Talous

Edunvalvonta, hoitotahto, hoivatahto - kuinka varaudun omaan tai läheisen vanhuuteen?

Leskeksi jäänyt Aino Jehkonen mietti, mitä tehdä omakotitalolle ja kuka lapsista auttaa, jos hän sairastuu. Hän ilmoittautui kurssille, jossa laaditaan hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus.

Tiilitalo isolla puutarhatontilla. Sellaisen Aino ja Eino Jehkonen halusivat. Tontti ostettiin Keravalta vuonna 1968, ja kirvesmiehenä työskennellyt Eino muurasi itse talon. Muuttamaan päästiin 1972. Kotona pyöri kolme lasta, ja porukkaa kulki ovissa koko ajan.

Sitten Eino jäi eläkkeelle, ja vihdoin Ainokin eläköityi koulusiivoojan työstään. Vuosi sitten kahdeksankymppinen Eino kaatui, joutui sairaalaan ja oltuaan neljä viikkoa tiedottomana nukkui pois.

52 vuotta naimisissa ollut Aino Jehkonen, 73, totuttelee nyt uuteen arkeen.

”Mielessäni pyörii paljon kysymyksiä: Mitä teen sitten, kun en enää itse jaksa? Saanko apua? Miten minua hoidetaan? Mitä teen omakotitalon ja mökin kanssa?”

Miten oma tahto löytyy?

Olohuoneen pöydän ääressä Aino Jehkonen pyörittelee tottuneesti laskuja ja lomakkeita, mutta ajatukset ja tunteet myllertävät. Pitäisi selvittää itselle, miten haluaa elää loppuelämänsä.

Taloudellisesti ei ole hätää, sillä hän saa työeläkettä ja pienen leskeneläkkeen, joilla tulee tarkasti eläen toimeen. Silti hän pohtii päivittäin tulevaa elämäänsä.

”Kaipaan seuraa, mutta en tykkää kerrostalosta. Toisaalta haluaisin, että olisi elämää ja palveluja ympärillä. Mitä tehdä omakotitalolle, kun kolmella lapsella on omat talonsa? Kunpa olisi jokin hoitokoti, johon voisin tarvittaessa mennä.”

Reportaasi_2
Aviopuolison kuoleman jälkeen yksin toimiminen ja yksinäisyys ovat oudoksuttaneet Aino Jehkosta. ”Kun Eino eli, meillä kävi paljon ihmisiä. Miksi ihmiset kaikkoavat? Pelkäävätkö he kuolemaa?”

Kun Aino näki tänä syksynä lehdessä ilmoituksen kaupungin järjestämästä luennosta Kuinka varaudun omaan tai läheisen vanhuuteen, hän ilmoittautui heti mukaan. Luennolla kerrottiin Airo-työpajasta, jossa käsiteltäisiin muun muassa edunvalvontaa ja hoitotahtoa. Aino ilmoittautui työpajaan.

Edunvalvontavaltakirjan avulla voi valtuuttaa läheisen ihmisen hoitamaan talous- ja terveysasioita, jos oma kunto huononee.

Einon sairastaessa Aino joutui huolehtimaan siitä, että kipulääkettä annettiin tarpeeksi. Ehkä itselle pitäisi tällaisen tilanteen varalta laatia hoitotahto.

Tilanne on Ainolle selvä.

”Elämänmuutos on tulossa muutaman vuoden sisällä.”

Kurssilta tietoa ja voimaa

Tuolit on marraskuun iltana aseteltu ympyrään terveyskeskuksen kokoushuoneessa. Aino Jehkonen ja 13 muuta ikääntyvää keravalaista ovat kokoontuneet kurssille, jonka tavoitteena on saada aikaan osallistujille hoiva- ja hoitotahdot ja edunvalvontavaltakirja.

Kurssia vetävät Airo-kansion kehittänyt lähihoitaja Tiina Kuopanportti ja hänen yhteistyökumppaninsa, juristi ja Edunvalvontavaltuutus-yhdistyksen puheenjohtaja Vesa Anttila. Mukana on myös luennon ja työpajan tilannut kaupungin muistihoitaja Satu Paasovaara

Heidän viestinsä on selvä: Epäselvyyksiltä ja sukuriidoilta vältytään, kun paperit omista toiveista ovat selvillä.

Reportaasi_3
Reportaasi_4

Kurssilaisia muistutetaan, että edunvalvontavaltakirjan laatijan ei tarvitse olla vanha, sairas tai kuolemankielissä. Asiakirjan voi laatia 18-vuotiaana ja sitten muuttaa sitä tarpeen mukaan.

Ennakoiminen on tärkeää, sillä eihän meistä kukaan tiedä kotoa lähtiessään, palaako sinne terveenä takaisin. Ajatellaanpa vaikka formulakuski Michael Schumacheria, joka loukkaantui vakavasti perheen kanssa lasketellessaan.

”Jos sairastunut puoliso on hoitanut yksin kaikki raha- ja paperiasiat, tällaisessa tilanteessa se on väärin jälkeen jäävää osapuolta kohtaan,” kurssille tullut nainen kommentoi.

Mikä on muuttunut?

”Miksi nykyään pitää laatia tällaisia papereita, ei niitä ennen tarvittu,” yksi mies ryhmästä kysyy.

”Koska asiat eivät toimi enää kuten ennen, jolloin oli tutut virkailijat ja hoitajat, ja sukulaiset asuivat lähellä,” Tiina Kuopanportti sanoo.

Nykyään hoitajat keikkailevat ja vaihtuvat, lapset asuvat muualla. Eivätkä hoidettavatkaan ole enää nöyriä alamaisia, jotka tyytyvät millaiseen kohteluun tahansa.

Miten muuten kuin hoivatahdolla voi kertoa, että ei voi eikä halua syödä omenaa tai että on viluinen ja tahtoo siksi pitää villasukkia aina jalassa? Miten saa kuunnella radiosta urheilua ja rockia, jos ei itse voi enää ilmaista, että inhoaa alueradioita ja hartausohjelmia?

”Olen tehnyt vanhustyötä vuodesta 1996 ja nähnyt, miten käy, kun ei ennakoida. Voi tulla perheen sisäisiä epäilyjä, on ajattelematonta hoitoa. Hoitaminen kun ei ole vain näppärää mittaamista”, Tiina Kuopanportti sanoo.

Jos neljä palaa sokeria kahvissaan käyttänyt dementikko joutuu muka ylipainon vuoksi juomaan makeuttamatonta kahvia, nautintohetkestä syntyy päivittäin riitaa ja hämmennystä, kun kahvi ei maistu tutulta.

Reportaasi_9
Mitkä ovat ikääntyvän asumisen vaihtoehdot ja miten virkailijat kohtelevat, pompottelevatko, se askarruttaa Aino Jehkosta

Paperit ovat tärkeitä, jotta hoitajat näkevät, millaista henkilöä hoitavat. Hoiva- ja hoitotahdot ja edunvalvontavaltuutukset muokkaavatkin koko hoitoalaa. Hoitoalan on huomattava, että se hoitaa yksilöitä, joiden kuuluu saada elää omanlaistaan elämää.

”Perustin Airo-kurssit ja -kansiot, koska kyllästyin keikkailevana hoitajana vanhustenhoidon puutteisiin. Hoitajienkin pitää miettiä, ovatko mummot heidän tiellään. Asuvatko vanhukset hoitajien työpaikalla vai tulevatko hoitajat kuin vanhuksen kotiin? Asetelmassa on vissi ero,” Tiina Kuopanportti sanoo.

Dementikolle edunvalvoja

Yksi kurssilaisista on pohtinut hoitotahdon ja edunvalvontavaltakirjan tekemistä jo yhdeksän vuotta, siitä lähtien kun aviomies kuoli. ”Nyt sen teen,” rouva puhaltaa itseensä pontta.

Monet vitkuttelevat. Ei kannattaisi. Erityisesti silloin, kun on todettu alkava muistisairaus, ei saa enää aikailla. Edunvalvontavaltakirja ja hoitotahto on syytä tehdä saman tien, jotta tekijä vielä ymmärtää, mitä on sopimassa, ja asiakirjasta tulee pätevä.

Kurssilaisilla on kokemusta siitä, miten puolison sairastuttua voi olla vaikea hoitaa asioita, kun joutuu hakemaan edunvalvontaa virallista reittiä pitkin. Se vie aikaa ja vaadittava byrokratia on hankala. Sinä aikana rahanahnein lapsi ehtii kohvoijata dementoituvan varoja ja omaisuutta. Tämäkin tarina on valitettavasti totta.

”Vaikka olisi vain yksi lapsi, hänen asemansa asioiden hoitajana on helpompi ja joustavampi, jos valtakirja on tehty itse ja ajoissa. Näin pääsee myös halvemmalla, siinä voi säästää jopa useita satasia,” juristi Vesa Anttila opastaa.

Edunvalvontavaltakirjaa tarvitaan silloinkin, kun valtuuttajan järki kyllä leikkaa, mutta hän ei jaksa enää toimia omaksi parhaakseen ja hoitaa esimerkiksi kiinteistöään ja muita talousasioitaan. Valtuutuksessa voi antaa yksityiskohtaisia ohjeita vaikka siitä, mitä omaisuutta myydään ensin ja mitä mökille tehdään.

Kuka valitaan?

Asiakirjojen laadintaan liittyy herkkiä perhetilanteita, joita ulkopuolisen – edes juristin – on vaikea tietää. Yksi ei halua asioidensa hoitajaksi omaista, jolla epäilee olevan taloudellisia ongelmia, toinen ei aio valita tehtävään läheisintä, koska välit ovat huonot.

Entä tuleeko riitoja ja loukkaantuvatko muut lapset, kun yksi valitaan ensimmäiseksi valtuutetuksi? Juristi Vesa Anttila sanoo itsekin joutuneensa nieleskelemään, kun hän ei ollutkaan omien vanhempiensa ensimmäinen asioiden hoitaja.

”Mutta valtuutuksen tekijä saa siis itse pohtia ja päättää, kenet valitsee. Myös puoliso voi olla asioiden hoitaja. Näin puoliso pääsee tarvittaessa toimimaan nopeasti. Toisaalta samanikäinen kumppani saattaa itse sairastua tai jopa kuolla. Varahenkilö voi siksi olla tarpeen.”

Aino Jehkonen alkaa miettiä, josko lähihoitajana työskentelevä nuorin lapsi olisi hänen ensisijainen edunvalvojansa. Tytär asuukin kaikkein lähimpänä.

”Mutta ensin täytyy pohtia asia valmiiksi. Minä pohjustan aina ensin asiat, ennen kuin puhun niistä,” Aino sanoo.

Joku aikoo laittaa valtakirjaan kaikki lapsensa, silloin esimerkiksi tiedonsaanti sairaustapauksessa on kaikilla kolmella yhtäläinen.

Yksityisyyden suoja on otettava todesta, sillä sairaanhoitajat eivät saa kertoa ilman valtuutusta edes sitä, onko joku potilaana jossakin sairaalassa.

Asia koskee erityisesti avopuolisoita ja seurustelukumppaneita. Ryhmässä on mies, joka on seurustellut 19 vuotta, mutta pari ei asu saman katon alla. Sairastapauksessa tällaista kumppania kohdeltaisiin kuin ventovierasta.

Reportaasi_7
Reportaasi_8
Lähihoitaja Tiina Kuopanportti ja juristi Vesa Anttila pitävät kursseja edunvalvonnasta ja hoito- ja hoivatahdosta.

Vältä sudenkuopat

Edunvalvontavaltuutus ja sen termit eivät ole tuttuja kaikille juristeillekaan, joten on tärkeätä selvittää itselleen perusperiaatteita.

Esimerkiksi käsitteet varavaltuutettu sekä termi toissijainen valtuutettu, tuottavat hankaluuksia.

Toissijainen valtuutettu on henkilö, jonka nimi kirjataan asiakirjaan siltä varalta, että varsinainen asioiden hoitaja kuolee tai sairastuu niin, että ei enää pysty hoitamaan tehtäväänsä. Varavaltuutettu puolestaan on vain lyhytaikainen sijainen, joka voi hoitaa asioita, kun varsinainen edunvalvoja on estynyt tilapäisesti vaikkapa pitkän työmatkan vuoksi.

Oikeat termit ovat tärkeitä.

”Olen tarkistanut 71 edunvalvontavaltakirjaa, ja vain yksi niistä on mennyt huomautuksitta läpi ja 15 niistä oli kokonaan pätemättömiä,” työpajan juristi Vesa Anttila sanoo.

Lisätietoja antavia tahoja:

airokansio.fi, kanta.fi, muistiliitto.fi, omaishoitajat.fi, om.fi 

 

Katso myös jutut:

Tellervo Koivisto: ”Pitkässä liitossa muistikin on yhteinen”

Vapaaehtoistyöntekijä Tuula, 70: ”Se mitä antaa, heijastuu takaisin”

Etäomaishoitaja on yleensä nainen

Kommentoi

Kommentoi juttua: Edunvalvonta, hoitotahto, hoivatahto - kuinka varaudun omaan tai läheisen vanhuuteen?

leskeksi jäänyt

Tosi asiaa !

Sinun täytyy kommentoidaksesi.