Ihmiset

Elisabeth Rehnin parhaat matkavinkit: "Gorillat on vielä näkemättä"

Ihmiselämän koko kirjo on tullut tutuksi Elisabeth Rehnille. Olipa konkarireissaaja työ- tai lomamatkalla, hän pyrkii aina näkemään myös luontoa ja eläimiä.

1. Rakkautta Roomassa

Nykyään jo parivuotiaat lapset vertailevat matkakokemuksiaan, mutta minä lähdin ensimmäisen kerran ulkomaille vasta 18-vuotiaana, vastaleivottuna ylioppilaana. Matkustin Gunnel-sisareni kanssa Kööpenhaminasta junalla Italiaan. Onhan Venetsia kaunis ja Firenze taidetta täynnä, mutta Rooma oli aivan erityinen. Olen sittemmin käynyt siellä lukemattomia kertoja, tunnen Trasteveren kadut ja saan tehtyä itseni ymmärretyksi.

Balkanin sodan jälkeen toimiessani YK:n ihmisoikeustehtävissä sain Vatikaanista harvinaisen kutsun. Paavi oli lähdössä Dubrovnikiin ja Sarajevoon ja halusi kuulla alueen ihmisoikeustilanteesta. Niin vietin kahdenkeskisen tuokion Paavi Johannes Paavalin kanssa. Muistutin, että myös katoliset kroaatit olivat osallistuneet julmuuksiin. Lopuksi pyysin, että hän matkaisi Sarajevoon kaikkien neljän uskontokunnan vieraana. Tapaamisen päätteeksi paavi siunasi minut ja antoi pienen ristin. Myöhemmin kuulin Vatikaanin lahjoittaneen uskontokunnille rahalliset avustukset ja Paavin todella vierailleen kaikkien neljän luona.

2. Sarajevo ennen ja nyt

Olen toukokuussa lähdössä jälleen Bosniaan Mostarin kansainväliseen lukioon, jota olin perustamassa kymmenen vuotta sitten. Luonnollisesti myös maan pääkaupunki Sarajevo on minulle merkittävä paikka, jossa käyn usein.

Suhteeni Balkaniin alkoi Jugoslavian sodan aikaan 1995, kun olin siellä ensin YK:n ihmisoikeusraportoijana ja sitten YK:n pääsihteerin edustajana. Johtaessani Bosnian YK-poliisioperaatiota asuin Sarajevossa vuoteen 1999 asti. Oli rankkaa, ihmisillä oli tunteet pinnassa. Koska olen suomalainen, ihmiset halusivat puhua kanssani Sarajevon talviolympialaisissa 1984 menestyneistä Matti Nykäsestä ja Marja-Liisa Hämäläisestä. Sodan aikana Sarajevoa ympäröivillä vuorilla oli taisteltu enkä miinojen takia voinut mennä hiihtämään Marja-Liisan kuuluisia latua.

Parissakymmenessä vuodessa Bosniaa on jälleenrakennettu, ja nyt suosittelenkin kaikkia matkustamaan Sarajevoon tutustumaan Euroopan dramaattiseen lähihistoriaan. Kesäaikaan siellä on myös upeita ulkoilmakonsertteja, teatteria ja aivan ihania pieniä balkanilaisia ravintoloita. Annokset ovat valtavia!

3. Aamut New Yorkissa

Jokainen joka käy New Yorkissa, ymmärtää sen erityisyyden. Ne oopperat, show’t ja hieno taide!

Herään aina varhain ja New Yorkissa aikaeron vuoksi erityisen aikaisin. Harrastan siellä aamukävelyitä ja päädyn usein St.Patrickin kirkkoon lämmittelemään laitapuolen kulkijoiden kanssa. Rakastan kirkkoja, niissä voi koota ajatuksensa. New Yorkin Guggenheimin museossa näin rappusilla ruskean corn flakes- pak kauksen. Hyvä etten jo siirtänyt sitä sivuun, kunnes tajusin sen olevan Andy Warholin taidetta. Se meni minulta vähän ohi.

4. Kenian safari

Lapseni välillä ihmettelevät, miksen voi jo jättää ulkomaan tehtäviäni, mutta rakastan matkustamista. Erityisen mielelläni suuntaan Afrikkaan, joka on samalla aikavyöhykkeellä.

Ensimmäinen matkani Afrikan Keniaan oli ikimuistoinen. Olin ystävättäreni kanssa lomalla, Korkeasaaren intendentti Ilkka Koiviston ohjaamalla seuramatkalla. Olin taitava sarvikuonon bongaaja, opin mitä eroa on Grantin- ja Thomsoningasellilla ja lopulta päädyimme Mombasassa mereen uimaan. Se matka herätti minussa entistä vahvemman rakkauden eläimiin ja safareihin. Sittemmin olen käynyt töiden takia gorillojen lähimaastossa sekä Kongossa että Ugandassa, mutta valitettavasti en turvallisuustilanteen vuoksi ole päässyt näkemään niitä.

5. Kopterilla Grönlannissa

Onhan Islantikin upea, mutta Grönlanti omaa luokkaansa. Kansanedustajana vierailin siellä ja pääsin helikopterikyydillä Illulissatiin, jossa jäälohkareet valuvat vuonoa pitkin mereen. Siellä ilmastonmuutos todella näkyy ja huolestuttaa. Olisin halunnut rapsuttaa suloisia rekikoirien pentuja, mutta onneksi minua varoitettiin ajoissa, että grönlanninkoirat repivät hetkessä kappaleiksi.

6. Etiopia sydämessä

Nyt, kun Suomi on leikannut niin paljon kehitysapua, on tärkeää ylläpitää hen- kilökohtaisia suhteita. Tammikuussa Afrikan naisjärjestöt kutsuivat minut Afrikan Unionin kokoukseen Addis Abebaan puhumaan naisten asemasta. Tapasin paljon tuttuja ja sain jopa palkinnon Afrikan naisten hyväksi tekemästäni työstä.

Olin Etiopiassa myös pahimman nälänhädän aikaan vuonna 1984, kun SPR lähetti minut avustuslähetyksen mukana DC-10-lentokoneessa valvomaan, että apu menee perille. Silloin pakolaisleireillä kuoli joka päivä sadoittain ihmisiä, mutta teltoissa syntyi myös uusia vauvoja. Siitä lähtien olen ajatellut, että ihmisiä on autettava jos suinkin vain voi. Yksikin ihminen pystyy vaikuttamaan, jos oikein haluaa.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 9/2016.