Ihmiset

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen: ”Piilottelin Nykypäivä-lehteä vanhemmiltani”

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen haaveili eduskunnassa työskentelystä jo teini-ikäisenä. Unelma toteutui, mutta sen eteen on pitänyt uhrata kaikki liikenevä vapaa-aika. Vasta tyttären syntymä sai hidastamaan tahtia.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen elämässä on kaksi asiaa ylitse muiden.

– Olen aina tiennyt haluavani perheen, jos vain luoja niin suo, mutta toisaalta myös uran ja siihen liittyviä haasteita. En voisi kuvitellakaan valitsevani vain toista.

Forssassa asuva perhe elää liikkuvaista elämää. Äidin työn perässä matkustetaan niin pääkaupunkiin kuin maakuntien tapahtumiinkin.

Kaksivuotias tytär pääsi vauvaikäisenä mukaan jopa kaupunginhallituksen kokouksiin.

Grahn-Laasoselle Helsinki merkitsee nykyään työtä ja Forssa kotoisaa vapaa-aikaa. Päämäärätietoinen ministeri on kulkenut pitkän tien pikkukaupungin kaduilta valtakunnanpolitiikan huipulle.

Pikkukaupungista maailmalle

”Ei kannata hankkia puolueen jäsenkirjaa.” Tällaisen neuvon nuorelle Sanni Grahnille antoi hänen isänsä, Forssan lehden päätoimittaja Kari Grahn. Vannoutuneena journalistina tämä ajatteli, että poliittiseen puolueeseen liittyminen voisi sulkea ovia tyttären edestä.

– Sittemmin hän on kyllä sanonut, että niin tässä kuin monessa muussakin asiassa olen kulkenut omia polkujani, ja että hyvä niin, ministeri hymyilee.

Toimittajaisän ja elektroniikka-alalla työskentelevän äidin perheessä ei tunnustettu väriä, mutta sanomalehtiä luettiin sitäkin enemmän. Ne saivat nuoren forssalaistytön kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista.

Jo kahdeksannella luokalla Grahn oli yläasteensa oppilaskunnan puheenjohtaja. Tuolloin maailmanparantaminen oli kuitenkin vain yksi asia muiden joukossa. Grahnin vapaaillat olivat harrastuksia täynnä: hän pelasi lentopalloa, voimisteli, soitti bändissä ja näytteli.

Vasta lukiossa alkoi toden teolla tapahtua.

– Siellä oli vanhempia opiskelijoita lähdössä Suomen LukiolaistenLiiton liittokokoukseen, ja minä lähdin mukaan. Sen jälkeen se oli menoa.

Kokoomus vei mennessään

Lukiolaisten Liiton myötä pikkukaupungin tytölle tuntui avautuvan koko maailma. Kokousmatkoja tehtiin ympäri Suomea, ja äkkiä Grahnilla oli uusia ystäviä joka kaupungissa.

– Muistan jo lukioajalta hetken, jona kävelin ensimmäistä kertaa eduskuntatalon portaita. Silloin ajattelin, että vau, miten hienoa olisi olla täällä töissä. Forssalaiselle lukiolaistytölle se tuntui aika kaukaiselta.

Puoluekanta kypsyi hiljalleen opiskelijapolitiikkaa tehdessä. Vanhemmilleen hän ei viitsinyt asiasta kertoa.

– Piilottelin kokoomuslaista Nykypäivä-lehteä heiltä, mutta aina en ehtinyt kätkeä sitä ajoissa. Siitä he sen varmaan arvasivat, Grahn-Laasonen muistelee nauraen.

Ylioppilasjuhlien jälkeen tie vei Helsinkiin, jossa tuleva ministeri työskenteli Lukiolaisten Liiton varapuheenjohtajana vuoden verran. Hän kuvailee järjestöä politiikan peruskouluksi, jossa nuoret toivot oppivat vaikuttamistyön perusteita ja tutustuvat tuleviin työtovereihinsa.

Hänen oman elämänsä Lukiolaisten Liitto mullisti monellakin tapaa. Varapuheenjohtajavuotensa jälkeen Grahn tapasi Arttu Laasosen, joka toimi Suomen Ylioppilaskuntien Liiton puheenjohtajana. Pari alkoi seurustella muutamaa vuotta myöhemmin, ja naimisiin he menivät vuonna 2009.

Perhe mukana vaalityössä

Huhtikuussa 2011 eduskuntaan valittiin peräti kymmenen ”kasaria” eli 1980-luvulla syntynyttä nuorta kansanedustajaa. Yksi heistä oli Sanni Grahn-Laasonen.

28-vuotias kansanedustaja tunsi uuden työpaikkansa paremmin kuin moni uusi edustaja. Hän oli näet toiminut ulkoministeri Alexander Stubbin lehdistöavustajana jo useamman vuoden ajan.

– Tunsin koko talon ja suuren osan sen ihmisistä. Eduskunnan kulkukorttikin minulla oli ollut jo pari vuotta ennen valituksi tulemista. Istumapaikka kylläkin vaihtui, Grahn-Laasonen hymyilee.

Ajatus ehdolle lähtemisestä syntyi jo vuotta ennen eduskuntavaaleja. Tuolloin Forssan Kokoomuksesta ja puoluetoimistolta alettiin kysellä, josko ulkoministerin avustaja olisi kiinnostunut ehdokkuudesta. Vaikka puoluepolitiikka kiinnosti, oli Grahn-Laasonen ajatellut lähtevänsä ehdolle vasta myöhemmin. Niinpä päätöstä oli kypsyteltävä hetki.

– Totta kai puhuimme siitä kotona paljon. Päätin silloin, etten lähde mukaan huvin vuoksi tai niin sanotuksi täyte-ehdokkaaksi, vaan kampanjoin täysillä.

Vaaleja edeltäneestä vuodesta sukeutui Grahn-Laasosen siihenastisen elämän kiireisin. Päämäärätietoinen nuori nainen jatkoi työtään ulkoministeriössä ja viimeisteli samalla sosiaalipolitiikan alaan kuuluvaa graduaan Helsingin yliopistossa.

Viikonloput kuluivat vaalikampanjaa tehden. Grahn-Laasonen muistelee pitäneensä muutaman vapaapäivän ainoastaan jouluna ja juhannuksena. Läheisetkin houkuteltiin vaalityöhön mukaan: Puoliso Arttu toimi kampanjapäällikkönä, ja jopa kansanedustajaehdokkaan äiti otti kuukauden palkatonta lomaa kiertääkseen tyttärensä rinnalla.

Julkisuus yllätti heti

Jalkatyölle oli tarvetta, sillä Forssa on perinteisesti tunnettu hyvin vasemmistolaisena alueena. Kaupunki muistetaan vuonna 1903 järjestetystä Forssan kokouksesta, jossa Suomen Sosiaali-demokraattinen Puolue sai alkunsa. Viime kuntavaaleissa seudun suosituin puolue oli kokoomus.

– Valituksi tuleminen oli minun ja tukijoukkojeni yhteinen onnistuminen. Se toi itsetuntoa. Kun hyvät uutiset vaalipäivän iltana tavoittivat Grahn-Laasosen, tunsi hän kaiken ylittävää iloa ja helpotusta. Niiden kylkiäisenä tuli kuitenkin myös rimakauhua, sillä kansanedustajan saappaat olivat huomattavasti lehdistöavustajan jalkineita suuremmat.

– Olin tottunut siihen, että sain toimia taustalla ja tuoda omat näkemykseni esille sitä kautta. Julkiseen rooliin siirtyminen oli iso muutos, eikä oman poliitikkominän löytäminen ollut aivan helppoa.

Julkisuuden kiroilta ei yksikään eturivin poliitikko voi välttyä. Grahn-Laasonen päätyi mediahuomion keskipisteeksi syksyllä 2014. Tuolloin vihreät jätti hallituksen, ja pääministeri Alexander Stubb antoi ympäristöministerin salkun entiselle avustajalleen.

31-vuotiaan naisen nousu ministeriksi sai tiedotusvälineet vauhkoontumaan. Vaikka Grahn-Laasonen istuu eduskunnassa nyt toista kautta ja hoitaa uransa toista ministeripestiä, ei kuohunta vieläkään ole täysin rauhoittunut. Tänäkin kesänä hän on joutunut vastailemaan ikäänsä ja sukupuoleensa liittyviin kysymyksiin.

– En hätkähdä arvostelua, se kuuluu tähän työhön. Joskus tekisi mieli muistuttaa, että moni miespoliitikko on noussut ministeriksi minua nuorempana, esimerkiksi Paavo Väyrynen ja Ulf Sundqvist. Käytiinkö heidän kohdallaan keskustelua iästä?

Onnellinen perhe

Sanni Grahn-Laasosen ja Arttu Laasosen esikoistytär syntyi toukokuussa 2013, vain muutamaa viikkoa ministerin 30-vuotissyntymäpäivän jälkeen.

– Siinä vaiheessa olimme ehtineet Artun kanssa elää kahden aikuisen elämää jo useampia vuosia ja tehdä kaiken sen, mistä olimme haaveilleet: matkustella ja luoda uraa. Tuntui, että kaikki palaset loksahtivat kohdilleen, kun Sylvia syntyi.

Ministerin pesti ei katso aikaa eikä paikkaa. Työpuhelin kulkee aina mukana, ja tuiki tavallinen kauppareissukin saattaa muuttua politikoinniksi, sillä usein joku tulee juttelemaan huomattuaan tutut kasvot.

Erityislaatuisesta työstä huolimatta Grahn-Laasosen tavoitteena on mahdollisimman tavallinen lapsiperheen arki. Perhe kulkee kaupungista toiseen ministerin mukana, jotta aikaa yhdessäololle jäisi mahdollisimman paljon.

– Äitiyden vastuuta ei voi ulkoistaa. Lapsi on pieni vain kerran. En halua myöhemmin joutua ajattelemaan, että olisi pitänyt olla enemmän kotona. Kun Grahn-Laasonen illalla palaa töistä, hän viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttärensä kanssa. Viime aikoina valoisia kesäiltoja on vietetty leikkipuistoissa touhuillen. Tietokone ja työsähköpostit aukeavat vasta myöhään illalla Sylvian nukahdettua.

– Tavallaan perhe-elämä pelastaa liialliselta työnteolta. Muuten voisin kuvitella tekeväni paljon ympäripyöreämpiä päiviä. Samalla perheen kanssa oleilu on parasta mahdollista vastapainoa työlle.

Ministerin lapsen uhmakohtaukset

Kaksivuotiaasta Sylviasta on kehkeytynyt iloinen papupata, joka osaa jo kertoa kuulumisistaan hyvin elävästi. Matkustamiseen tottunut tyttö ei pelkää vieraita ihmisiä eikä uudenlaisia tilanteita.

Pienen neidin silmissä äidin työ näyttäytyy erityisen kiehtovana. Grahn-Laasonen kertoo löytäneensä tyttärensä hiljattain pöydän äärestä kynä ja paperia edessään ja puhelin kädessään – ”tekemässä töitä”, kuten Sylvia äidilleen ilmoitti.

Samalla tämä on kuitenkin kuin kuka tahansa parivuotias forssalaistyttö. Uhmaiän koettelemukset ovat tulleet perheelle tutuiksi, vaikka pahimmat myrskyt vaikuttavatkin olevan jo takanapäin.

– Kaksivuotiaiden kiukuttelut ja uhmakohtaukset ovat erityisen hauskoja tapahtuessaan julkisilla paikoilla, kun ihmiset ympärillä tunnistavat minut, ministeri nauraa.

Kun Grahn-Laasonen puhuu perheestään, hänen kasvoillaan viipyilee seesteinen hymy. Sivulauseissa hän muistaa aina mainita turvaverkkonsa: Forssassa asuvat vanhempansa, puolison vanhemmat Tohmajärveltä ja molempien sisarukset. Heillekin kuuluu kiitos siitä, että perheen arki sujuu hyvin.

– Äidiksi tulo mullistaa koko elämän, mutta ne muutokset ovat olleet hyvin toivottuja. Siksi niitä ei osaa edes pitää kovin dramaattisina. Sitävain ajattelee, että hyvinhän tämä kaikki menee.

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 18/15

Lue myös:

Kauko Röyhkä: ”Olen joutunut olemaan isä itselleni” Riikka Slunga-Poutsalo: ”Valtaamme talon takaisin itsellemme” Minna Helle: ”Onnistuin voittamaan arkuuteni” Päivi Lipponen: Seikkailija sielultaan