Naran päänähtävyys on valtava, puinen Todai-ji-temppelikompleksi ja sen sisällä säilytettävä pronssinen Buddhan patsas. Se on Japanin tärkeimpiä vierailukohteita.
Joukko peuroja köpöttelee vastaan temppelille johtavalla kävelytiellä. Yksi seisahtuu viereeni ja nuuhkii ilmaa, keksien toivossa. Kun makupaloja ei heru, se nappaa reppuni tas kusta kartan ja pistelee sen mielen osoituksellisesti poskeensa.
Vapaana vaeltelevat, kesyyntyneet peurat ovat Narassa tuiki tavallista seuraa. Niitä kuljeskelee satoja keskustan itäpuolella levittyvässä puistossa ja lähimetsiköissä.
Aikoinaan peuroja pidettiin jumalten sanansaattajina ja turvan tuo jina, sittemmin eläimistä on kehkeytynyt kaupungin symboleja ja kansallisaarteita. Niistä on tullut myös melkein yhtä kuvattuja kohteita kuin Naran päänähtävyyksistä, historiallisista buddhalaistemppeleistä ja šintopyhäköistä.
Peurat saattelevat meidät temppelin monumentaaliselle portille asti, jonka alla seisovat tuimailmeiset vartijat; taidokkaasti kaiverretut 800 vuotiaat puupatsaat.
Vanhojen kellojen kuminaa
Tōdaiji temppelin hämäryydessä istuu pronssista valettu 15 metrinen Buddha takanaan kultaisena säihkyvä koristekaari. Ympäri maata saapu neet koululaisryhmät ja matkailijat ihailevat sitä hipihiljaa, kumarrellen. Patsas on Japanin merkittävimpiä uskonnollisia aarteita, tehty keisarille 700-luvulla.
Narassa on valtavasti pyhäköitä pienellä alueella. Tōdaiji on niistä ylivoimaisesti tärkein, suurin jako mein, mutta tunnelmassa se häviää syrjemmällä sijaitseville.
Kiehtovimmat temppelit piilotte levat metsärinteen suojissa, kuten Nigatsudō, jonne noustaan pitkiä portaita. Ylhäällä tuoksuu suitsuk keiden makea savu. Ympäri tienoon kiirii kangasnauhoista nyityn kellon ontto kumina, kun rukoilijat houkuttelevat jumalten huomiota puoleensa. Ääni on maaginen.
Temppelin koristelu on hillittyä, jopa niukkaa, sillä paikalliset arvosta vat krumeluureja enemmän ympäröivän luonnon kauneutta. Pysähdynkin muiden kävijöiden tavoin pyhäkön terassille pitkäksi aikaa. Tähyilemme näköalaa, joka ulottuu yli metsän ja puistomaan, Naran keskustaan asti.
Teehetki metsän keskellä
Paperilamppujen valaisema, olkikat toinen metsämökki on kuin sadusta. Se lymyää valtavien lehtipuiden katveessa, puron vieressä, jonka yli kaartuu kirkkaanpunainen kävelysilta. Sisältä kantautuu vaimeaa japanilaista musiikkia.
Mökki paljastuu teetuvaksi, Mizuya chayaksi. Istahdamme ulos katoksen alle juomaan paksua, ruohon vihreää machaa. Se tarjotaan korvattomista keramiikkakulhoista, punapavuista tehdyn teemakeisen kera.
Juoma valmistetaan teelehtien parhaista osista tehdystä jauheesta. Maku on tavallista vihreää teetä vahvempi ja kitkerämpi – sellainen, johon pitää tottua, mutta johon jää vaivihkaa koukkuun.
Sadepisarat ripsahtelevat puiden lehtiin ja puro lirisee hiljakseen. On niin seesteistä, ettei tee mieli puhella mitään. Japanissa käy usein niin.
Erityislaatuinen tunnelma pitää otteessaan vielä silloinkin, kun astelemme metsän halki kohti Kasuga Taishaa. Reittiä viitoittavat sammalen ja jäkälän laikuttamat, sadat jalalliset kivilyhdyt.
Punaisella ja valkoisella maalatun šintopyhätön sisällä on satoja lyhtyjä lisää, takoraudasta tehtyinä, riippu massa katoskäytävistä joka suunnalla. Olisinpa täällä joskus lyhtyfestivaalin aikaan, jolloin ne kaikki sytytetään valaisemaan talvenpimeää iltaa.
Yksityiskohtia ja ripaus taikaa
Kahvikupista kurkistaa maitovaahdosta taiteiltu veikeä kissa. Miten hieno yksityiskohta! Samanlaisia yksityiskohtia saa täällä ihailla mitä erilaisimmissa yhteyksissä.
Cherry’s Spoon kahvilassa istutaan tatamimatoilla tyynyjen päällä, matalien pöytien ääressä ja katsellaan ikkunan takana olevaa patiota. Patiolla näkyy miniatyyripuutarha, joka on sommiteltu sorasta, kivistä, pensaista ja sammalesta.
Kahvila on tehty vanhaan, kun nostettuun kauppiastaloon Nara machin alueelle keskustaan. Vastaa vanlaisia puutaloja on ympärillä monen kujan verran. Joissakin asutaan, toiset ovat ravintoloita tai teetupia. Osa on putiikkeina, joissa myydään tekstiileitä, vaatteita ja keramiikkaa.
Alueella on rauhallista, sillä mo net matkailijat piipahtavat Naraan vain päiväksi, eivätkä juuri ennätä näille tienoille.
Monelta jää ajan puutteen vuoksi kokematta myös viehkeä, metsäinen Isuienpuutarha, jossa on varmasti oma hohtonsa joka vuodenaikana. Näin kesällä paikka huokuu vihreän kymmeniä sävyjä. Tehosteena on ripaus keltaista ja punaista.
Kaikki on tarkasti suunniteltua. Matalien mäntyjen oksat kiemurtelevat erikoisesti vaakatasossa, koska ne on sidottu sillä tavoin kasvuvaiheessa. Puutarhan sijaintiakin on pohdittu tarkasti, jotta taustalle on saatu pyöreäpiirteiset kukkulat ja palatemppelin porttia tehostamaan maisemaa.
Vaikka mikään ei ole sattuman varaista, kaikki on harmonista ja vähän taianomaista, sadepisaratkin. Ne muodostavat säntillisiä renkaita lammen pinnalle tai jäävät helmeile mään lumpeiden lehdille ja polkuja reunustavan sammalnukan päälle.
Tekee mieli kuiskutella, jotta lumous ei särkyisi. Tai vain olla ihan hiljaa.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Japani: Nara on kiinnostava matkakohde