Suhteet

40 vuotta yhdessä: ”Seksi on koko ajan vain parantunut”

Maala ja Tero Nieminen ovat yhä neljänkymmenen yhteisen vuoden jälkeen rakastunut pari. Suhteessa riittää erotiikkaa, mutta myös tukea, kun elämässä on vaikeaa.

Maala Nieminen, 59, nukahtaa iltaisin, kun puoliso Tero, 61, lukee hänelle ääneen dekkaria. Läpi yön he ovat toisiinsa kietoutuneina. Niin he ovat nukkuneet kohta 40 vuotta, jotka ovat olleet naimisissa. Joka aamu Maala saa Teron tarjoileman aamiaisen sänkyyn.

Rakastettu nainen, hemmoteltu prinsessa. Sellaiseksi Maala Nieminen tuntee itsensä miehensä Teron rinnalla.

Vain kivenheiton päässä pariskunnan nykyisestä kodista kulkee Karhutie. Sen varrella seitsemänvuotias Maala näki ensi kerran hontelon, 9-vuotiaan Tero Niemisen. He molemmat olivat herttoniemeläisiä koululaisia. Molemmilla oli kilpikonnat, toisella Kasper, toisella Jallu.

Kun Maala oli 13-vuotias ja Tero, 15, Maala meni Teron järjestämiin kotibileisiin.

– Ensivaikutelmani Terosta ei ollut mikään. Olin kiinnostunut yhdestä pienemmästä pojasta.

Mutta Tero oli jo pannut merkille ”jännittävän ja puheliaan tytön.” Maala oli yhteiskunnallisista asioista ja luonnosta kiinnostunut maailmanparantaja. Tero oli hiljaisempi, harrasti musiikkia, elektroniikkaa ja lennokkien rakentamista.

Kihloihin ja e-pillerit

Ensimmäisen pusun he vaihtoivat vuonna 1969 Herttoniemen Keinukalliolla, uuden vuoden juhlissa.

Tero tunnusti pian rakkautensa, mutta Maalalle se oli vaikeaa. Siitä huolimatta, että hän ajatteli mielessään haluavansa pojan kanssa joskus naimisiin.

– En voinut uskoa, että Tero rakastaa minua. Olin ollut ulkonäköni vuoksi koulukisattu, lättänenä. Mutta sitten kun Terolla oli muitakin tyttöystäviä, se sattui minuun kovasti, Maala Nieminen kertoo.

Kihlajaispäivä, 25.4.1974, on parille erityisen tärkeä.

– Silloin me lupauduimme toisillemme. Olin 18-vuotias ja Tero 20-vuotias. Abba oli juuri voittanut Euroviisut. Seksiä he harrastivat ensi kertaa kihlautumiskeväänä.

– Olin ryhtynyt syömään e-pillereitä ja kolme päivää niiden aloittamisen jälkeen menimme sänkyyn. Ajan hengen mukaan olin kyllä vapaan rakkauden kannattaja, mutta en ollut harrastanut seksiä muiden kuin vasta Teron kanssa. Olemme aina olleet ainoat toisillemme.

Tero opiskeli insinööriksi Helsingin teknillisessä oppilaitoksessa. Maala luki yliopistolla aluksi matematiikkaa, myöhemmin kasvatustieteitä. Naimisiin mentiin tammikuisena pakkaspäivänä vuonna 1978. Juhlista kotiin palatessa nuorta vaimoa odottivat ilotulitus ja samppanja.

Pariskunnan valtakunta on vaaleanpunainen rintamamiestalo. Tänne nuoripari kantoi tavaransa vuonna 1980.

Kun ne oli saatu paikoilleen, he istuivat verannalle ja katselivat kaunista kallioista rinnetonttia. Maala lauloi Beatlesin kappaleita.

Rintamamiestaloon syntyivät perheen lapset: Aleksi jo heti muuttovuonna, Martta vuonna 1985, Klaara vuona 1988 ja Luukas vuonna 1990. Nykyisin lattialla konttaa usein ensimmäinen lapsenlapsi, alle vuoden vanha Armi, isovanhempien silmäterä.

Vuosien mittaan Maala on työskennellyt niin opettajana, työnohjaajana kuin vihreiden sitoutumattomana kaupunginvaltuutettunakin. Tero on kehittänyt röntgengeneraattoreita.

Nykyisin heillä on oma Brainbow-perheyritys, jossa Tero tekee röntgenlaitteiden tuotekehittelyä.

”Ite oot kiltti”

Maala ja Tero Nieminen puhuvat toisistaan niin kauniisti ja kunnioittavasti, että se vetää kuulijan hiljaiseksi. Liikuttaakin.

– Olen Terosta, lähellä asuvista lapsista ja kodista hirveän onnellinen. Kun olen Teron kanssa, en ole koskaan yksin. Meillä voimat, ilot ja surut ovat kaikki yhteisiä.

Tero Nieminen hymyilee ja nyökkää moneen kertaan Maalan johtaessa puhetta.

Riitoja heillä ei ole, koska ”Tero on niin kiltti, ettei sen kanssa voi riidellä.”

– Ite oot, Tero sanoo.

Maala osaa kyllä kiukuta ja ärhennellä mutta Tero ei ole kiukun syynä.

Kun Maala tunnustaa heikkoudekseen pihiyden, puoliso kutsuu sitäkin piirrettä nätisti säästäväisyydeksi.

Toistensa huomioiminen on jokapäiväistä. Tero pussaa, tuo kukkia ja laittaa ”maailman parasta italialaista kasvisruokaa.” Maala puolestaan leikkaa miehensä hiukset ja silittää paidat.

– Ennen en voinut silittää paitoja, kun olin niin kova tasa-arvon kannattaja, Maala sanoo.

Kun mies täytti 60-vuotta, vaimo osti perintömetsän tuotoilla tälle vanhan Porschen, koska tämä oli haaveillut siitä pikkupojasta asti.

Nyt on jo aikaa ajella kahdestaan Porschella, mutta pikkulapsivaihetta Tero kuvaa ”kuin vettä olisi työntänyt ylämäkeen. Hetkeksikään ei voinut päästää irti.”

Koska lapset ja perheyhteys on heille ykkösasia, Maala ja Tero kävivät vuorovuosina töissä, kun lapset olivat pieniä. Tero olikin Herttoniemen ensimmäisiä koti-isiä, joka vietti päiviä leikkipuiston hiekkalaatikon reunalla lasten ja kotiäitien seurassa.

Perheyritys sai silloin alkunsa ja kantoi nimeä Herttoniemen kotijoukot. Se tarjosi kotiapua.

– Olemme valinneet elämäntavaksemme ”vapaan” yrittäjyyden, jotta aikaa on ollut perheelle ja vapaaehtoistyölle. Siitä on seurannut se, että olemme välillä olleet todella tiukoilla, eivätkä eläkkeemmekään tule olemaan isot, Maala sanoo.

Äidin ja isän lasagne-rauha

Aikoinaan pariskunta keksi luoda käytännön nimeltä ”äidin ja isän lasagne-rauha”. Kun perheen jälkikasvu oli saanut lauantaina omat herkkuruokansa ja käynyt saunassa, he siirtyivät viettämään iltaa yläkertaan. Silloin Maalalla ja Terolla oli oma hetki Teron valmistaman kasvislasagnen, punaviinin ja saksalaisten dekkarisarjojen äärellä.

Nykyisin myös tanssitaan. Pari on harrastanut kuuden vuoden ajan kuubalaisia tansseja. Nyt heiltä käy muun muassa salsa, rumba ja cha-cha.

– Sanoin Terolle 1970-luvun alussa, että haluaisin tanssikurssille. Hän vastasi, että mennään joskus. Vuonna 2008 Tero ojensi minulle hääpäiväkortin, jossa luki, että ”mennään Blomqvistin kurssille”.

– Elämässä pitää kokeilla kaikkea uutta. Tanssiminen on hirveän hauskaa. Ja olemme me käyneet burleski-kurssinkin.

Erotiikka ja seksi on heille hyvin tärkeää. Parilla on tapana tuon tuosta kosketella toisiaan, ja jossain vaiheessa illanviettoa he huomaavat olevansa kietoutuneina toisiinsa.

– Seksillä on minulle valtava merkitys. Se on yksi tapa olla syvällisesti yhteydessä Teroon. Muistan kun sain elämän ensimmäisen orgasmin. Ajattelin silloin, että Jumala on olemassa, Maala hymyilee.

– Emme ole koskaan torjuneet toisiamme. Täydellisen toisen hyväksynnän kautta seksi on vuosien varrella vain parantunut. Olen ajatellut sitäkin, että jos toiselta puuttuisi alaruumis, haluaisin, että meillä olisi silti seksuaalinen yhteys, Maala sanoo.

Tero myhäilee.

– Seksi on kiva asia.

Aina samalla puolella

Vaikeinakaan hetkinä ero ei ole käynyt heillä mielessä.

– Me olemme aina samalla puolella.

Yhdessä he ovat surreet ja kantaneet lasten murheita ja saattohoitaneet omaisiaan. Maala Nieminen on kärsinyt myös masennuksesta. Hän uupui 1990-luvulla, kun oli mukana elimessä, joka käsitteli vastentahtoisia huostaanottoja ja pedofilia-tapauksia. Syvälle siihen maailmaan mennessään hän tuli ylihuolestuneeksi omien lasten turvallisuudesta. Samaan aikaan Tero oli työttömänä.

– Maala oli silloin ilmeetön ja vakava, mutta ajattelin, että kyllä me siitäkin selviämme, Tero muistaa.

2010-luvun molemmin puolin omien sukulaisten saattohoito söi molempien voimia. Kun Teron äiti kuoli, he pitivät yhdessä tätä sylissä.

– Veljeni saattohoito vuonna 2012 oli todella raskas vaihe. Senkin me teimme yhdessä Terhokodissa. Tero hoiti samalla myös kodin.

– Rakkaus on yhdessä olemista, Tero sanoo.

Heillä ei ole ollut tarvetta paljon puhuttuun omaan aikaan tai tilaan.

– Olemme viihtyneet yhdessä. Olemme uskaltaneet avata sielumme toisillemme ja esittää omat toiveemme elämän suhteen.

Hirveän vanhoiksi he eivät itseään tunne.

– Mä tunnen itseni 17,5-vuotiaaksi ja Tero 25-vuotiaaksi, Maala nauraa. Sitten he ryhtyvät näyttämään, miten olohuoneen parketilla sujuu salsa.