Rikkaruohoretkellä puutarhassa - kitken vai jätän?
Loppukesän iloihin kuuluu kasvun rauhoittuminen. Kiireisiä töitä on syksyä kohti yhä vähemmän, eikä kitkeminenkään ole niin päivän päälle.
No, rehellisesti sanoen, ei meillä kitkemisellä ole koko kesänä stressattu. Pakko tunnustaa, ei lähivuosinakaan. Eikä ole tarkoitus jatkossakaan, mutta kasvien hyvinvoinnista pidämme huolta.
Kun puutarhamme rakentaminen aloitettiin parikymmentä vuotta sitten, kitkettävää riitti nuorten pikkutaimien väleistä. Kitkentätarvetta vähensi kuitenkin kuorikatteen lisääminen. Sekin on jo ammoin lahonnut kasvustoon.
Vaikka kitkemistä on puutarhassamme enää tosi vähän, kartoitusretki on tarpeen silloin, tällöin. Välillä nappaan metsäkortteen tai pari ohikulkiessani.
Vietämme aikaa puutarhassamme päivittäin. Silti kasvuston joukkoon pääsee kasvamaan jopa puun- ja pensaantaimia, joiden annamme ensin varttua tunnistusta varten. Sitten päätämme, kitketäänkö vai jätetään.
Ilman muuta paras valintamme rikkaruohontorjunnassa ovat tiheät perenna- ja pensaskasvustot ja maanpeittokasvien käyttö. Emme itse sitä aikoinaan keksineet, vaan pihalla vieraillut maisema-arkkitehti vinkkasi.
Puutarhamme on täynnä puita, pensaita ja perennoja – ruohoa kasvaa vain koristeena. Koska kasvustossa kulkemiseen tarvitaan polkuja, monet niistä on päällystetty luonnonkivillä.
Kivien väleistä kasvaa polkuhaarikkaa – osan olemme päällystäneet sidonta-aineilla. Kivipolusta tulee helppohoitoinen, kun sen voi pitää puhtaana harjaamalla ja vedellä suihkauttamalla.
Eivät rikkaruohot meiltä kuitenkaan kokonaan ole kadonneet. Kun vajaa kaksi vuotta sitten kaadoimme suuren pihakuusen, valoisuuden lisäys toi pihaan paitsi kukkia myös rikkaruohoja.
Jo lähes voitettu kanta vuohenputkea ja karhunköynnöstä palasi entitä pirteämpänä, ja joistain innokkaasti leviävistä perennoista, kuten viiruhelpistä, syntyi karsittavaakin.
Monet rikka- tai luonnonkasveina tunnetut lajit eivät ole puutarhassamme ongelma. Pidämme maitohorsmista, kellokukista, kärsämöistä ja heinistä.
Ratamoita olemme istuttaneet lisääkin. Kohokohtina polunmutkissa kasvavat heinät, kortteet ja voikukat, joita katsomme pitkään ennen kuin poistamme.
Kun rikkaruohoretki puutarhaamme on päätöksessään, kädessäni on kaunis kimppu luonnonkukkia. Pihatiemme hietikolla voimissaan olivat etenkin apilat ja kärsämöt.
Ennen vanhaan kävin noutamassa luonnonkukkia lähitienoiden joutomailta ja ojista. Nyt ne löytyvät onnekkaasti omalta tontilta.
Kitkemisen lyhyt oppimäärä
- Ehkäise rikkaruohoja käyttämällä uudispihan istutuksiin rikkaruohotonta kasvualustaa.
- Puhdista vanha maa ennen istuttamista esim. kattamalla alue mustalla valoa läpäisemättömällä muovilla kasvukauden ajaksi.
- Vähennä kitkemistarvetta istuttamalla taimet tiheähkösti. Kun ne kasvavat yhteen, karsi, siirrä ja jaa.
- Helpota rikkaruoho-ongelmaa katteilla. Siemenrikkaruohot eivät niissä idä ja maa pysyy pehmeänä kitkemiselle.
- Iloitse luonnonkasveista puutarhassasi. Monet rikkoina tunnetut lajit ovat istutettujen lajien veroisia.
- Kaiva juurineen monivuotiset rikkakasvit ja haraa pois yksivuotiset.
- Kitke huolellisesti syksyllä, jos haluat päästä keväällä helpolla.
Leppoisia kitkentäretkiä kotipuutarhassasi, terveisin puutarhatoimittaja Paula
Olen Paula Ritanen-Närhi, intohimoinen puutarhatoimittaja, huoleton hortonomi ja kokeileva kotipuutarhuri. Kesät kiertelen kotipuutarhoissa ympäri maata ja talveksi vetäydyn kotilaaksooni kirjoittelemaan retkistäni. Puutarha on minulle ammatti, harrastus ja elämäntapa. Tervetuloa kurkkimaan kotipuutarhaani!
Kommentoi
Kommentoi juttua: Rikkaruohoretkellä puutarhassa - kitken vai jätän?