Suhteet

Avioero: "Mies sanoi, että olen pilannut hänen elämänsä"

Kuopiolainen Marjukka Halonen, 64, oppi avioerosta sen, että liitossa pitää osata puhua.

”Meidän eromme olisi kenties vältetty, jos olisin osannut puhua. Olen aina ollut pakenija, joka tenkkapootilanteen tultua lähtee pois.

Vaikka kyllä mieskin asiaa auttoi. Hän sanoi minulle yhtenä päivänä, että olen pilannut hänen elämänsä viimeiset 10 vuotta. Se oli niin uskomatonta, että luulin kuulleeni väärin. Kunnes hän toisti tämän hääpäiväillallisella.

Halusin silloin muuttaa heti pois, mutta sitten ympäriltämme kuoli useita tuttuja. Ajattelin että kyllä meidän pitää vielä yrittää.

Kuukausien päästä tajusin, että mies ei enää yritä. Kun sanoin, että haluan muuttaa pois, hän suuttui. Hän pelkäsi, mitä ihmiset ajattelevat.

Muutin kuitenkin, ensin vuokralle ja sitten lainalla ostamaani pieneen yksiöön. Se tuntui aluksi kauhealta. Olin yksinäinen, kun omaa aikaa oli aivan liikaa. Sunnuntait olivat vaikeimpia, silloin mikään ei ole auki ja ystävätkin sulkeutuvat koteihinsa perheittensä kanssa.

Taloudellisesti jouduin aika tiukoille, koska olin osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Unettomina öinä laskin kaiken: Miten paljon mihinkin menee rahaa ja miten paljon sitä tulee. Enää ei ollutkaan varaa matkustaa Helsinkiin lapsenlapsia tapaamaan. Onneksi he käyvät täällä.

Ystävät kyselivät, että etkö voisi palata takaisin miehen luo. He näkivät liittomme ihanteellisena.

Tämän eroni aikaan olin 60. Ensimmäisestä miehestä olin eronnut ollessani 31. Se oli ollut helpottava ero, jonka jälkeen tapasin nopeasti tämän toisen mieheni.

Nyt ero tuntui vaikealta. Mies oli ollut paras kaverini, olimme aina tehneet kaiken yhdessä. Kun kaikki oli hyvin, olimme helkkarin hyvä tiimi.

En vieläkään tiedä, miten olin mieheni elämän pilannut. Me emme edes riidelleet ikinä. Emme eronneetkaan riidoissa tai vihassa.

Samaan aikaan äitini kuoli. Tuntuu, että elin aivan sumussa. Ihanat työtoverit pitivät minua tuolloin pinnalla, sietivät, vaikka olin varmaan aika hirveä.

Äidin kuoleman jälkeen löysin biologisen isäni. Hän oli jo tuolloin vanha ja sairas, mutta minua hänen tapaamisensa helpotti kovasti. Äiti ei ollut halunnut puhua hänestä, laittoi aina luurin kiinni, jos kovistelin häntä puhelimessa tästä.

Alun kaipauksen jälkeen tuntuu, että eron myötä sainkin paljon tilalle. Sain isän, paranin allergioistani ja löysin uuden ilon.

Eräs tuttu mies tiesi, kuinka mielelläni käyn konserteissa, vaikka matka niihin oli 50 kilometriä. Hän ehdotti, että muuttaisin hänen kotiinsa, asuinkumppaniksi, ei siis seurustelusuhteeseen.

Mutta niin siinä kävi, että puolen vuoden päästä viihdyimme jo toistemme seurassa enemmän kuin ystävinä.

Tässäkin suhteessa olin aluksi monta kertaa lähdössä, jos yhtään tuli vaikeaa. Mutta mies sanoi, että ei, nyt puhutaan. Olen kiitollinen tästä kiltistä miehestä.

Nyt voin myöntää, että eroni oli turha. Se olisi ollut vältettävissä, niin paljon hyvää siinä oli. Ei se silti minua kaduta, sillä olen saanut tilalle paljon hyvää.

Ymmärrän nyt, että liitossa pitää osata puhua. Pitää olla hauskaa yhdessä, kunnioittaa toista ja olla armelias itselle. Pitää olla luottamusta toiseen ja siihen, että kelpaa. Myös itselleen.”

Lue myös: Avioero: ”Menin aivan rikki ja sekaisin” Avioero: ”Suru vain pitää itkeä ulos” 40 vuotta yhdessä: ”Seksi on koko ajan vain parantunut” Seksi: Kosketa minua hellästi

Kommentoi

Kommentoi juttua: Avioero: "Mies sanoi, että olen pilannut hänen elämänsä"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.