaan.

Piispankukka (Browallia speciosa)

  1. Kirjassa Rakkaat vanhat huonekasvit (Leena Arkio, Otava) kerrotaan, että piispankukka ilmestyi helsinkiläisille toreille vasta 1930-luvun alussa. Kiitos puutarhaharrastajalle, jolta sain muutama vuosi sitten ostaa tämän ihanan teoksen.
  2. Visa Lipposen mainiossa Kodin kukoistavat kasvit (WSOY) todetaan, että piispankukka viihtyy parhaiten aurinkoisella eteläikkunalla, mutta myös muu ilmansuunta käy – kunhan on valoisaa.
  3. Emokasvit voivat talvehtia huoneenlämmössä ympäri vuoden, mutta vanhat kasvit on hyvä uudistaa ottamalla pistokkaita. Kuten äitini tiesikin, myös Lipponen vahvistaa, että vesilasi on lajille paras juurrutuspaikka.

Pidin Keravan opistossa keväällä kurssin Isoäidin kukkapenkissä ja siellä oli eri ikäisiä kuulijoita.

Totesinkin heti aluksi, että termi ”isoäidinkasvi” kuulostaa aika vanhalta, mutta minkähän vuosikymmenen kasveista nyt puhutaan?

Omat isovanhempani ovat syntyneet tukevasti 1800-luvun puolella, mutta nuorimpien kuulijoiden isoäidit ovat vielä työelämässä.

Lämmintä äitienpäivää sunnuntaina 8. toukokuuta,

terveisin Paula puutarhatoimittaja